Eli, tarkoitus olisi ottaa selvää kumpi porukkaan uppoaa paremmin; wanhan ajan Gary Cooperit ja John Waynet, vai enemmän realistisemmat 'spagut', Clint Eastwoodin ja kumppaneiden johdolla. Itselläni ääni menee odotetusti spaguille.
Spaghettille annoin ääneni. Niiden nihilistinen maailmankuva on paljon kiinnostavampi. John Wayne aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Vain Amerikassa voi tuollainen lössykkä olla sankari. Valitettavasti Suomi puuttui äänestyvaihtoehdoista, sillä maailman paras länkkäri on yhä Hirttämättömät.
Ehdottomasti spaghetti westernit. Once Upon a Time in the West on tällä hetkellä henkilökohtaisen Top-20 listan kärjessä.
Pastaa tännekin, sillä on tämäkin nuorimies kasvanut isoksi. Spaghetti westernien tunnelmassa on sitä kuuluisaa jotakin.
Kyllä nuo Italo-westernit vievät voiton, vaikka alkavat nuokin pikkuhiljaa kyllästytämään, kun genrestä löytyy kourallinen hyviä leffoja ja loput sitten varioivat näitä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Silti olisi tarkoitus noita haalia lisää kokoelmiin.
Ääni ehdottomasti orginaali Hollywood-westerneille. Itselleni eivät tipu vastaavallatavalla epäaidot Italo-westernit. Myöskään välillä liiallisella väkivallalla mässäily ei tahdo kiinnostaa allekirjoittanutta sekä jotenkin kevyehkö ote, syvyyden puute, kaikenkaikkiaan ei saa kiinnostumaan Italialaisista lännenelokuvista.
Sanonpahan Hollywood... Eastwood1 unohti, että Hollywood-länkkäreissäkin on Clint Eastwood todellinen tekijä. Myös Kevin Costner on ollut viimeisen parin kymmenen vuoden aikana Hollywood-länkkärin ylläpitäjä ja menneinä vuosikymmeninä "eräät" John Ford ja Howard Hawks ovat tehneet "muutamat" loistoteokset. Ja en nyt menisi Hollywood-länkkäreitä yleisesti epärealistiseksi haukkumaan, enkä myöskään menisi spaguja realistiseiksi sanomaan.
Jumaleizon, puolen tunnin pakina Hollywood vs Spagut vastakkainasettelusta, ja sitten menen painaan Operan kiinni. Ei näin. Nyt on sen verran väsy, että samaa ei jaksa kirjoittaa uudestaan, joten tyydytään lyhyempään versioon. Kumpaakaan genreä ei nyt puhtaasta realismista voi syyttää. Siinä missä Hollywoodissa ajasta tehtiin ihainnoiva, romantisoiva ja kaunisteleva, niin italiassa otettiin hieman erilainen ote. Molemmista löytyy runsaasti hyviä teoksia. Ja kyllä sieltä spagu-genrestäkin löytyy enemmän klassikoita kuin "kourallinen" (joskin kirjoitukseen sopiva heitto tuo Tonilta oli ). Ja Costener todellakin yrittää herätellä westernejä henkiin, mutta ainakaan vielä menestys ei ole ollut kovin suuri. Open Range oli ehdottomasti hyvä osoitus, että nykyäänkin pystytään tekeen hyviä westernejä, mutta kaukana tuo lajityypillisesti ja ajatuksiltaan silti on kulta-ajan Hollywood-westerneistä. Ja en nyt kyllä ihan Costneria vielä western-genren kannatajaksi viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta sanoisi. Mies on kuitenkin näytellyt vain neljässä westernissä ja ohjannut kaksi. Joista DwW ei edes ole mikään tyylipuhdas western, vaikka sijoittuukin hulvattomaan Wild Wild Westiin. Eastwood sen sijaan on spagu-ikoni, vaikka onkin päässyt irtautumaan siitä hyvin vanhoilla päivillään. Tuota ei kukaan voi kieltää. Fordin ja Hawksin ohella nostaisin vielä Burt Kennedyn ja King Vidor myös pienellä panostuksellaan. Eikä sovi unohtaa Edwin Porterin lyhyen, mutta sitäkin ytimekkäämmän Great Rain Robberyn vaikutusta. Kumpi sitten on parempi. Omalla skaalallani spagut vievät ykkössijan, mutta ero Hollywood-tuotantoon ei ole kovin suuri, sillä niskaan hengittävät tiukan linjan kulta-ajan klassikot. Uusimmista westerneistä on kyllä ehdottomasti mainittava Blueberry. En todellakaan käsitä, että elokuva on näinkin parjattu. Johtunee sen omalaatuisuudesta, mutta huono se ei missään nimessä ole. Varsin nautittava kokonaisuus. edit: Ja juuri kun painoin lähetä-nappia, niin Opera sanoi itsensä irti. Onneksi tällä keraa viesti tuli perille. Ehdin jo hakata päätäni vaahtomuovia vasten.
