Tässä haetaan leffoja, jotka olivat silloin joskus todellista eliittiä, mutta tänään kun katsot niin pahaa tekee. Total Recall - todella hieno elokuva ja hienot tehosteet silloin kun se ilmestyi - tänään tehosteet näyttävät hirveältä muovailuvahamössöltä ja studiossa kuvatut osat ovat niin studion näköisiä, että silmiä särkee Breakfast Club - ei tämä tarinan puolesta edelleenkään huono ole, mutta ne kasaripermikset, angsti ja olkatoppaukset. Auts! War Gamesia en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta plekään että jos näkisin, niin ei hyvältä näyttäisi.
Nojaa. Ketä tai mitä aika ei puraisisi. Kuuluu siis asiaan imo, ja itse ainakin otan sen huomioon elokuviakin katsellessa, mielestäni niitä kantsii arvioida aina oman aikansa tuotteina eikä siitä "automaattisesti" rokottaa. Tekniikka aina vanhenee, mielestäni samalla logiikalla voisi todeta että "Avatar on surkee ku se näyttää ihan hölmöltä 20 vuoden päästä". Katselen siis mielelläni vanhojakin leffoja, mutta en toki väitä että aivan kaikkia. Ironisesti totean kuitenkin, että enemmän kuin vanhat leffat ja niiden historiaan jääneet tekniset ratkaisut minua häiritsee osa näistä nykyleffoista, joissa ollaan kehityksen trendiharjoilla maanisesti heiluvine kameroineen ja 3D-maailmoineen ja sisältö on sitten juurikin sitä. Yritän keksiä joitain esimerkkejä tähän aiheeseen. Palaan aiheeseen jos keksin. Asiaa hankaloittaa kyllä tosiaan se että elokuva on aikansa lapsi, kuten me kaikki. Total Recallin silmienpullistumis-kohtaus on toki karmea, tarkoituksellisesti!
Tämähän (joidenkin elokuvien vanhentuminen) ei toisaalta ole ongelma jos katsoo tiettyjä elokuvia lähinnä teoksina, jotka kuvaavat aikakautta jolloin elokuva on valmistunut. Tämä tuli mieleen lähinnä aloituspostin Breakfast Clubista. Samalla tapaahan voisi hivenen soveltaen sanoa esim. Easy Riderin vanhentuneen armottomasti. Kuten CleverIndeed totesi, elokuva on aikansa lapsi, ja sellaisena oiva "ikkuna" (ehkä paikoitellen hivenen vääristynyt sellainen tosin) menneeseen meille nuoremmille jotka eivät tiettyä aikakautta eläneet. Toki jotkut elokuvat ovat ihan konkreettisesti esim. tehosteiltaan vanhentuneet, mutta jos tarinamaailma on kohdallaan en näe tätä minkäänlaisena ongelmana. Case in point: Katselin RoboCopin tässä eräs yö ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen, ja vaikka mm. ED-209 hivenen kömpelöltä näyttikin niin elokuva toimi silti loistavasti.
American in Paris. Sai Oscarin, oli aikoinaan AFI:n top 100 listalla (viimeisimmästä on pudotettu pois). Äärimmäisen typerät asenteet, jälkeenjääneen murrosikäisen tasoa oleva "sankari", lopussa baletti/musiikkikohtaus joka pitkä kuin nälkävuosi, eikä liity elokuvaan juuri mitenkään.
Ajatus oli sellainen, että jotkut elokuvat, kuten Hyvät Pahat ja Rumat, Kellopeliappelsiini, Full Metal Jacket tai Harrison Fordin Todistaja tuntuvat edelleen tuoreilta ja uskottavilta ja ajattomilta, ensimmäisenä ei tule mieleen että milloin elokuva in tehty. Ja sitten on näitä yllä mainittuja, joissa tekohetken ilmapiiri näkyy aika selvästi ja tänään leffa näyttää aika erilaiselta kuin silloin joskus. Silloin ne olivat kuuminta hottia, mutta tänään ... no jaa. Tehosteissa ei oikeastaan ratkaise tekniikan hyvyys vaan se, että tekovaiheessa ymmärretään käytettävissä olevan tekniikan mahdollisuudet ja rajat ja sekin, että kaikkea ei tarvitse näyttää. Ehkä sekin on hyvä asia jos tehosteet ovat koko leffan ajan tasalaatuisia ja sopvat elokuvan yleisilmeeseen, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Sen vuoksi alkuperäisen King Kongin tai Terminatorin tehosteet eivät sillä tavalla häiritse kuin vaikkapa total recallin tullissa valepäästä kiinni jäävä muovailuvaha-Schwarzenegger.
Itselle tuli mieleen The African Queen. Tuotahan pidetään kovastikin hyvänä seikkailuelokuvana (imdb:ssä yhtenä genrelajina adventure), mutta kyllä tuo mielestäni nykymittapuun mukaan aika lapsellinen on. Loistavat pääosanäyttelijät pelastavat jonkin verran.
Kateltiin vaimon kanssa tässä blu-ray versio independence daysta ja siitä oli kyllä pahasti efektit jääneet jalkoihin.
Itse yllätyin siitä miten huonolta Forrest Gumpin tehosteet (siis esim. ne mustavalkoiset presidenttipätkät) näyttikään Full HD tykillä BD:ltä näin jälkeenpäin. Kyllä ne sillon aikoinaan 14" CRT:stä ja VHS:ltä näytti täysin uskottavilta.
Nykymittapuun mukaan elokuvien p i t ä ä olla lapsellisia, koska pääosa yleisöstä on lapsia, mutta tämä ei sitä ole. Jep, hyvä viini vaan paranee vanhetessaan. Mutta Avatar kuoli pystyyn jo ennenkuin syntyi.
Plazalla on viime aikoina juteltu rinnakkaisuniversumeista, joten ehkä BttF: Part II edustaakin rinnakkaisuniversumia (ja sen tulevaisuutta) eikä suinkaan tätä universumia.
Aivan, josta päästäänkin siihen mitä viestilläni tarkoitin... Se että elokuvan tulevaisuuden visio ei näytä toteutuvan, ei mielestäni ole vielä syy listata ko. elokuvaa tässä ketjussa.