Jotkut saattavat muistaa Aleksi Salmenperän Pahan perheen, jossa siskon ja veljen läheisyys herätti omaisissa hämmennystä. Asetelma viedään vielä pitemmälle Anne Sewitskyn norjalaiselokuvassa De nærmeste (Homesick), jossa puolisisarukset Charlotte, 27, ja Henrik, 35, aloittavat suhteen. Elokuvan heikkoutena on käsikirjoitus, joka jättää henkilöiden vaikuttimet tykkänään avoimiksi. Katsoja joutuu täyttämään liian suuria aukkoja, ja päähenkilö tekee luotaantyöntävän vaikutuksen. Henrikin käytös on käsittämätöntä: ensin hän menee Charlotten työpaikalle haukkumaan tätä ja kohta makaa tämän kanssa. Käsikirjoittaja on eksynyt omiin sokkeloihinsa. Elokuvan ärsyttävyyttä lisäävat itsetarkoituksellisesti tutiseva käsivarakuvaus ja DVD:n suttuinen kuvanlaatu. Elokuvassa yhdistyvät ulkoinen koreus ja sisäinen tyhjyys. Charlotte on ammatiltaan tanssija, ja ihmisenä hän on jotenkin epävakaa, iilimato joka tunkeutuu toisten elämään ja elää heidän kauttaan. Hän ei kykene hallitsemaan yllykkeitään vaan esimerkiksi varastaa parhaalta ystävältään tämän häissä arvokkaan korun ja rupeaa seksisuhteeseen velipoikansa — ukkomiehen ja perheenisän — kanssa. Tuntuu huolestuttavalta kuvitella, että tuollainen ihminen saisi ylimalkaan liikkua vapaana yhteiskunnassa ja vieläpä opettaa pieniä lapsia. Ei voi tietää, mitä hän saa päähänsä ja ryhtyy toteuttamaan. Elokuva on tuskastuttava, ja katsoja alkaa yhä voimakkaammin toivoa, että Charlotten hahmo vetäisi vihdoinkin itsensä hirteen. Valitettavasti sitä iloa ei katsojalle suoda. Sisarusten käytösongelmien taustalla lienee äidin (Anneke von der Lippe) tunnekylmyys — hän on de facto hylännyt molemmat lapsensa —, mutta tämä seikka ei nouse millään tavoin käsiteltäväksi. Onko tässä elokuvassa mitään hyvää? Mainittakoon kolme seikkaa: Ina Wilmann esittää ”vajaata” neitokaista erittäin uskottavasti. Simon J. Berger on solidi näyttelijä, kuin nuorempi versio Mikael Persbrandtista. Pankaa hänet seuraavan Hamiltonin pääosaan pätkimään terroristeja, niin täydestä menee! Charlotte ei sentään tullut raskaaksi, vaikka antoi isoveljen panna paljaalla. Mihin sellainen juonenkäänne olisikaan johtanut? 1/5 Nordisk Filmin DVD on kaksikerroslevy, mukana on DTS-ääniraita, ja elokuvan tiedostokoko on yli 7 GB. Silti kuvanlaatu on jotenkin sumea, kuin resoluutio olisi puolitettu (576i → 288i). Muutama kuvanäyte: Spoiler