Fading Gigolo (2014) (John Turturro / Sofía Vergara, Woody Allen, Sharon Stone, Liev Schreiber, John Turturro, Max Casella, Vanessa Paradis)

John Turturron ohjaus Fading Gigolo tuli nähtyä vasta blu-raylta. Toisessa pääosassa nähdään Woody Allen, ja tämä vihjaa jo, millaisesta tarinasta on kysymys: rakkautta ja pettymyksiä New Yorkissa. Fading Gigolo muistuttaa Allenin omia komedioita, mutta tiettyä kipinää jää kaipaamaan. Verrattuna suomalaiseen Miehen työhön elokuva on melko siloinen.

Allen esittää eläkkeelle jäävää antikvariaatinpitäjää Murrayta, jonka lääkäri tri Parker (Sharon Stone) on kiinnostunut kimppakivasta. Allen päättää välittää ystävänsä kukkakauppias Fioravanten (John Turturro) avuksi — hyvään hintaan tietenkin. Näin heistä tulee sutenöörin ja rattopojan muodostama parivaljakko, ja koska Fioravante osaa hoitaa hommansa niin kuin aikamiehen kuuluu, kysyntää riittää.

Kuten tällaisissa tarinoissa yleensä käy, rattopoika rakastuu, kohteena juutalainen leskirouva Avigal (Vanessa Paradis). Leskirouvasta on valmis taistelemaan myös hänen lapsuudenystävänsä korttelipartiomies Dovi (Liev Schreiber).

Elokuvan vahvuutena ovat vakuuttavat näyttelijät, erityisesti Paradis, Turturro ja Stone. Paradis on kuin 1960-luvun ranskalaiselokuvien naistähti Anna Karina. Sen sijaan tarinankuljetus tuntuu paikoin pysähtyvän. Elokuva yrittää esittää tietyn eleen, mutta vauhti ei riitä. Tunnelma on mukavan komediallinen ja maisemat aitoja, mutta pitkästyttävyys vaanii loppupuolella.

2½/5

Muutama kuvanäyte Svensk Filmindustrin blu-raysta. Levyssä ei ole mitään lisämateriaalia.

Spoiler

1.


2.


3.


4.


5.


6.


7.


8.

 

Komppaan Marlania, elokuvan vahvuutena ovat vakuuttavat näyttelijät ja heikoutena tarinankerronnan ongelmat. Fading Gigolo on aluksi kuin mikä tahansa Woody Allenin komedia, hahmot ovat uskottavia ja näyttelijät tekevät hyvää työtä. Puolivälissä elokuvan tylilaji kuitenkin muuttuu puhtaaksi draamaksi, ja komedia katoaa kuin taikaiskusta. Sinällään elokuvan lähtökohta on epäuskottava, mutta komediaan sopiva. Ei tämä mikään huono elokuva ole, tekijät eivät vain ole oikein tienneet, mitä haluavat. Ei tätä ADHD-pojille oikein voi suositella, mutta muut katsokoot kun on sopiva väli. 2½/5.