Niin. Mutta tähtäsin tällä Clintin uran alkuvaiheeseen ja kuitenkaan missään huipputunnetussa hollywood westernissä Clint ei ole ollut oikeastaan mukana. Jos Unforgivenia ei lasketa. ---- Missä perustelut? Itse voin sen verran spaguja puolustaa, että jo pelkästään tunnelman, lavasteiden ja musiikin saralta spagut vaikuttavat realistisemmilta. Enpä usko, että tuohon aikaan paljoa oli niitä hollywood stereotypioita eli valmiita kauniita kaupunkeja, kaikki siistiä ja asukkaat. Niistä puhumattakaan. Leonen leffoissa suurinpiirtein kellään ei ollut puhdasta tukkaa.. Etc. Edit. typo.
Mutta hampaat olivat monella liian puhtaat. Ääni meni Hollywoodiin, hyvät italowesternit on laskettavissa yhden käden sormilla - Hollywoodista on tullut enemmän viihdyttäviä länkkäreitä.
Ei kai leffan tarvitse olla "huipputunnettu" ollakseen hyvä? Minusta kaikki Clintin länkkärit ovat suunnilleen yhtä hyvää tasoa, riippumatta siitä missä tai milloin ne ovat tehty. Polliin en vastaa, koska en tunne muita spaghetti-westernejä kuin Dollari-trilogian. Luultavasti vastaukseni olisi kuitenkin Hollywood.
Aika yllättävä tuo spagujen suosio. Kuinkakohan moni on oikeasti edes nähnyt muita genren elokuvia kuin näitä Leonen pääteoksia.
Tuo realistisuudesta puhuminen westernien yhteydessä on jossain määrin arvelluttavaa, mikä on realistinen puhuttaessa mielikuvituksen tuotteesta? Ei ainakaan oma mielikuva Hollywood-länkkäreistä ole se, että miehet tai kaupungit olisivat olleet sen puhtaampia, jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Magnificent Seven tai The Wild Bunch. Waynen tai Cooperin länkkäreissä on asustus siistimpi, mutta tässä on otettava huomioon, että suurin osa niistä on tehty useita vuosikymmeniä ennen spaguja tai edellä mainittuja Hollywood esimerkkejä. Oma ääni meni kuitenkin spaguille, joiden tunnelmasta kaikessa karuudessaan pidän enemmän. Kuitenkin Hollywoodissakin on tehty useita todella varteenotettavia genren edustajia kuten The Searchers ja Rio Bravo. Hienoa olisi nähdä länkkäreiden uusi tuleminen, jotenkin on vain vaikeaa uskoa että se alkaisi Italiasta..
Costnerhan yrittää tuoda westenejä taas tunnetuksi. Yksi nykypäivänä joka edes tekee asialle jotain. Tosin onhan kuultu huhuakin, että Clint tekisi vielä yhden westernin - viimeisen matkan hänen hienolle western uralleen. No, nythän Clint on sen maailmansota häsmäkän kimpussa. Jokaisen länäkkärin olen käynyt katsomassa/vuokrannut, jotka vaan kankaalle ovat ilmestyneet. Tosin nämä texasrangerit sun muut voivat heittää romukoppaan. No, se siitä vuodatuksesta.
Ei pysty antamaan ääntä kummallekkaan. Hienoja ja hyviä elokuvia molemmilta rannikoilta. Hyvät, Pahat ja Rumat, The Magnificent Seven, Once Upon a Time in the West, Unforgiven ja muut saavat kulkea käsi kädessä. edit: Toni H:n huomio on ihan hyvä. Kuinka moni on oikeasti kunnolla syventynyt italoihin, itse en ainakaan vaan Leone on ainoa kosketukseni tuohon genreen.
No aletaanpas sitten listaamaan niitä Italoja, niin saattaa tulla ahaa-elämyksiä. Trinityt (Terence Hillin ja Bud Spencerin länkkärihulluttelut) laskettanee Italo-western kategoriaan? (Joo - olen fani )
Ääneni meni: Spaghetti, Clintin ja Leonen Dollari Trilogian takia. Mutta onhan tuossa Hollywoodin länkkäreissä hyviä jos otetaan: Dances with Wolfes. :thumbsup: Vaikkakin se on ennemmän draamaa.
Noita on tehty joku 600. Lue nuo spagetti western julkaisuja käsittelevät topicit läpi niin pääset alulle. Ja kyllä nuo trinityt kuuluu spaguihin, vaikkakin niiden alagenreen huumorispaguihin, joista en itse oikein välitä.