Taru Mäkelän komedia Eila, Rampe ja Likka perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan luomiin hahmoihin. Päähenkilö Eila (Heidi Herala) on tässä tarinassa kuin suomalainen versio brittiläisestä Hyacinth Bucketista (Pokka pitää). Tarina kiertyy tamperelaisen pariskunnan Eilan ja Rampen (Pirkka-Pekka Petelius) ja heidän 30-vuotiaan tyttärensä Marjaanan eli Likan (Emmi Parviainen) ympärille. Äiti on huolissaan siitä, ettei tytär meinaa päästä naimisiin. Uusin vävyehdokas Pirkka (Riku Nieminen) vaikuttaa kuitenkin erinomaisen lupaavalta. Pitäisi vain tehdä vaikutus vävypojan äitiin, yläluokkaiseen Kaarinaan (Leena Uotila). Elokuvan juoni perustuu luonnekomediaan, luokkaeroihin ja väärinkäsityksiin. Kaarina saapuu yllätysvierailulle ja luulee, että naapurin komea huvila kuuluu Eilalle ja Rampelle, ja nämä ryhtyvät pitämään mielikuvaa yllä, koska naapurit Monica (Åsa Wallenius) ja Thomas (Carl-Kristian Rundman) ovat lähteneet Savonlinnan oopperajuhlille. Tarina on omalla tavallaan hupaisa, mutta elokuvasovituksessa kerronta ei tunnu sujuvan lainkaan. Samoin kuin elokuvassa Viikossa aikuiseksi, tässäkin tarina etenee ikään kuin vastakarvaan ja elokuva koostuu loputtoman monista fragmenteista, joista ei vain synny kokonaisuutta. Kerronnasta puuttuu sujuvuus ja sukkeluus, jolla esimerkiksi Valentin Vaalan Gabriel, tule takaisin — yksi harvoista todella onnistuneista suomalaisista komedioista — etenee. Kirja ei ole siirtynyt valkokankaalle ongelmattomasti. Elokuva olisi kaivannut toisenlaista leikkausta, toisenlaista kameratyöskentelyä ja toisenlaista musiikkia. Myöskään näyttelijät eivät tunnu löytäneen henkilöihin täydellistä näkökulmaa, mutta Heidi Herala on monin paikoin elementissään töksäyttelevänä äitinä. Elokuva sisältää kyllä muutamia verrattomia komediallisia repliikkejä ja Suomen kaunista suvea, mutta ne eivät kanna kokonaisuutta. Toisella tavoin toteutettuna tässä olisi voinut olla ainesta uuteen Mielensäpahoittajaan. 2/5
Hyvin tuossa edellä on juttu avattu, eipä sitä tarvi toistaa. Tunnin verran elokuva jaksoi kantaa ja senkin jälkeen vielä nauratti useaan otteeseen, Ihan kelvollinen suoritus komedialle, joten annan armollisesti 3½/5 pistettä kerran katsottavalle kotimaiselle komedialle.