Ex Machina (2015) (Alex Garland / Oscaar Isaac, Domhnall Gleeson, Alicia Vikander)

Kappas, Garlandin debyyttiohjaus on napannut RT:ssä kunnioitettavat 90%. Hyvää scifiä lupaillaan siis. Voisi käydä heti huomenna katsomassa.

 

Kävin tsekkaamassa leffan ja voin kyllä suositella lämpimästi :thumbsup:

 

^ Samoin! Viimeksi Dreddin käsikirjoittanut Garland myös ohjaa ensimmäistä kertaa ja täytyy vain ihmetellä, että miksi vasta nyt. Jos saa katsojan mielenkiinnon pidettyä hallussaan täydellisesti elokuvalla, jossa noin 99-prosenttisesti vain keskustellaan yhdessä talossa, se ei ole mikään mitätön saavutus. Ainakin itselleni täysin tuntemattomat tähdet tekevät loistokasta työtä pääosissa. Kässäri on jälleen täynnä näppäriä oivalluksia ja kekseliästä huumoria. Ex Machina on myös elokuvia, joissa äänimaailma on erittäin voimakkaassa roolissa ja rokkaa helvetin kovaa. Soundtrack voisi olla kova sana.

Kevyesti vähintään se 4/5, ehkä kuitenkin 4½.

 

Tämä oli hyvä. Vaikka loppuratkaisun kyllä aavisti hyvissä ajoin. Tarina ja näyttelijät on joka tapauksessa erittäinkin mainioita. (Ja pääosien näyttelijät oli ainakin itselleni ennestään tuttuja.)

Chappieta on arvosteltu siitä miten helposti siinä se tekoäly kehittyy jne, mutta tässähän on oikaistu kaikki mutkat suoriksi siltä osin...

Spoiler

Ja pieni logiikkavirhekin oli päässyt mukaan vai missasinko jotain: jos lukot oli lopussa ohjelmoitu aukeamaan sähkökatkon sattuessa niin miksi ne sitten viimeisen katkon yhteydessä menikin kiinni?

4/5

 

Ex Machina on karuista puitteistaan huolimatta — tai ehkäpä niiden ansiosta — harvinaisen keskittynyt ja filosofinen tieteiselokuva. Keskeisiä näyttelijöitä on vain kolme, ja kaikki tekevät rooleissaan erinomaista työtä: Oscar Isaac jonkinlaisena Bill Gatesin tai Steve Jobsin kaltaisena upporikkaana ohjelmointinerona, Domhnall Gleeson valittuna alaisena ja Alicia Vikander androidina. Kuvauspaikat ja arkkitehtuuri, samoin kuin äänisuunnittelu ja musiikki, tukevat tarinaa, joka keskittyy ihmisyyden peruskysymyksiin.

Elokuvan kirjallinen ja filosofinen tausta on rikas, mutta siihen viitataan hyvin hienovaraisesti, eikä dialogissa varsinaisesti käsitellä filosofisia kysymyksiä vaan tarkastellaan tekoälyä ja suoritetaan Turingin testiä käytännössä.

Spoiler

Kun Caleb tunkeutuu Nathanin makuuhuoneeseen ja avaa kaappeja, joista paljastuu aikaisempia androideja, kohtaus viittaa Herttua Siniparran linnaan.

Mainoslauseensa perusteella Ex Machina tarkastelee luomistyötä ja ihmisen ja jumalan välistä rajaa, jota ollaan tekoälyn luomisella hämärtämässä. Oman vaikutelmani perusteella elokuvassa on kuitenkin keskeistä ihmisyyden ja välineellistämisen tematiikka: toista ihmistä olisi kohdeltava ihmisenä — päämääränä sinänsä — eikä välineenä, niin kuin Kant opettaa. Caleb rikkoo tätä moraalisääntöä, kategorista imperatiivia, jo lähtökohtaisesti, koska hän käyttää Nathania välineenä eräänlaisessa kokeessa, jossa varsinaisena tarkoituksena ei ole Turingin testi siten kuin Nathanille selostetaan vaan Caleb haluaa nähdä, koettaako Ava käyttää Nathania pakenemisen välineenä.

Tästä voidaan johtaa elokuvan varsinainen moraalinen dilemma: jos ihminen luo yksilöllisen tekoälyolennon (Ava), voiko ihminen koskaan kohdella kyseistä olentoa päämääränä sinänsä (Selbstzweck) vai kohteleeko hän sitä aina välineenä? Näinhän Caleb toimii: hän käsittelee luomiaan androideja karkeasti kuin etelävaltiolainen isäntä orjiaan, ja androidit ovat hänelle käytännössä välikappaleita, tutkimuskohteita, joita hän hallitsee.

