Gibson vs. Tarantino - kumpi kovempi ohjaaja?

Uusi titaanien taisto. Tässä kyse nimenomaan ohjaajana, näyttelijänä Gibson tietysti veisi tämän 1000-0. Laitetaan molemmilta selkeyden vuoksi top-3 leffat, jotka melkein kaikki on nähneet. Kommentteja kanssa mieluusti.

Imdb:n mukaisessa järjestyksessä:

Gibson:

1. Braveheart (1995)
2. Apocalypto (2007)
3. Passion of the Christ (2004)

Tarantino:

1. Pulp Fiction (1994)
2. Django Unchained (2012)
3. Reservoir Dogs (1992)

 

Erinomaisia molemmat, mutta kyllä Tarantino vie tämän taiston.

Sen verran eri tyylisiä elokuvia molemmilla etten ihan täysin ymmärrä kyllä vertailua.

 

Tarantino vie kaikilla osa-alueila ja kokonaisuuksissa siten myös. Gibson ei kiinnosta millään tasolla ohjaajana!

 

Toisessa nurkassa rasisti naistenvihaaja, jonka leffat ovat joko ihan katsottava, mutta ylipitkä swords'n'sandals eepos, tai sitten naurettavia väkivaltaorgioita vailla järjen hiventä. Toisessa nurkassa moderni mestari, jonka kolmikko edustaa niin parasta indie leffaa kuin viime vuoden kovinta toimintaa.

Eli ihan selkeästi voitto menee Tarantinolle. Mutta reiluuden nimissä on mainittava että vaikka Gibson on näyttelijänä mainio, niin ohjaajan aika helposti menee monet hänen edelle.

 

Mua ei ole kyllä koskaan kiinnostanut pätkääkään mitä näyttelijät/ohjaajat tekee vapaa-aikanaan ja millaisia ihmisiä ne on, kunhan kankaalla näkyy sitä mitä haluan.

 

Gibson vie, kolmen kokonaisuus on aika järisyttävä ja suorassakin vertailussa kilpailua tulee vasta kolmansien leffojen kohdalla joista en olekaan ihan varma muttei vaikuta lopputulokseen. Braveheart & Apocalypto -comboa onkin kyllä paha päihittää.

 

Vertailu nousi esiin Tarantino-ketjussa, jossa ko. henkilön sivistystaso kyseenalaistettiin ja vastaesimerkkinä toimi Gibson.

Niin ja onhan tämä jo herättänyt enemmän keskustelua kuin aiempi kysely suhteessa DePalman leffoihin.

 

Kyllä Gibsonin tarinankerrontataidot ovat ehdottomasti kovemmat. Apocalypto on loistava esimerkki tarinasta, joka kerrotaan kuvilla, ei dialogilla.

Tarantinon top kolmosesta olen erimieltä, sinne kuuluu Djangon sijasta Jackie Brown.

 

Tässä tapauksessa vertaus on validi, sillä ainakin Clever tuo jatkuvasti esiin teoriansa Tarantinon sivistymättömyydestä, mutta iloisesti jättää vastaavat vertaukset pois DePalmasta ja Gibsonista, jotka molemmat ovat narkkareita, alkoholisteja, naistenvihaajia ja ainakin todistetusti Gibsonin tapauksessa, rasisteja. Kaikki asiat näkyvät jokaisessa heidän elokuvassaan. Mutta eihän sitä voi mainita kuin ainoastaan Tarantinon kohdalla, ja silloinkin pitää keksiä niitä merkkejä sivistymättömyydestä.

 

Gibsonin ohjauksista olen nähnyt kaikki, ja Tarantinon leffoistakin kaikki muut paitsi en tätä uusinta Django Unchainedia. Tarantino tekee kyllä hyviä leffoja, eikä ole tehnyt yhtään huonoa, muttei ole tehnyt yhtään niin hyvää leffaa, kuin Gibsonin Passion of the Christ ja Apocalypto. Joten ääni Gibsonille.

 

Vaikea sanoa, kun en ole kummaltakaan kaikkia ohjauksia nähnyt. Toistaiseksi näkemistäni eniten on miellyttänyt Apocalypto (2006), jota suosittelen lämpimästi. Poikkeuksellinen leffa, monessakin mielessä.
Passion of the Christia en ole nähnyt, ja tuskinpa tulen ihan pian näkemäänkään. Eli sen suhteen olen varsin skeptinen, ihan jo aiheenkin vuoksi (tai no, Life of Brian on kyllä varsin mainio leffa...).

