Mika submitted a new blog post Ensi-illassa: Pahan kukat Pahan Kukat on ajankohtainen, rosoinen ja katujen musiikin tahdittama tarina uusioperheestä, joka kamppailee lähiölevottomuuksien paineessa. Elokuvan keskeinen hahmo on 15-vuotias Sipe, jonka koskettava suhde velipuoleensa ja vanhempiinsa muodostaa tarinan ytimen. Uhka poreilee pinnan alla koko ajan, kunnes levottomuudet purkautuvat väkivaltaisuuksiin ja mellakoihin - kohtalokkain seurauksin. Katu-uskottava jengidraama Pahan Kukat tulee ensi-iltaan 30. syyskuuta 2016. Ohjaaja Antti J. Jokisen käsikirjoittaman, lähiönuorista kertovan elokuvan päärooleissa esiintyvät räppäri Juno, Viljami Nojonen, Diana Tenkorang, Eero Aho, Alma Pöysti, räppäri Mikael Gabriel, Krista Kosonen sekä Tommi Korpela. Elokuvassa kuullaan mm. brittiläisen The Exploited -punk-bändin musiikkia. Tunnuskappaleen on kirjoittanut Paleface. Continue reading the Original Blog Post.
VMP. Eipä ole soittimeen ihan vähään aikaan eksynyt näin huonoa elokuvaa. Tarina on typerä ja epälooginen. "Näyttelijät" tekevät järkyttävää jälkeä Ahoa lukuunottamatta. Päähenkilöihin ei pysty samaistumaan tai luomaan minkäänlaista tunnesidettä, joten ainoa toive oli että kuolisivat pois. Vahva asenteellisuus, leimaaminen ja uhrautuminen vielä kaiken kukkuraksi. Paskin leffa iäisyyteen. Eikä tässä voi antaa pisteitä edes teknisistä ansioista. Elokuvan rytmitys oli myös jotenkin hakusassa ja liikaa tyhjäkäyntiä. Välttäkää kuin ruttoa! ½/5
Pahan kukat osoittautuu ohueksi ja tympäiseväksi sosiaalidraamaksi vertailtaessa esimerkiksi elokuvaan 8-pallo. Antti J. Jokisen tekeleessä päähenkilöt ovat sekapäisiä huumausaine- ja väkivaltarikollisia, jotka kokevat poliisin kiusaavan heitä, kun heidän hörhöilylleen ja riehumiselleen koetetaan asettaa rajoja ja rikoksia selvittää. Toisin kuin elokuvassa He ovat paenneet, katsojan on vaikea samastua osattomiin henkilöihin, varsinkin kun jää epäselväksi, ovatko heidän pyrintönsä ja keinonsa mitenkään järkeviä. Heidän kurjuutensa tuntuu olevan heidän omaa syytään eikä yhteiskunnan syytä. Taustalla lienee Pariisin ja Tukholman lähiömellakoiden vaikutusta, mutta joukkokohtaukset on toteutettu kiusallisen ohuesti. Jo elokuvan alussa katsoja toivoo, että Tommi Korpelan esittämä poliisi ottaisi oikein ison teleskooppipatukan ja hakkaisi niistä retkuista kurittomuuden pellolle. Pahan kukat on epämiellyttävällä tavalla imelää sosiaalipornoa: punkkaripoika Sipe onkin luokkansa paras oppilas ja herkkä runopoika. Viittaus Charles Baudelairen runokokoelmaan jää ontoksi, kolisevaksi tekotaiteellisuudeksi. Henkilöt ovat epäuskottavia, varsinkin Alma Pöystin esittämä äiti (ruotsinkielinen uskovainen) kyseisen retkuperheen jäsenenä. Tapahtumapaikat vaihtelevat sekavasti: ensin ajetaan junalla Helsingin keskustaan ja sitten noustaankin liukuportaita metron laituritasanteelta. Välillä ollaan Malmilla, yhtäkkiä Pasilassa, Kontulassa, Pihlajamäessä — siirtymissä ei ole mitään logiikkaa, vaan Pahan kukat on kuin pirstomielisen maalaisen näkemys ”Hesasta”. Jos katsoo lopputekstit kokonaan, Spoiler näkee kuinka Pennywise raiskaa Sipen. Kuva on täysin käsittämätön, vaikka se oli trailerissakin. Käsikirjoittaja-ohjaajalla ei ole mitään sanottavaa, mutta pitää vain ölistä. Kuvaus on välillä tärisevää käsivaraa. Tämän elokuvan tekijälle ei — kauniisti sanottuna — näy annetun aivan täyttä kelaa kameraan. Pahan kukat alkaa tympäistä vielä enemmän, jos heti elokuvan jälkeen katsoo trailerin. Trailerissa on paljon ottoja, joita ei elokuvassa käytetä, ja tulee vaikutelma, että trailerilla koetettiin myydä yleisölle toisenlaista tuotetta. ½/5 Muutama kuvanäyte Future Filmin blu-raysta (BD-25). Spoiler