The Descendants on humoristinen ja välillä myös traaginen tarina Matt Kingistä (George Clooney), tavallisesta perheenisästä, joka yrittää parantaa suhdettaan lapsiinsa sen jälkeen, kun hänen vaimonsa joutuu veneilyonnettomuuteen Waikikilla. Matt saa tietää, että hänen vaimonsa oli pettänyt häntä ja hän joutuu päätöksen perheensä omistaman, aikanaan Havajilaisilta kuninkaallisilta ja lähetystyöntekijöiltä perityn maan myymisestä. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa - (USA:ssa 16.12.2011)
Sopivan raukeasti kerrottu, hienovarainen ja salakavalalla tavalla viisas elokuva. Ei yllä Sidewaysin tasolle, mutta lähelle kylläkin. ****
Taattua Payne-laatua. Ehkä vähän vakavampi kuin aiemmat. Hötkyilemätöntä, rauhallista kerrontaa. Huumoria oli niukemmin kuin aiemmissa, mutta silloin kun sitä oli, se oli hyvää. Moniulotteisia henkilöhahmoja, ei syyllistynyt saarnaamiseen. Hyvät näyttelijät. Shailene Woodleyssä tähtiainesta. Clooneykin tuntuu iän myötä parantuvan. Hawaiji näkyi ja kuului. Hyvä hyvä. * * * * +
Nyt on minun vuoroni toistaa Janin kommentit. Payne ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka aivan Sidewaysin tai About Schmidtin tasolle elokuva ei yltänytkään. Payne hallitsee oman rauhaisan tyylinsä, joka erottuu edukseen siitä tyypillisimmästä indielaahustuksesta. Vakavaa aihetta käsiteltiin hyvällä otteella ilman teennäisen pinnalliseen tunteellisuuteen sortumista. +
Hieno elokuva joskaan ei aivan niin loistava kuin olin odottanut. Olin odottanut vähän raskaampaa draamaa, vaikka aihe onkin ikävä. Tämmöinen kevyt draama sopi kyllä ihan hyvin sunnuntaipäivän kuluksi ja Clooney on hyvä. Maisemat ja musiikki toimivat ja Hawaii -ilmapiiri on läsnä. Jotain jäi kumminkin puuttumaan, koska tämä ei iskenyt tunnetasolla lähes ollenkaan. Salini katsojat kumminkin nyyhkyttivät huolella, mutta itse en vaan syttynyt vastaavalla tavalla. 3,5/5 laadukas draama, joka ei ole ohjaajan parhaimmistoa, mutta kannattaa vilaista.
Payneltä jälleen yksi laatutyö, jonka mieluusti lisään hyllyyni. Enpä olisi vielä jonkun From Dusk Till Dawnin aikaan arvannut, että Clooneystä kehkeytyy luottomies näinkin isoihin haikeisiin, mutta myös hauskoihin tarinoihin kuten tämä ja Up in the Air. Erinomainen rooli tässäkin. Ehkä jopa tajusin elokuvan sanoman, mutta ei nyt siitä sen enempää kun jaksa spoilereita laitella. Ei mennyt itsestäänselvimpiä latuja tämä tarina, kuten tämän luokan ohjaajan tekeleessä asian voisikin olettaa olevan. Kyllä tälle ainakin sen 4/5 pistää.
Minulle riitti 10 (ensimmäistä) minuuttia. Kahden tunnin tuhlaaminen tuon katsomiseen ei tuntunut järkevältä. Katsottavaa on enemmän kuin siihen käytettävissä olevaa aikaa, joten valintoja on pakostakin tehtävä...
Downsizingin jälkeen katseluun toinen Paynen katsomaton. Tämä oli jotenkin lattea itselle. Ei paljoa pahaa, mutta ei vaan kovasti erikoisen hyvääkään. Ei raketti päässyt nousemaan minnekään About Schimdt tai Sideways sfääreillekään. Vähän silmäkulma kostui. Taisin naurahtaakin. 3/5