Jep. En tosiaan kovin paljoa ole ehtinyt monikanavatavaraa kuuntelemaan. Ja itselleni se on muutenkin laadullisesti vähemmän merkityksellistä. Jos aikaa löytyisi niin voisin testailla vähän jos eroja löytyisi myös elokuvilla. Tuohon aikaisemmin mainittuun digi vs. analogi hommaan voisin sanoa sen verran että ainakin nykyisten kokemusten perusteella digitaalisesta saadaan samalla rahalla parempi, ainakin tässä edullisessa hintaluokassa. Kalliimmista en osaa sanoa kun aika vähiin on jääneet kuuntelut paljon yli tonnin vahvareilla. Ja kovin kalliita digivahvareita ei ainakaan Suomen markkinoilla edes vielä ole. En usko että digitaalinen on absoluuttisesti parempi ratkaisu, mutta paljon hyviä puolia siinä toki tuntuu olevan.
Hi-Fi News lehti Sony TA-DA9000ES:n äänestä: rasittamaton ja hiukan pehmeä. Analogiset kilpailijat Denon ja Pioneer possess a slightly meatier and more immediate sound that, for many listeners, will tip the balance in their favour.
hifi & musik on testannut panasonic SA-XR70 -vahvistimen eikä se ollut ainakaan vakuuttanut äänenlaadullaan .."äänessä on "digitaalinen"-sävy ja puhtaus puuttuu varsinkin bassoista, jotka ovat kaukana testin parhaista".. testin muuten voitti Philips DFR9000
Aikaisemmassa hifi & musikissa XR45 sijoittui testin kakkoseksi Sonyn DB790:n jälkeen. Taakse jäivät mm. Yamaha V750, Pioneer D814, NAD T743 ja pari muuta.
Tosin Philipsin DFR9000 ulkonäkö (liitteenä) :sick: (Mitä tuollaiset kauheat värikkäät lamput & värit tekee kotiteatterissa - toi pitää saada täysin pimeäksi, sillä valon on tarkoitus tulla muualta) Itse odotan digivahvareista JVC RX-D701 markkinalletuloa (Saksanmaalta vähän yli 700) - tosin pitää vielä kyllä kuulla myös kommentteja tuosta. (Oma valinta pyörii tällä hetkellä digitaalisen JVC:n tai analogisten Yammu RX-V2600 & Pio VSX-AX4AVi välillä. - Näistä JVC olisi halvin :thumbsup: )
Näistä tässä ketjussa mainituista vahvistimista ei taida mikään olla oikeasti digitaalinen. Ovatpahan vain PWM tekniikkaa käyttäviä Class-D analogivahvistimia, eli niistä löytyy kyllä D/A muuntimet sisältä. On kyllä teoriassa mahdollista muuttaa PCM-sämplätty signaali suoraan PWM muotoon, mutta tulokset eivät tällä hetkellä ole hifiä (joillakin valmistajilla on kyllä tarkoitusta varten piirisarjoja, niitä käytetään kai laitteissa joissa sähkönkulutus ja virtapiirit on minimoitava, eli kännyköissä ym. mobiililaitteissa). Nykyisistä tekniikoista tuo Philipsin UcD jota on käytetty DFR9000:ssa on selvästi edellä esim. Tripathia (joka käyttää nimitystä Class-T omasta tekniikastaan). Siinä modulointi tapahtuu pääteasteessa joka oskilloi vapaasti itsekseen suotopiirin konkan ja kelan ja muun kytkennän yhteisvaikutuksena (eli taajuus vaihtelee). Takaisinkytkentä on suotimen jälkeen, joten lähtöimpedanssi on erittäin pieni, paljon pienempi kuin tavallisilla vahvistimilla (luokkaa 10x). Noissa muissa Class-D vahvistimissa, joko itsekseen värähtelevissä tai kolmioaalto-oskillaattorilla onhjatuissa takaisinkytkentä on ennen suotopiirejä josta seuraa tuo ongelma lähtöimpedanssin ja matalan kuorman kanssa (ja kaikki muutkin korvin kuultavat erot). Mutta silti ne kuulostavat yllättävän musikaalisilta, jopa hyviltä sopivien kaiuttimien kanssa käytettynä. Mielenkiintoista on että vaikutus on melkoinen halvemmillakin kaiuttimilla kuunneltuna, en tiedä tarkalleen mistä johtuu, ilmeisesti toistovirheet ovat "musikaalisempia" kuin vastaavan hintaisilla Class-A/B luokan vahvistimilla (siis niillä joissa ei käytetä PWM:ää). PDM (pulse density modulation) on muuten käytössä nykyään lähes kaikissa D/A muuntimissa, siis ne ovat 1-bittisiä. 24-bittinen data ylinäytteistetään ja PDM koodataan 1-bittiseksi, joka on helpompi ja tehokkaampi ja parempi suodattaa (anti-aliasointi tehdään osin muuntimessa ja osin sen ulkopuolella).
