Itse olen käyttänyt Spotifyita jo vuosia. Kun ei äänen laadulla ole, niin merkitystä. Pääsääntöisesti kuuntelen junissa ja busseissa taikka ihan kävelylenkkillä. Ei tuossa taustamölinässä tarvii olla parempaa ääntä.
Streamauspalveluilla on paikkansa. Itsekin kuuntelin Spotifystä tänään 2 tuntia C.P.E. Bachin huilukonserttoja (rokokoo-innostus päällä). Itse vältän mp3-tiedostoja kuin ruttoa ja haluan CD:n musiikistani. Muutaman biisin olen joutunut ostamaan ihan siitä syystä, että CD:tä ei ole julkaistu. Toisaalta esim. Junosta saa wavet. Kunhan nyt vain hämmästyin, että CDON ei enää yhtäkkiä myy mp3-musaa. 95 % ihmistähän ei äänenlaadun suhteen kaipaa paljoa ja mp3 matalallakin bittivirralla on heille ok. Ei mitään hajua, eikä enää väliäkään kun myynti on lopetettu. 192 kbps ja 320 kbps lienevät yleisimmät bitratet. Hyötyisikö? Väitätkö kuulevasi dither-kohinan + kvantisointikohinan CD-levyä kuunnellessasi? Jos kuuntelee niin lujaa, että piikit menevät 110 dB tasolle, CD-levyn n. 90 dB dynamiikka musiikkisignaalilla vaatii korkeintaan 20 dB taustamelutason loppuakseen teoriassa "kesken". Akustoiduissa äänitysstudioissa on noin hiljaista. Normaaleissa asunnoissa taustamelutaso on 30 dB luokkaa. Dither-kohinan ansiosta saadaan tallennettua dynamiikka-alueen ulkopuolelle meneviä ääniä (ne soivat dither-kohinan kanssa). Itse olen testannut tasolla -110 dB olevia ditheröytyjä signaaleja ja kyllä ne kuulevat sieltä dither-kohinan seasta, kun kuuntelee 50 dB voimistettuna (tietokoneella testattu). Siten 16-bittisen audion riittävyys kuluttaja-audiossa on selvä asia. Jos jotain kasvatetaan niin sitten näytetaajuus n. 60 kHz, jolloin rekonstruktio-suodattimia ei tarvitsisi vetää tiukiksi. Musiikin tuotannossa 24-bittisyys on suureksi hyödyksi, kun ei tarvitse optimoida dynaamista aluetta koko ajan, ja esim. efekteissä syntyvät kvantisointivirheet eivät kumuloidu voimakkaaksi. Mutta kun äänite on valmis kuluttajille jaettavaksi, niin se 24-bittinen ääniraita kannattaa skaalata ja tiputtaa 8 alinta bittiä pois. Kuluttajat eivät niitä tarvitse. Eikä näytetaajuudessa ole mitään syytä mennä yli 60 kHz. Mitään hyötyä ei saavuteta, ainoastaan bittejä kuluu enemmän ja kaupan päälle riski ultraäänialueen säröstä audiolaitteissa.
Green Fridayn 19,99 e Twin Peaks oli tosiaan budjetti-versio 10 levyn Eliten muovikotelossa. Lukuisia levyjen kuntoja ja paketointeja näheenä olen melko varma, että ainakin tämän yksilön levyt on otettu siitä pahvitaskuisesta versiosta - muutamassa levyssä on siihen viittaavia naarmuja. Jännää strategiaa. Luulisi kuitenkin tulevan halvemmaksi myydä niitä valmiina olevia pahvibokseja kuin valmistaa muovikotelolle kansipahvi, tilata 10 levyn erikoisboksikotelo ja vieläpä siirtää levyt niihin. Toisekseen parissa levyssä oli törkeitä sormenjälkiä. Käytettyä tavaraako myydään nykyisin uutena? Toinen tilaus oli myös suttaa ja sekundaa. Sicarion kotelo oli niin räjähtänyt, ettei ole ennen nähty. Ja kansipahvissa tietenkin repeymää. Tämä ainakin menee vaihtoon. Martianinkin kotelo oli rikki, pahvit sentään säilyneet ehjänä.
Perin outoa jos TP:n kanssa olisi noin tosiaan tehty. Yksi syy tietty voi olla, että palautukseen noita on mennyt paljon ja sitten tehty päätös, että pakataanpa uuteen koteloon levyt. Onneksi omassa julkaisun aikoihin tilatussa ei ollut mitään vikaa, eikä ole tullutkaan, vaikka paljon on tullut kotelosta levyjä irti otettuakin.
Oma Twin Peaks oli siistikuntoinen ja muovit napakasti päällä kun reilussa postipaketissa saapui. Otin asiaksi ja tarkastin levyjen kunnon juuri. Ei mitään valittamista, ei minkäänlaista sormenjälkeä ja levytkin olivat kotelossa napakasti kiinni. Tyytyväinenkin olen kun ei vielä turhaa tilaa kaapissa.
Ei niitä naarmuja päivänvalossa tai normi lampulla nääkkään. Itse katson kirkaalla led-lampulla, joka on armoton niiden suhteen. Toki naarmut ovat ohuita eivätkä vaikuta levyjen toistoon, mutta uudessa tuotteissa sellaisia ei kuuluisi olla ollenkaan.
Voisiko olla tehtaalla tullut jotenkin muuten? En ole itse koskaan huomannut BD-levyissä naarmuja, mutta voi olla etten ole vain katsonut riittävän tarkasti. Sormenjälkiä näkyy silloin tällöin.
Millaisessa valossa tarkistat levyt? Blu-rayhinhan ei edes helposti tule syviä naarmuja ja ohuet eivät näy päivänvalossa tai hehkulampun tasoisessa valaistuksessa. Minä olen aika monessa blu-rayssa nähnyt näitä ohuempia naarmuja. Ei ne silmistäkään johdu (toki, jos sulla on huono näkö ). Eikä se nyt niin ole, että vain minun tsekkaamissa levyissä on naarmuja
Kai se on vähän niin kuin uuden auton maalipinta. Enemmän vaan ajoa ja vähemmän erikoisvalolla tarkastelua. Tässä tapauksessa enemmän elokuvien katsomista ja vähemmän levyjen syynäämistä. Jos se ei normaalissa valaistuksessa näy niin elämä on hieman helpompaa kun ei ala niitä erikoisvaloilla etsiskelemäänkään.
Pakko myöntää, etten ole riittävän tarkasti tarkastellut omia BD-levyjäni. Lähinnä hämärässä olkkarissa pikavilaissut ennen soittimeen laittamista. Olen jotenkin ollut ehkä turhankin tuudittautunut BD-levyjen suojakerroksen voimaan ja ajatellut, että naarmut on vain DVD-levyjen ongelma. Näkö on ollut normaalitasoa parempi eli silmälääkärillä nähnyt lukea pienimmänkin tekstin, joten en myönnä näkökyvystäni johtuvan.
Sähköpostiin napsahti kiitokseksi taannoiseen Green Fridayhin osallistumisesta vuoden plussajäsenyyteen oikeuttava koodi. Sangen fantsua. :')
Tänne tuli "vaan" 10€ alennuskoodi, ilmeisesti sen takia, että +jäsenyys on voimassa 2017 vuoden loppuun (tuli hankittua jatko jo aikaisemmin)
Hauskinta oli, että kun tuon Ilmaisen plussajäsenyyden lunasti, sai vielä palkkioksi siitä yhden leffan -50% koodin. Eli kyllä ihan jees tarjous