Nyt olen nähnyt ja ehkä tämän elokuvan pienin ongelma oli liian pahoina esitetyt sudet. Suurin ongelma leffassa oli, että se ei missään vaiheessa jaksanut kiinnostaa pätkän vertaa. Liam Neeson on toki ihan pätevä harmaahapsi, mutta kun tämän elokuvan juoni ja henkilöhahmot olivat niin yhdentekeviä että meinasin jättää katsomisen kesken. Ei välittynyt tunnelmat, ei kylmyys ei oikein mikään. Mä en tykännyt, muut ovat olleet toki eri mieltä, joten tsekatkaa itse 1/5.
Tulipa tänään tarkasteltua. Elokuva jo alusta asti alkoi haiskahtamaan vähän hutilolta, ja sitähän se olikin aina maaliin asti. Onneksi sentään se jaksoi viihdyttää hömppäkertoimista huolimatta, joten en kokenut suuria pitkäveteisyyden tunteita. Elokuvan ongelmia voisi luetella vaikka kuinka pitkän listan, mutta kerrotaan tässä nyt osa. Esimerkiksi kliseisyys vaivasi tarinaa: Спойлер Sankarin Jumalan kanssa juttelu, "kuka on joukon pomo" -hölmistely, jne... Onneksemme elokuvasta löytyi satunnaisia hyviäkin asioita - esimerkiksi elokuvan lopetus oli mukavan avoin. Myös parissa kohtaa menneisyyksiin ja henkilöhahmojen taustoihin pureutuminen oli ihan onnistunutta. Minuun on aina vedonnut tämäntyyppiset selviytymistarinat, mutta The Grey on kyllä valitettavasti huti kuti. **
Itse asiassa lento-onnettomuus oli elokuvassa kuvattu varsin onnistuneesti ja pidin siitä. Kysymys ei ole siitä, mitä mitä minun mielestäni pitäisi kieltää tai ei. Kysymys on siitä, mitä koin tässä elokuvassa kliseiseksi. Kyse on vain vallan henkilökohtaisesta mielipiteestä eikä absoluuttisesta totuudesta.
Aivan. En vain oikein ymmärtänyt, miten Спойлер lopun aiemmilla tapahtumilla perusteltu hetkellinen toivottomuus ja aiempi, oikeastaan väistämätön ryhmädynaaminen johtajaselvittely olivat kliseisiä hetkiä. Aivan yhtä luonnollisia kuin se onnettomuuskin. Mutta näitähän on ihmetelty täällä aiemminkin, juurikaan ilman vastauksia.
Ehkä tässä nyt onkin kyse enemmän siitä, mitä kukin arvioija omalle kohdalleen kokee kliseiseksi. Tähän vaikuttaa omasta mielestäni aika paljon se, millaisia elokuvia kukin arvion tekijä on katsellut aiemmin. Esimerkiksi jos on sattunut katsomaan paljon elokuvia, joissa kyseinen asia toistuu alituiseen (ns. sitä samaa eri paketissa), alkaa kohtaus x haista kliseiseltä. Oma mielipide on, ettei arvion antajan tarvitse perustella omaa kantaansa, mikäli vain näin haluaa. Näin siksi, koska omiin arvoihin vaikuttaa niin moni tekijä, kuten esimerkiksi oma elokuvakatseluhistoriikki.