Color Out Of Space on HP Lovecraftin saman nimiseen tarinaan perustuvaa scifikauhua. Tarina on vain tuotu nykyaikaan älypuhelimineen ja Volvo 245sineen. Tietenkään mistään modernistakaan laitteesta ei ole mitään apua kun se/ne saapuu tai mitä v*ttua sieltä nyt saapuukaan, cthulhu tms?. Leffa alkaa melko normaalisti noidan suorittaessa jotain rituaalia metsässä, niinkun niitä nyt yleensä suoritetaan mutta sitten käy ilmi että se onkin vaan lähellä asuvan perheen tytär jolla on tylsää. Ja sitten talon pihaan putoaa meteoriitti tai joku muu möykky ja sitten homma vasta meneekin oudoksi. Nicolas Cagella alkaa taas viirata päässä ja pian katsojakin on ihan että mit vit... ja sitten... ja sitten Leffa tuntuu aluksi hieman halvalla tehdyltä, semmosen 15min ehkä mutta sitten tarina vie mennessään. Ihan tajutonta settiä. Tämä on paras kauhuleffa pitkästä aikaa mitä olen nähnyt. Melkein vuorokausi piti antaa leffan jälkeen aivokudoksen rauhoittua ennen kuin kykenin tämän arvostelun kirjoittamaan. Mutta niihän se kai oli että muinaisten näkeminenkin saa ihmisen menettämään järkensä... 5-/5 (miinus tulee siitä halvantuntuisuudesta, parempaankin olisi pystytty pienellä satsauksella) ps. tarkoitus oli alunperin mennä katsomaan uudestaan Birds of Prey mutta aikataulusyistä valinta osui sittenkin tähän ja hyvä niin. Seuraavaksi sitten se BoP...
Nikolas Kaken mukana olo on näköjään tae, että leffassa voi tapahtua ihan mitä vain, kuten esim. Mandy-leffan tapauksessa. Tosiaan leffassa on vaiheita/kohtia joissa tuntuu, ettei budjetti ole kovin suuri ollut, muttei haitannut menoa. Henkilöhahmojen ohuus ei saanut välittämään hahmoista, mikä on leffan isoin miinus. Juoni oli sitten sellasta sekoilua että. Jooh en tiedä, ehkä tätä voi varauksella suositella. Ei tätä uudestaan tule katsottua.
Kannattaa lukea se H.P. Lovecraftin novelli ennen teatteriin menoa, niin elokuva selkeytyy kummasti. Sen jaksaa lukea jopa keskiverto plazalaisen keskittymiskyvyllä. Elokuvasta sanoisin, että se oli ihan viihdyttävä ja Nicolas Cage teki sitä mitä häneltä odotettiin. Mandyyn verrattuna pliisu kyllä, sekoilua hyvin vähän. 3/5.
Tämähän nyt ei vaan ole sellainen leffa että tuo olisi mitenkään oleellista. Oleellista on ne tapahtumat mitä tapahtuu, ne tapahtumat - tai se mistä ne tapahtumat johtuu - ei välitä kenelle ne tapahtuu. Kuka tahansa meistä muista voi olla seuraava... Ja unohtui arvostelussa mainita että tämä kannattaa katsoa isolta kankaalta ja siten että kuva täyttää ainakin suurimman osan näkökentästä, sillä tavalla psykedeeliset efektit pääsevät oikeuksiinsa. itse istuin teatterissa aika tarkkaan keskilinjalla ja sopivan lähellä.
