Toimintaelokuvan HITMAN: AGENT 47 keskiössä on geenimanipuloitu ja äärimmilleen viritetty palkkamurhaaja Agentti 47 (Rupert Friend). Tämä huippuyksilö on vuosia kestäneiden testien tulos ja 46 edeltäjänsä klooni, jolle on muodostunut ennennäkemättömät voimat sekä uskomaton nopeus, kestävyys ja älykkyys. Koska hän on klooni, hänelle ei ole tunteita eikä hän sääli ketään. Hänet tunnistaa vain takaraivoon painetusta viivakoodin kahdesta viimeisestä numerosta. <br /><br />Hänen viimeisin kohde on jättiyhtiö, joka on aikeissa rakentaa armeijalle vieläkin mahtavampia tappokoneita kuin mitkä hänen kykynsä ovat. Agentti 47 lyöttäytyy yhteen nuoren naisen (Hannah Ware) kanssa, sillä naisella saattaa olla avaimet, millä paljastaa nämä mahtavat salaliittolaiset. Samalla kun Agentti 47 käy taistelua vaarallista vastustajaansa vastaan, hänelle paljastuu karu totuus omasta alkuperästään. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 21.08.2015
Katsoin tämän puhtaasti suosikkisarjani Homelandin Rupert Friendin takia. Ruupertti vetääkin 47:n roolinsa oikein hyvin; intensiivistä viivakooditeloittajan tuntua on. Huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä, Timothy Olyphantin, tulkinta roolihahmosta. Ikävä kyllä noin kokonaisuutena kyseessä on vain todella geneerisen tuntuinen, alemman jänisaivotason toimintaelokuva. 1,5/5
Järkyttävän paska leffa jopa toimintahuttu genressä. Mikä siinä on että sarjan leffoista ei voi tehdä vakavammin otettavaa vaan on pakko tunkea kaikki kliseet mukaan. Edellinen leffa oli paljon parempi vaikka sekin kovin turvallisia keinoja käytti. Vaikka Rupert Ystävästä pidänkin Homelandissa niin tässä vedettiin täysin mitäänsanomaton suoritus. Eniten häiritsi se sänki kuulassa kokoajan, eikö sitä muka voinut sheivata joka päivä? 1/5. Täyttää paskaa. Ei yhtään hyvää kohtausta edes.
Jälkikaneetti: Jostain syystä tuo akentti assosioituu Herra 47:an jopa häiritsevästi.... Ja etenkin silloisiin miestenlehtien mainoskampanjaan.. T: Vesku
Hitman: Agent 47 tuntuu hiukan vanhan toistolta. Edellistä osaa Hitman en kovin tarkkaan muista, mutta kohtuullisen viihdyttävä se oli, kiitos Timothy Olyphantin ja Olga Kurylenkon. Kun päähenkilö on armoton psykopaatti tai tappokone, niin sellaisessa roolissa näyttelijältä odottaa tiettyä persoonallisuutta — onnistuneita tapauksia ovat vaikkapa Robert Patrick Terminator 2:ssa ja Malcolm McDowell Kellopeliappelsiinissa. Molemmissa roolitöissä on tiettyä hullunhauskuutta, joka tuntuu osuvan tarkoin kohdalleen. Samaa oli myös Olyphantissa. Rupert Friendin ongelmana on se, että hän on hiukan liian virkamiesmäinen ja totinen näyttelijä tähän rooliin, ehkä hiukan liian iäkäskin. Vaikka toimintakohtaukset osuvat ulkoisesti nappiin ja äijää kaatuu kuin talvisodassa, niin jotain pientä persoonallista vivahdetta jäi häneltä kaipaamaan, jotta juonen totisuus ja yksioikoisuus ei korostuisi. Viihdettähän tämän pitäisi olla. Hannah Ware suoriutuu Katjan roolista kohtuullisen hyvin, ja Zachary Quinto esittää kovapintaista agenttia varsin vauhdikkaasti — Friend jää ehkä hiukan hänen varjoonsa. Agent 47 tuli nähtyä blu-raylta. Tämä elokuva on kuvattu erittäin upeasti (Arri Alexa XT Plus), ja BD:n kuva on joissakin kohtauksissa suorastaan häikäisevän kirkas ja skarppi. Voisi olettaa, että tämä elokuva näyttää (ja kuulostaa) upealta myös 4K-blu-raylta toistettuna. Totista toimintaa näyttävästi kuvattuna. 2/5 Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-raysta: Spoiler