Neljä muslimimiestä päättää aloittaa oman pyhän sotansa ja yhdessä he alkavat suunnitella itsemurhaiskua, joka toisi heille kunniaa ja takaisi pääsyn paratiisiin. Omar on kyllästynyt länsimaisuuteen, Waj haluaa, että joku vain kertoo hänelle mitä tehdä, Barry, länsimainen käännynnäinen, haluaa vain toteuttaa omaa nihilismiään sekä Fasil, joka taitaa kyllä pommien teon, mutta ei ole enää niin varma omasta itsemurhastaan, pitävät itseään uskonsotureina. Mukaan päätyy myös Hassan, jonka Barry värvää omin päin. Pyhä sota osoittautuu hankalaksi, kun kyse on miehistä, joilla on kaikilla eri päämäärä ja eri näkemykset kuinka ne saavuttaa. Four Lions on sarkasmia tihkuva musta komedia fanatismista, jonka mukana tulee vähän kykyä toteuttaa ja vielä vähemmän kykyä toimia. IMDb-pisteitä 8.2 Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 23.07.2010
Ehdottomasti vuoden parhaita komedioita — tosin huumori on tässä todellakin sysimustaa. Idiootit alkavat sählätä räjähteiden kanssa ja posauttelevat eläimiä ja ihmisiä kappaleiksi. Ehkä sellainen ei huvita kaikkia. Lisäksi kavereiden logiikka on niin vinoutunutta, ettei sille voi kuin nauraa ("Pommitetaan omia, niin he radikalisoituvat!", "Räjäytetään internet?"). Poliisi ei ole yhtään häävimpi: "Mielestämme ammuimme oikean miehen, mutta väärä mies räjähti." Hahmoista mieliinpainuvin on käännynnäinen Barry (Nigel Lindsay), joka tuo mieleen John Cleesen esittämät "suoraselkäiset hullut". Tuli sen verran naurettua, että tälle antaa mielihyvin arvosanaksi 4/5.
Ei tätä kyllä trailerin perusteella kannata mennä katsomaan. Jää muuten liian paljon tylsää näkemättä etukäteen. Omalla tavalla siis hauska, mutta välillä huumori tuntuu unohtuvan...
Tuli vahvasti tämä elokuva mieleen, kun seurasin uutisia Tukholman eilisestä terrori-iskusta. Luojan kiitos nämä kaverit ovat vaaraksi ennen kaikkea itselleen!
Olipas mustaa huumori sisältävä elokuva. Tämä on taas yksi niistä komedioista, joissa vitsi muodostuu kokonaisuudesta. Näin nauruhermoja herskytetään vasta noin puolenvälin jälkeen, jolloin katsojan nauru alkaa kumpuamaan tarinan älyttömyydestä. Kuitenkin lopetus jätti hieman sellaisen what-the-fuck-fiiliksen päälle. Kyllä tämä silti katsottava oli.
Näemmä tästäkin aiheesta voi tehdä komedian ja vieläpä hyvän sellaisen. Fanatismi tekee itse itsestään naurunalaisen ja toilailu jatkuu aina viranomaisten toimintaan saakka. Elokuvan sävy tulee hyvin ilmi jo aloituksesta, kun yksi terroristeista esittelee perheelleen uhkausvideon pilallemenneitä kohtauksia. Vielä parempaankin olisi ollut varmasti rahkeita, mutta tällaisenaankin onnistunut musta komedia. ½
Olipas väännetty komedia hyvästä aiheesta. Mustaakin mustempaa tämä oli, mutta silti huvitti. Tai olikohan tämä ihan dokumentti... 4/5.