Braveheartin näkemisestä on niin kauan, etten enää tarkemmin muista. Kohtalaisen hyvänä taisin kuitenkin pitää, mutta selvästikään ei mitenkään suuremmin kolahtanut. The Man Without a Face on leffa, josta en ole koskaan kuullutkaan.

Kill Billit ovat minun makuuni liian "sarjakuvamaista väkivaltataidetta", vai pitäisiköhän kutsua ihan vain Tarantinomaiseksi tyyliksi. Pulp Fiction on minun makuuni parempi, mutta en sitäkään aivan huippuleffana pidä.
Reservoir Dogs, Sin City ja uusin ohjaus Django Unchained ovat näkemättä, joten empä mitään lopullisia julistuksia paremmuuksista kehtaa tehdä. Toistaiseksi kallistun Gibsonin puoleen, lähinnä Apocalypton ansiosta.





Julkisuuden henkilöiden yksityiselämän todellisten tai oletettujen (känni/huume/avioero/__)sekoilujen vuoksi tehdyt protestit, uhoamiset jne. tuntuvat varsin naiiveilta reaktioilta. Me kun tuskin tiedämme koko totuutta. Ja usein lienee niin, että emme itse asiassa tiedä yhtään mitään tapahtuneesta.
Kun mahdolliset henkilökohtaiset kaunat, oletukset, arvaukset, uskonto ja politiikka sotketaan siihen mukaan, ei se ainakaan helpota totuuden esiin kaivamista.

Eli jos joku ohjaaja on joko todellisista tai kuvitelluista syistä epämiellyttävä henkilö, mutta tuottaja OK, käsikirjoittaja OK ja kaikki näyttelijät OK, niin voiko sen leffan kuitenkin katsoa?
Ja jos se osoittautuu hyväksi, voiko sitä silloin kuitenkaan julkisesti sanoa hyväksi leffaksi? Vai voiko tehdä komporomissin ja sanoa leffaa hyväksi, mutta ohjaajaa mulkuksi?


Jos vaikkapa Tarantino on nyt huippuohjaaja ja hänen leffansa nyt huippuleffoja, niin mitä sitten tapahtuisi jos hän joskus tulevaisuudessa vaikkapa eroaisi ja vaimo väittäisi hänen tehneen tai sanoneen jotain syvästi paheksuttavaa. Olipa se totta tai ei. Tai jos Tarantino vetäisi jotain huumeita ja sekoilisi poliisin nähden, sekavia puhuen tms.
Loppuisiko Tarantinon leffojen katselu siihen paikkaan? Vai olisivatko ne leffat edelleenkin vain leffoja, eli ainoastaan mielipide ko. henkilöstä muuttuisi, mutta ei minkään muun suhteen.

Entä jos jonain päivänä karmea totuus paljastuu, eli että vaikkapa joku tietty ohjaaja ei olekaan vegaani, Greenpeacen jäsen, hetero, oinas, koiraihminen, absolutisti tai vaikkapa jonkun tietyn poliittisen liikkeen kannattaja? Poltatko leffat vai vietkö divariin?

 

Aivan kuin CleverIndeedin juttua lukisi... Enivei, olisi ihan hauska nähdä lyhyt erittely siitä, miten Gibsonin narkomania, alkoholismi, naistenvihaaminen ja rasismi näkyvät esimerkiksi hänen ohjaamassaan leffassa Apocalypto.
Jossa siis ei ole yhtään ainoata valkoista näyttelijää, eikä puhuta sanaakaan englantia tai muitakaan valkoisen miehen kieliä. Vai eikö näy mitenkään, mutta kuvaustauoilla Gibson heitteli näyttelijöitä sämpylöillä ja irvisteli heille? Vai sujuiko kaikki sittenkin täysin normaalisti, kuten leffan ekstroista ja oikeastaan kaikesta muustakin voisi päätellä.

Entä oletko Gibsonin ja/tai Tarantinon naapuri, sukulainen, nykyinen tai entinen työkaveri tms.? Vai joudutko useimpien muiden tavoin tyytymään pelkästään lehtiin ja nettilähteisiin?

 

Tämä oli tarkoituskin. Miten käydä keskustelua taunon kanssa, jonka jutut perustuvat juuri tuollaiseen logiikkaan?

 

Ei kai nyt sentään.

Braveheart 2,5/5

Apocalypto 3,5/5

Asteikko 0-5. 0=kamalaa kurapaskaa ja 5=mestariteos.

Aika helppohan tuo on päihittää.

 

Aha. Eli sinä, joka olet aivan ansiokkaasti palstalla leimaamisesta paasannut kerta toisensa jälkeen, sorrut nyt itse aivan samaan. Koomista, ettenkö sanoisi.