Aivan. Sony on D-luokan vahvari, joka käyttää PWM-signaalia, jota Sony kuitenkin nimittää PLM (Pulse Length Modulated) signaaliksi. En tiedä noista muuta kuin mitä olen lukenut lehdistä. Testaaja arveli Sonyn S-Master-vahvistimen olevan 6-bittinen PWM ja että 1-bittiset korkealuokkaiset vahvistimet ovat vielä kaupallisesti epäkäytännöllisiä. S-Master on kuitenkin hyvä ensiyritys.
Haluaisitkos pikkasen selittää Suomen kielellä niin että tyhmempikin ymmärtää. Esim mitä nämä mainitsemasi termit ovat: Ois ihan mukava ymmärtää ilman tohtorintutkintoa mistä on kyse (Ku etsin laitetta jossa riittävästi ominaisuuksia - äänenlaadussa olen valmis hiuksen hienosti joustamaan, ku kuitenkin enimmäkseen kotiteatteri (leffa) käytössä)
Olisiko tällainen D-vahvistin muuten oiva kaveri aktiivikaiuttimelle, esim. Genelecille? Noiden kanssahan ei vahvistimessa tarvita tehoa ollenkaan.
Ihan yhtä oiva kaveri kuin esim. kukkaruukku tai sohvapöytä - kuten itsekin sanoit niin Genelecien kanssa päätevahvistinta ei tarvita ollenkaan.
No esim. PWM on siis suomeksi pulssinleveymodulaatio mutta sitäkään ei tyhmempi silti ymmärrä. Ei riitä että termit kääntää suomeksi vaan pitäisi selittää ko. käsitteen takana oleva tekniikka kansantajuisesti mihin ei aika ja tila täällä riitä. Googlettamalla ne asiat voi jokainen itse opiskella helposti netistä, sieltä löytyy suht. helposti hyviä esityksiä eri aiheista. Mutta lyhyesti voisi sanoa että vaikka vahvistin sisältää paljon tai vieläkin enemmän digitaalitekniikkaa niin sen pääteaste joka tapauksessa muuttaa signaalin analogiseksi, ja vahvistimen tehopiiri on analoginen aste. Digiasteet sen edellä eivät "vahvista" signaalia, muuttavat sen vain pääteasteelle sopivaan muotoon, esim. tuollaiseen pulssinleveysmoduloituun muotoon vahvistimen sisäisestä digitoitusta muodosta. Tämä moduloitu signaali on analoginen. Philipsin/Hypexin UcD (Universal class-D) taas pulssinleveysmoduloi suoraan tuloasteessaan analogista tulosignaalia. UcD vahvistin on itseasiassa korkeataajuuksinen oskillaattori jonka värähtelytaajuus elää koko ajan ja sopeutuu tulosignaaliin, tätä värähtelytaajuutta käytetään ohjaamaan pulssinleveysmodulaattoria. Jos jotakuta kiinnostaa niin noita UcD moduleita käytetään esim. Adam P11A, P22A ja P33A studiomonitoreissa (http://www.adam-audio.de). Tokihan ne voisi geneihinkin laittaa mutta tällöin olemassaolevat päätteet sisältä pitäisi ottaa pois ja korvata noilla UcD moduleilla. Virtalähdekin menisi ehkä uusiksi (tosin aika joustavia nuo ovat sen suhteen, ja virrankulutus on pienempää kuin A/B-luokan analogipäätteillä).
