Dyyni: Osa kaksi (2024, Denis Villeneuve/Timothée Chalamet, Austin Butler, Florence Pugh, Zendaya)

Tökkii, tökkii. Ei sieppaa mukaansa.
Näissä muutaman vuoden välein ilmestyvissä jatkuvajuonisissa ja pitkissä leffoissa on se vika, että edellisestä osasta ei muista mitään, eikä toisaalta jaksa ottaa uusitakatseluunkaan kovin nopeasti pituutensa takia. Niinpä seuraavan leffan katsominen on hieman haastavaa. Hahmoista ei oikein ole mitään hajua, eikä edellisen leffan tapahtumistaole minkäänasteista muistikuvaa.
Perjantaina katsoin tätä uusinta tunnin ja nyt puolisen tuntia. Teknisestihän tämä on luultavasti parasta, mihin tällä hetkellä pystytään. Ihan jumalattoman nättiä kuvaa ja tehostetta ja muutenkin puitteet on kunnossa. Mutta jos nyt ei jotain pientä ihmettä satu, niin lopputeksteihin saakka en taida päästä. Joku tässä nyt on, että ei pääse kunnolla kyytiin.

 

Tulipa katsottua kun oli ilmestynyt iTunes vuokrakuvaksi, hienoa Dolby vision kuvaa ja äänetkin oli mukana.
Komeita kuvia ja värejä, juoni oli aika alkuteksen mukainen ja näyttelijät onnistuivat kohtuullisen hyvin, Jatkoahan onnistuttiin mielestäni myös petaamaan hivenen loppuun.
4/5

T: Vesku