Mutta olisiko nyt aivan liikaa pyydetty että hieman tarkennat? Missä kohdin minä olen sortunut vastaaviin ad hominemeihin? Huom. kun puhutaan vaikka elokuvasta ja sanotaan ohjaajaa populistiksi tai feministiksi tms. perusteiden kera, niin silloin kyseessä ei ole ad hominem vaan se liittyy ihan suoraan siihen elokuvan sisältöön. Eli, missä kohdin olen leimannut ihmisiä asiattomasti? Tai jos viittauksella on jokin muu(kin) pointti niin senkin saa kertoa, ei nimittäin avaudu ilman.

 

Keskustelkaapa toisistanne privaviestien välityksellä, pidetään ketju kyseisissä ohjaajissa.

 

Gibson ja Tarantino on siinä mielessä vähän vaikeahko pari vertailla kun äkkiseltään ainoa isompi asia, joka ukkojen leffoja yhdistää on väkivalta. Molempien elokuvat kiinnostavat aina ja molempien leffoista olen tykännyt, mutta kumpaakaan en lähtisi suosikkiohjaajakseni listaamaan. Sen sijaan Mel on kyllä näyttelijänä yksi monista suosikeista, olkoonkin millainen ihmissika tahansa.

Tarantinolla on paremmin hallussa dialogi ja varsinkin ensimmäiset leffansa olivat hyvällä tavalla kikkailevaa tarinankerrontaa. Kill Billien myötä kiinnostuis alkoi laskea, mutta varsin viihdyttäviä leffoja on olleet kaikki uudemmatkin, joskaan eivät mitään mestariteoksia. Gibson sen sijaan tekee huomattavasti perinteisempiä ja vähemmän yllätyksellisiä elokuvia (vaikkakin kieli- ja roolivalinnat ovat aika virkistäviä poikkeuksia), mutta tekee ne ainakin minun makuuni niin hyvin, että sama linja voi jatkua tulevaisuudessakin.

Tarantinon parhaimmat leffat ovat mielestäni Pulp Fiction ja Jackie Brown ja jos niitä miettii elokuvallisina kokonaisuuksina, niin kyllä ne menevät Gibsonin parhaimman, eli Braveheartin ohi, mutta jos tekee päätöksen ihan vain sen perusteella, että kumman elokuvat ovat liikuttaneet ja vedonneet tunteisiin enemmän, niin ehdottomasti Gibsonin. Tarantinon suurimpana heikkouksena kun olen aina pitänyt sitä, että henkilönsä ja tarinansa eivät ole kovin koskettavia, mitä nyt Jackie Brownissa oltiin aika oikeilla jäljillä. Koska miehen muut kyvyt ohjaajana ja tarinankertojana ovat parhaimmillaan loistavia, niin tuo tunneköyhyys ei ole juuri haitannut, mutta samasta syystä yksikään miehen leffoista ei ole päässyt omaan top kymppiini. Braveheartissa on sen sijaan kaikessa kliseisyydessäänkin jotain tehty niin oikein tunnepuolella, että en näkisi Tarantinon pystyvän (tuskin edes haluavankaan tosin) samaan.

Joten tasapeli kai tästä tulee. Tarantinon elokuvat ovat omaan makuuni vähän merkittävämpiä elokuvahistoriassa sekä hieman paremmin toteutettuja kuin Gibsonin, mutta primitiivisellä tunnetasolla Gibsonin pätkät ovat koskettaneet enemmän.

 

Mielestäni esim. molemmat Kill Bilit ovat todella tunteellisia ja koskettavia elokuvia. Vol. 1:sen lopussakin tuli ekalla kertaa tippa silmään.

 

Ummm, huutonaurua pökäleen (Apocalypto) ja vielä suuremman pökäleen (Passion) vertailu ko. neljään muuhun leffaan.

 

Kyllä se Gibson tällä saralla ainakin Tarantinon voittaa, vaikkei mikään suosikkinäyttelijä olekaan. Tarantinon leffoissa huonointa on aina ollut jannun tarve laittaa itsensä kameran väärälle puolelle. Harmitti jo Pulp Fictionissa kaikkine kahveineen ja harmittaa edelleen uudessa Djangossa. Molemmilla kerroilla (ja kaikilla kerroilla tuossa välissäkin) on Tarantinon oma näyttelysuoritus aina ollut se leffan huonoin suoritus (ja suoritus oli oikein erityisen huono Sukiyaki Western Djangossa).
Tarantino vie kylläkin suvereenisti voiton ohjaajana, siitä ei ole juurikaan epäilystä.