Michael Hoffmanin ohjaama veijarikomedia Gambit perustuu Coenin veljesten käsikirjoitukseen. Kyseessä on uusintaversio vuoden 1966 elokuvasta Ahtaat paikat (Gambit), jonka ohjasi Ronald Neame ja jonka pääosissa nähtiin Shirley MacLaine ja Michael Caine. Vanhempaa versiota en ole nähnyt, joten en voi verrata sitä uusiutukseen. Uuden Gambitin tyylilaji on komedia ja farssi, ja juoni kertoo monimutkaisesta taidevarkaudesta, joka ei suju aivan niin kuin pitää. Kuten lajityyppiin kuuluu, tarinan käänteissä huijataan paitsi kohdetta myös katsojaa. Colin Firth on kuraattori Harry Deane, Tom Courtenay on väärentäjä-majuri ja Cameron Diaz on teksasilainen lehmityttö, jotka koettavat huijata mediamoguli Shabandaria (Alan Rickman) taidekaupoissa. Pienessä sivuroolissa taideasiantuntija Zaidenweberinä nähdään Stanley Tucci ja isoäitinä Cloris Leachman (Korkeuskammo). Elokuvan pahimpana ongelmana on se, ettei käsikirjoitus toimi. Tarina ei ole hauska juoni menettää kiinnostavuutensa nopeasti alkuyllätyksen jälkeen, ja tarinan käänteet nähdään jo animoidussa alkutekstijaksossa. Tapahtumat tuntuvat etenevän aina siitä, missä aita on matalin. Myöskään hahmot eivät ole hauskoja. Tuntuu lähinnä kaamealta katsella Alan Rickmanin tasoista näyttelijää esittämässä rähjäävää pohattaa. Stanley Tuccin ja Julian Rhind-Tuttin sivuhahmot ovat vaivaannuttavia, ja huumori, jota väännetään siitä, että majurin luullaan tarkoittavan Harry Deanin siitintä, edustaa jonkinlaista väkinäisyyden pohjanoteerausta. Cameron Diazin lehmityttö on sinänsä uskottava, mutta hahmo murskaantuu kelvottoman käsikirjoituksen syövereihin. Colin Firthin klassillinen eleganssikaan ei tällaista kokonaisuutta pelasta. 1½/5 Muutama kuvanäyte Svensk Filmindustrin blu-raysta. Levy ei sisällä mitään lisämateriaalia. Spoiler 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.