Kuuban vallankumouksen jälkeen Che on suosionsa huipulla. Hän pitää YK:ssa puheen, jossa vannoo jatkavansa taistelua kolmannen maailman puolesta USA:n imperialismia vastaan. Sitten hän katoaa vaivihkaa Boliviaan, missä hän organisoi bolivialaisista ja kuubalaisista taistelutovereistaan pienen sissijoukon käynnistämään suurta Latinalaisen Amerikan vallankumousta. Sitkeys, uhraukset ja idealismi koituvat lopulta Chen tuhoksi. Hänen värikäs tarinansa auttaa ymmärtämään, miksi Che Guevarasta tuli kuolematon sankari, jota edelleen ihaillaan kautta maailman. Katso kuvagalleria Kaksiosaisen Che-elokuvan toinen osa saa ensi-iltansa Suomessa 24.4.2009. Ensimmäinen eli Che - sankari nähdään 27.2.2009)
Juoni oli hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä osassa. Tosin maa vaihtui ja taistelut eivät menneet enään niin putkeen. Valitetaavaa näissä elämänkertaelokuvissa on, että aina loppua kohden mennessä alkaa sen viimeisten sanojen odottelu. Oli oikeastaan hyvä, että Che jaettiin kahteen osaan. Neljä tuntia marssimista, kättelyä, politiikkaa ja sissisotaa olisi ollut jo liikaa. Benicio Del Toro teki jälleen vakuuttavaa työtä. 2/5 Kokonaisuudessaan voisi arvosanaksi antaa 2½ /5
Itse en myöskään oikein syttynyt elokuvaan, mutta oikeastaan katsoinkin elokuvan, jotta ymmärtäisin paremmin kultin takana olevaa henkilöä, oliko Che oli kapinallinen, terroristi vai jotain suurempaa. Elokuva ei valaissut taustoja, mutta oli henkilökuvauksena varsin toden tuntuinen. Ideologiaastakin olisi voinut mielestäni tuoda enemmän kerrontaa tämän tyyliseen elokuvaan. Myös henkilökuvaus jäi varsin pinnalliseksi. Tään vois laittaa myös kärkeen itsemurhia kuvaavista elokuvista. 3/5. Mitä mieltä elokuvan taustalla olevasta päähenkilöstä? Che oli osaksi Kuuban, NL ja Usan välisen ohjuskriisin junailija. Periaatteessa olisi voinut käynnistää maailmanlopun. Oliko hän sankari vai itsemurhakandidaatti terroristi?
Parempihan nämä olisi ollut suht' pienen ajan sisällä katsoa. Nyt Sankarin ja Kapinallisen välillä oli jo reilut kolme vuotta, mikä hieman haittasi katsomista. Toteava tyyli jatkui tässäkin. Che itse pidettiin ensimmäistäkin elokuvaa etäämmällä ja hahmon persoonan minkäänlaista avaamista oli turha odottaa. Myöskään mitään taustoitusta tilanteelle ei annettu. Tunnelma oli Sankariin verrattuna melankolinen. Siinä missä ensimmäinen elokuva toteutettiin vallankumousta, niin tässä nyhjättiin toivottomassa tilanteessa puskissa. Soderberghin kuvaus oli aivan erinomaista. Visuaalisesti hienoja kuvia oivaltavine sommitteluineen riitti ja nämä olivatkin tärkeässä osassa pitkälti onnistuneessa tunnelmanluonnissa. Parivaljakosta hieman heikompi elokuva, joka toimii varmasti paremmin yhdessä esiosansa kanssa kuin aivan omillaan. ½