Cd soitin 24 bit 96 khz vs 24 bit 192khz

Minusta crossfeed kannattaa ymmärtää, säätää ja käyttää "live-äänen simulaatio" -periaatteella. Eli pyrkii jäljittelemään crossfeedilla vain mahdollisimman tehokkaasti ihmisen kahdella korvalla kuulemisen suuntakuviota. Testisignaalina toiseen kanavaan sijoitettua ihmisen puhetta ja jotain bassopitoista, esim. pistetaajuuksia. Tuloksena saadaan yksi kpl melko ronski crossfeed -asetus, joka toimi kuin itsestään kaikella materiaalilla. Sitten jättää säätämisen siihen.

Jonkin äänitteen mukaan... en hemmetissä jaksaisi säätää. :sleep: No rukkailevathan jotkut kaiutinsäätöjäänkin (equja, basson tasoa) kuin volumea, tämä taitaa olla sen kuulokeversio.

 

Nämä valmistajat ilmoittelevat näitä speksejä vähän epämääräisesti. Olen ymmärtänyt, että Meierin vehkeissä heikompi crossfeedaus tapahtuu n. tasolla -10 dB ja voimakkaampi suunnilleen tasolla -6 dB. "Turboboostaus" sitten varmaan tuo tason jonnekin -3 dB seutuville? Siis mikäli Meierin vastaus "n. tuplautuu" tarkoittaa tehollista tuplautumista. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä mittauksia, niin ainahan voit mitata nämä tasot, niin tiedät missä mennään. Minun ei tarvitse vastailla epämääräisesti "n. tuplautuu", koska olen kuulokeadapterini mitannut ja tiedän crossfeedaustasot 0,1 dB tarkkuudella (mittausepätarkkuus tätä suuruusluokkaa).

Meierin käyttämä crossfeedauspiiri on simppeli, mutta crossfeedaustason säätäminen on vähän mutkikasta. Kuulokeadapterissani on Linkwitz-Cmoy -crossfeederi, jossa tasoja on helppo lisätä, mutta puoli tusinaa vaihtoehtoja näyttäisi riittävän. Minulla on myös normaalisti poiskytketty yhden tason (n. -6 dB) itse kolvattu Meier-crossfeederi vahvistimen pre out ja main in -liittimien välissä. Joskus on äänimateriaalissa niin tajuton spatiaalinen särö (esim. täysin päin seiniä äänitetty elokuvan kommenttiraita), että crossfeedaan "tuplasti", ensin Meierillä ja sitten kuulokeadapterillä perään. Tuo toimiin kohtuullisesti, mutta kaiuttimiin menevää ääntä ei kannata crossfeedata Meierillä "koskaan". Lopputulos on "sekasikiö", koska signaalin crossfeedaus ja akustinen crossfeedaus ovat niin erityyppisiä.

Tuommoisen tulitikkuaskin kokoisen Meier-crossfeederin kolvailu maksaa luokkaa 10 euroa. Meier-crossfeederin tuottama ääni on hieman aggressiivisempi, kuin Linkwitz-Cmoy. Meier-crossfeedaus tuntuu sopivan esim. jousikvartetoille, mutta Linkwitz-Cmoy on äänikuvaltaan pehmeämpänä yleispätevämpi minusta.

Ei kyse ole sen ihmeellisemmästä kuin vaikkapa äänenvoimakkuuden säätäminen sopivaksi. Sitä oppi nopeasti mikä on suunnilleen optimi crossfeedaus kullekin materiaalille ja sen parhaan asennon hakuun menee muutama sekunti.

Ajatuskulkusi on aivan oikeansuuntainen. Jos kaikkien äänitteiden stereokuva olisikin aina yhtä "ylileveä", niin tämä periaate toimisi täydellisesti. Ongelma on siinä, että äänitteiden spatiaalisen särön määrä voi olla mitä tahansa. Liiallinen crossfeedaus on negatiivinen asia, joskin huomattavasti pienempi paha kuin crossfeedauksen puuttuminen. Lisäksi on äänimateriaalista itsestään kiinni, paljonko ylicrossfeedaus haittaa. Tietyllä materiaalilla (kompressoitu pop) ei huomaa yhtikäs mitään ja sitten on esim. solopianomusiikki, jolla crossfeedaustason pitää usein olla tarkalleen oikea, ei liian vähän, mutta ei liikaakaan.

"Säätäminen" on aivan luonnollista minulle. Jos ääntä on liikaa, käännän volume-nappia vastapäivään. Jos ääni on liian "monomainen", vähennän crossfeedausta ja päinvastoin. Aika pieni hinta siitä, että ääni on just eikä melkein.