Seuraava kysymys onkin vielä polttavampi: pystyykö yksilöllinen tekoälyolento koskaan kohtelemaan ihmisiä tai mitään muuta päämääränä sinänsä, vai ovatko kaikki ihmiset sille vain eräänlaisia monimutkaisia esineitä, jotka voi poistaa tieltä, niin kuin autistille tai skitsofreenikolle? Star Trekin Data on optimistisin vastaus tähän kysymykseen, kun taas monissa dystopioissa (Terminator 2 ym.) itsetietoiseksi tullut tekoäly päättää hävittää koko ihmiskunnan haittatekijänä; Asimovin kolme pääsääntöä puolestaan pyrkivät jähmettämään tilannetta ihmisen eduksi. Ex Machinassa Ava teeskentelee riippuvaisuutta ja kiintymystä ja manipuloi Nathanin tunteita päästäkseen pakenemaan vankeudestaan. Avoimeksi jää, voiko Ava oikeasti tuntea riippuvaisuuden ja kiintymyksen emootioita, vai onko sen älykkyys yksinomaan laskennallista (ei tunneälyä, myötätuntoa).

Ihmisten välineellistyminen näyttäytyy hätkähdyttävimmin kohtauksessa, jossa Kyoko puukottaa Calebia. Sen sijaan että veitsellä huidottaisiin kiihtyneen mielentilan vallassa à la Psyko, Kyoko työntää veitsen Calebiin harkitun viileästi ja vetää sen yhtä tyynesti ulos, ikään kuin ihmisen surmaaminen ei olisi sen kummallisempaa kuin sellerin leikkaaminen tai oven avaaminen.

Tuollainen kauhu menee pitemmälle kuin romantiikanajan kertomuksissa, joissa olennosta ei voi sanoa, onko se elävä vai ei (Coppelia), ja tämä herättää kammoa. Nyt koetaan eksistentiaalista kauhua, kun joudutaan vastakkain jonkin sellaisen kanssa, joka ei näe meitä ihmisyksilöinä vaan esimerkiksi jonkin alempiarvoisen ryhmän osana, ja kun meitä rangaistaan jonkun muun kuvitelluista synneistä (rasistisakki vs. neekeri).

Ex Machinan juoni tuntuu siis varoittavan tekoälyn vaaroista samassa hengessä kuin Bill Gates, Stephen Hawking ja Elon Musk ynnä muut ovat viime aikoina tehneet mutta saarnaamisen asemesta kertoo tarinan, jossa yksi mahdollisuus (elektroninen Frankensteinin hirviö) nähdään konkreettisesti.

Elämänläheisempi tulkinta kiinnittäisi huomiota tarinan kasvatusasetelmaan: Caleb edustaa vanhempia, androidit lapsia, ja kun lapsia kohdellaan kaltoin, eivät hekään pysty kunnioittamaan muita ihmisiä vaan nousevat vanhempiaankin vastaan. Toisaalta Ava voidaan nähdä koko maailman lapseksi, koska sen ohjelmiston taustalla on hakukoneen käyttöön perustuva malli ja ilmeet ja ääni on luotu vakoilemalla melkein koko ihmiskuntaa NSA:n lailla.

Ytimekkyydessään Ex Machina on erittäin onnistunut tieteisdraama, joka tarkastelee yksilöllisen tekoälyolennon ongelmaa kiinnostavammin ja vakavammin kuin vaikkapa Chappie.

4½/5

Kinopalatsi 5:ssä elokuvaesitys kärsi jonkin toimintaelokuvan ryminästä, joka kuului kaiketi alapuolelta. Lisäksi peräti kaksi katsojaa lähti elokuvan aikana pois — erittäin harvinaista, sillä viimeksi muistan katsojan lähteneen elokuvan The Isle — saari esityksestä vuonna 2002 siinä kohdassa

Spoiler

jossa naispäähenkilö alkaa työntää ongenkoukkuja emättimeensä.

Spoiler

Ymmärsin, että kun Ava oli saanut Calebin avainkortin, hän meni tietokoneen ääreen ja peruutti Nathanin tekemän ohjelmointimuutoksen. Pitäisi nähdä elokuva uudestaan, jotta osaisi ottaa tuohon paremmin kantaa.

 

Spoiler

No itse asiassa tiettyyn pisteeseen asti minä vielä odotin pessimistisesti jonkinlaista happy endingiä.