Menee vähän viilauksen ja vilosofoinnin puolelle mutta eikös nimenomaan tehoaste toimi näissä laitteissa digitaalisesti ja siksi termin 'digivahvistin' käyttö on ihan oikeutettua, olkoonkin että ohjauspuoli tosiaan hoituu (aina?) analogisesti.
Vahvistimen kaiutinlähtöihin kuitenkin ilmestyy jostain analoginen signaali myös digivahvistimissa? edit: kaiutinlätö ei ole sana.
Se vahvistettu PWM-koodattu signaali menee alipäästösuotimen läpi kaiutinlähtöön. Kaiuttimen impedanssi näin ilmeisesti siis hieman vaikuttaa vahvistemen taajuusvasteeseen. Se PWM signaali ei sellaisenaan ole kuuntelukelpoista ja siinä on teoriassa vain tiloja 0 ja 1 (jännitetasot min ja max), joten sitä voitaneen pitää digitaalisena signaalina. Alipäästösuotimen läpäistyään se taasen on kuuntelukelpoista (no, tämän päättäköön kukin päissään) analogista signaalia. Tuolta löytynee parempaa tietoa: http://en.wikipedia.org/wiki/PWM_amplifier
Wikipedian linkki sanoo, että toimintaperiaate on sama kuin SMPS-virtalähteessä. Onko SMPS suomeksi hakkurivirtalähde?
Tässä on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Maailma on analoginen joten fysikaaliset ilmiöt ovat AINA analogisia. Informaatio voi sitten olla digitaalista tai analoogista. Kaikki vahvistimet ovat siten fysikaalisessa mielessä analogisia. PWM-koodaus voi olla analoginen tai digitaalinen riippuen siitä kvantisoidaanko pulssien leveydet vai sallitaanko niille jatkuvasti mikä tahansa arvo. Koska digitaalisissa vahvistimissa digitaalisesta lähteestä saatu digitaalinen informaation muutetaan digitaaliseksi PWM-koodiksi, on informaatio digitaalista (fysikaalisesti analogista). PCM-koodi voidaan siis muuttaa PWM-koodiksi ja takaisin PCM-koodiksi niin että yksikään bitti ei ole muuttunut.
Etuvahvistimiksi niistä ei ole, koska monesta mallista (ellei kaikista) puuttuu pre-out-liitäntä (tai XLR), johon aktiivikaiuttimet voisi kytkeä.
Näinhän se on, mutta D-vahvistimessa houkuttelee pieni koko + pieni lämmöntuotanto + reilut ominaisudet. Genen sivulla on ohjeet vaimentimen tekemiseksi tällaisessa tapauksessa. Vaan mitenköhän tuollainen vaikuttaa äänenlaatuun vai vaikuttaako noin yksinkertainen komponentti kuin vastus yhtään mitään?
Tätä meinasin sofioinnilla. Itse niputan PWM-koodauksen aina digitaaliseksi, olkoon aikataso kuinka epämääräinen tahansa. Jonnekin samaan luokkaan asynkronisten logiikkapiirien kanssa. Mutta kukin tyylillään. Normivahvistimella tuollainen toimii ihan hyvin mutkun mutkun.. Digien pakollinen alipäästö on toivon mukaan suunniteltu toimimaan 'normaalilla' kaiutinkuormalla, mutta tuossa vastusjaossa kuorma on jotain aivan muuta. Saattaahan se toimia tai sitten ei, saattaa kuulua vasteessa tai sitten ei. Vähissä on kohtuuhintaiset ja -kokoiset AV-esivahvistimet juu.