Kieltämättä jokaiselta leffalta ei odota kummoista henkilökemiaa, mutta. Varsinkin elokuvan alussa (eikä oikein lopussakaan) ei tuntunut lainkaan, että elokuvan hahmot ovat jotenkin liitoksissa toisiinsa - ja hehän esittävät perhettä . En tiedä, ehkä tämä leffa ei sitä niin kaipaakaan. Tosin suurin syy itselle katsoa tämä oli Nikolas Kake, joten sain sitä mitä tilasin.
https://www.dvdplaza.fi/threads/die-farbe-väri-avaruudesta.91112/ Tästähän piti tehdä oikein pikauusinta vain 6 vuoden päästä edellisen valmistumisesta tiedä sitten miksi? veikkaisin tuon 2014 vuoden version olevan paras vaikka en tätä uusinta ole näkenytkään. Siinä oli niin nerokkaasti keksitty tuon värin toteuttaminenkin.Se 80 luvun versio on ainaki paska kun on tullut katsottua
Tärkein juttuhan tässä leffassa on, että se on Richard Stanleyn kunniakas paluu. Mies ehti tehdä pari mainiota pienen budjetin scifikauhua 90-luvulla, kunnes Hollywood-ura näytti päättyneen The Island of Dr. Moreau -ohjaajan pallilta saatuihin potkuihin. Sen jälkeen kuluneen neljännesvuosisadan aikana Stanleyltä syntyi muutama dokumentti ja jokunen lyhytelokuva, kunnes Moreau-jupakasta tehty dokkari* sai suosiota ja nosti Stanleyn taas yleisön tietoisuuteen. Ilmeisesti sen siivittämänä löytyi sekä intoa ohjaamiseen että rahoittajia uudelle projektille. Ja lisääkin on tulossa, Stanley meinaa tehdä trilogian Lovecraftin tarinoista, ja Dunwich Horrorin käsikirjoitus on kuulemma jo työn alla. * Kannattaa muuten tsekata Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley's Island of Dr. Moreau, joka on erittäin viihdyttävä dokumentti kaikesta sekoilusta tuon elokuvan kulisseissa.
Perjantaina kävin katsomassa (ystävänpäivän herkkua) ja oli kyllä parasta kosmista kauhua vuosikymmeniin. Uskomattoman hyvin saatu Lovecraftin visiot valkokankaalle ja mielestäni paras Lovecraftiaaninen toteutus mahdollisesti koskaan. Tykkäsin että Stanley yritti jopa luoda visioita muista ulottuvuuksista, olisiko Yig ja Ialdagorth tai Gurathnaka vilahtanut leffassa. Muistaakseni sitä Suurta Muinaista ei suoraan nimetä novellissakaan. Ihana elokuva.
Kannattaa tsekata Die Farbe epäilen sen siltikin olevan parempi versio tästä. Taiteellisempi luulisi olevan
En tykännyt ollenkaan ja hyllyssäni on aika monta pienen budjetin Lovecraft filmatisointia. Yleensä tuollaiset H. P. Lovecraft Historical Society -tyyppiset pientuotanto leffat ovat miellyttäneet, mutta tämä oli liian käppää jopa minun makuuni. Tyylisuunta ei ollut tarpeeksi "vanha elokuva", kuten esimerkiksi samaten mustavalkoisessa Cthulhun kutsu -elokuvassa, näyttelijätyö tuntui pökkelöltä harrastajateatterilta ja toteutus oli paikoitellen karmaisevan huono. Muistelen kiemurrelleeni jo ennen kuin väriefektit iskeytyivät verkkokalvoille, sen jälkeen oli vaikeuksia katsoa elokuva loppuun, vaikka suuri Lovecraft fani olenkin.
Tässä oli päitä ja häntiä, mutta kenties hiukan epäjärjestyksessä. Kauhusekoilu. Scifiä. jotain semmoista. En inhonnut, mutta en luokittele mestariteokseksikaan. ***/*****, kenties. Osuikohan jokin laskeuma samalla meikäläiseen, mutta elokuvan sävelpuolessa olin kuulevinani jatkuvalla syötöllä hiukan modifioitua, tai ehkä lähinnä vähenneltyä Brad Fiedelin Terminator-teemaa... Pitänee varata aika joltakin lekurilta....