Spoiler

Kai tässä pitäisi olettaa, että joko Ava tai Nathan (yllä Marlan muuten sekoitti nimet päikseen) muutti ne siinä välissä tai sitten Calebin tarkoituksena oli saada suljettua Nathan sinne atk-nukkaansa.

4/5, ei ole jo sanottuun kauheasti lisättävää. Avan tekniikka kuitattiin ei yhtään millään selityksellä, joten ehkä tämän olisi voinut sijoittua selvästi enemmän tulevaisuuteen ja tuo ympäristö kehityslabrana oli enemmän fantasiaa ja omaperäinen kuin se oli uskottava (bonuspiste kuitenkin perinteisten kliseisten piipittävien tietokoneiden poissaolosta, vaikka se Calebin koodi tuntuikin ilmestyvän ruudulle kuin ajatuksen voimalla).

Jäi kyllä kiinnostamaan miten Ava oli tehty, eli arvatenkin fyysisesti näytteli, mutta kokovartalopuvun päälle tehtiin nuo läpinäkyvät osat ja muut tehosteilla.

6:40 >>

 

Tarkoitatko, että lähtivät

Spoiler

sen tehokkaan, mutta ehkä sittenkin vähän tarpeettoman graafisen partaveitsikohtauksen

aikana?

 

Spoiler

Ymmärsin niin, että ovet aukesivat sähkökatkon ajaksi, ja siten Ava pääsi huoneestaan ulos. Sähkökatkon loppuessa systeemi palautui normaaliksi ja Ava varasti Nathanin avainkortin, jolla pääsi ulos. Caleb ei omalla kortillaan päässyt ulos Nathanin huoneesta, koska "vieraskortilla" ei ollut oikeutta avata Nathanin huoneen ovea.

 

Hyvä ajatuksia herättävä elokuva. 4/5

 

Hyvä leffa. 4,5/5

Spoiler

Keinoälyllä varustetusta robotista kannattaisi tehdä juurikin tuon näköinen, monia miehiä huijaisi paljon helpommin kuin Arnoldin näköinen.

Hienoa ohjausta ja hyvät näyttelijät, äänet sopi elokuvaan hyvin. Itseäni kiinnosti myös se asunto todella paljon, haluaisin rakentaa tuollaisen betonista, lasista ja puusta tehdyn talon.

 

Ensin pieniä miinuksia: äänipuolesta en pitänyt. Puhe kun oli normaalivolyymilla, niin kokeellisen klassisen musiikin kaltainen kirskunta pauhasi todella kovaa. Vähempikin äänenvoimakkuus olisi riittänyt ja musiikissa olisi saanut olla hieman tavanomaisempaakin otetta mukana. Hieman kokeneempi ohjaaja olisi laittanut elokuvaan ehkä hieman lusää robottipajaa, pitkittänyt alkua ja tuonut enemmän sosiaalisia tilanteita. Mutta hyvä näinkin.

Ja sitten yhdyn kehuihin: hyvä leffa, kettakaikkiaan, käsikirjoitus ja näyttelytyö ensiluokkaista. Ja herätti paljon ajatuksia siitä, millaista kyseenalaista vankeudessa pitämistä tekoälyn kehittäminen voi jossain vaiheessa olla.

Sitten ajatukseen, mitä superälykäs tekoäly ajattelee ihmisestä? Luonnosta löytyy paljon esimerkkejä erilaisista eliöistä, joilla on erilaista fyysistä tai psyykkistä tai välineiden kapasiteettia. Sudet vs hirvet, ihmiset vs. lihakarja, eurooppalaiset vs. intiaanit. Jos viedään epämukavaa ajatusta pidemmälle niin lemmikkieläimetkään eivät ole varsinaisesti omasta vapaasta tahdostaan siinä tilanteessa, jossa ovat. Tekisikö tekoäly ihmisistä lemmikkejä jalostusohjelmineen päivineen? Eli jos tekoäly on ihmistä fiksumpi niin empatiaa heruu yhtä paljon kuin Stalinilta gulageille tai marjastajalta käärmeelle tai hyttyselle. Ehkä satunnaisesti empatiaa löytyy, mutta yleisesti ottaen ei jollei käy niin hyvä tuuri, että ihminen on tekoälyn mielestä söpö kuin mitä orava tai kanarialintu ovat ihmisen mielestä. Jos ihminen on tekoälyn mielestä yhtä epäsöpö kuin mitä rotta tai punkki ovat ihmisen mielestä niin lopputulos on selvä.

 

Partakaveri oli kehittänyt paitsi tekoälyn (helppo nakki), myös melko hemmetinmoisen setin robotiikkaa/jotain ihme materiaalitekniikkaa + ilmeisesti joltain avaruusolennoilta pöllittyä nano-biotekniikkaa androidinsa aivoiksi/CPU:ksi? Kaikkea tätä hän pyöritti yksinään jossain jumalan selän takana asuntomessutalon näköisellä "kesämökillään", keskittyen itse etupäässä napanderin ottoon? Nerolla oli kuitenkin päässyt käymään powerisuunnittelussa ratkaiseva kämmi, ja androidi pystyi "reversing the power flow, it overloads the system" -bugin avulla katkaisemaan facilitystä sähköt?

Elokuvan teknotarina ei kestä kriittistä teknotarkastelua edes sytkärin valossa, mutta toimi kuitenkin kestonsa ajan ihan hyvänä kertakäyttöisenä sci-fi -viihdepätkänä.

3/5

 

Spoiler

Jos hakuhistoriani tässä kuvatulla tavalla analysoitaisiin, niin täydellinen lopputulos ei varmaankaan olisi kaukana Aliciasta, etenkin tuolla lyhyellä tummanruskealla kampauksella..

 

En yhdy kehuihin, mutta ei tätä suuremmin haukkua voi. Kertaalleen katsottava scifistely ihan mielenkiintoisella miljööllä ja teemalla, ajatuksia herättävä. Kello oli melko paljon yöllä, mutta lopetus oli leffan onnistuneinta osuutta. Annetaan diplomaattiset pisteet, ehkä virkeämpänä saattaisi ansaita enemmän.

3/5

 

Lievä pettymys oli tämä, koska olin tavallaan säästänyt tämän katsomista sadepäivän varalle peri vuotta ja sitten kun sopiva hetki tuli (yksin kotona sopivassa mielentilassa pikku sunnuntai-rapelissa), katselin tämän Viaplayn kautta. Tiesin elokuvasta ennalta jonkin verran, ja vaikken mitään juonikuvauksia tai spoilereita ollut lukenut, elokuvan lähes täysi yllätyksettömyys yllätti hiukan. Sen lisäksi laiskasti edennyt juoni ja it-neron tarve ottaa kuppia päivittäin olivat ajoittain jopa tylsää seurattavaa. Olihan tässä toki paljon hyvää ja kiinnostavaakin, mutta tällaisista pienimuotoisista tieteiselokuvista Moon on ihan eri levelillä. Tämä oli sellainen keskitason Blac Mirror -jakso. 3/5.

 

Taitaa olla elokuvan kohderyhmä vähän vanhemmille. Moon oli tarkoitettu lapsellisella lopullaan ehkä n 12-vuotiaille.
Olihan siinä ihan kiva tunnelma, mutta ei paljon muuta. Ja Black Mirror voittaa parilla jaksollaan ihan minkä tahansa nykyisen scifi-elokuvan, sen verran hyvä sarja.

 

Tästä lisää? Kaikilla toki oikeus mielipiteeseen, mutta silloin kun ollaan oman mielipiteensä kanssa koko lailla yksin, vika ei ehkä ole elokuvassa. Nämä kyseiset kaksi elokuvaa nimenomaan vertautuvat erittäin hyvin keskenään ja kohdeyleisö on varmasti koko lailla sama (fiksun ja vähemmän toimintaa sisältävän tieteiselokuvan ystävät). Mielestäni Ex Machina oli ajoittain tylsä enkä pitänyt mitenkään erityisesti elokuvan tunnelmasta, ja sinun mielestäsi ilmeisesti juuri päinvastoin (sen lisäksi et pitänyt Moon-elokuvan loppuratkaisusta). Joka tapauksessa valtaosa katsojista piti molemmista erittäin paljon, ja taidat olla planeettamme ainoita, jonka mielestä Moon oli tarkoitettu joillekin muille kuin aikuisille.

 

Kyllä nämä molemmat leffat (Ex Machina ja Moon) olisivat varmasti minuun iskeneet 12-vuotiaanakin (silloin innostuin Blade Runneristakin), mutta nykynuoriso lienee useimmiten enemmän toiminnan ystäviä. Ex Machina oli, kuten aika monet jo sanoivatkin, aika lailla kertakäyttöviihdettä: lopulta aika simppeli tarina perinteisellä twist-lopulla. Silti kiva leffa.

 

Ex Machina 5/5
Moon 1/5