Robotiikan ihmelapsi Hiro Hamada joutuu keskelle häikäilemätöntä juonta, joka uhkaa tuhota hektisen ja huipputeknologisen San Fransokyo kaupungin. Apunaan Hirolla on hänen kumppaninsa robotti Baymax kun hän ryhtyy pelastamaan kaupunkiaan yhdessä muutaman laiskan rikollistorjunnassa olevan ensikertalaisen kanssa. Disneyn megaleffojen Frozen ja Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph) tekijöiltä. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa - (USA:ssa 07.11.2014)
Pitäisi kai aluksi nopeasti mainita, etten ole koskaan lukenut sivuakaan Big Hero 6 sarjiksia, joten en pysty siihen vertaamaan mitenkään. Onkin kuitenkin ehkä hyvä juttu, että Disney valitsi tälläisen tuntemattoman ryhmän seikkailut lähdemateriaalikseen. Nyt leffantekijöillä oli isommat vapaudet tehdä itseään mielyttävä leffa ja vähemmän paineita saada siitä hyvästä toruja. Eilen kävin tämän Disneyn ja Marvelin (ensimmäisen?) yhteistyössä väsäämän animaatioleffan katsomassa. No okei, jos tarkkoja ollaan niin tämä oli aika vahvasti Disneyn tuotos. Marvelin - logoa ei kannata odottaa ja lopputeksteissä Marvel - ihmiset oli pistetty ainoastaan kiitosten alle (yhtä lukuunottamatta). Tarkoittaako tämä ettei BH6:ssa ole lainkaan Marvelin henkeä? Ei, ei tarkoita. Tarina ensinnäkin on hyvin oppikirja esimerkki tyypillisestä supersankarin syntytarinasta. Jotain traagista tapahtuu sankarille, tämä lähtee koston tielle, mutta oppii matkan varrella, että suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun ja lopussa pysäytetään superroisto, jolla on oma tragedinen tarinansa. Eli jos tämän tyyliset tarinat ovat tuttuja, niin tuskin koet mitään yllätyksiä. Puolessa välissä leffa yrittää heittää kehiin twistiä, mutta luultavasti kaikki aikuiset katsojat osaavat sen arvata. Toki tämä on lastenleffa, mutta Frozenin oikeasti nerokkaitten twistien jälkeen se tuntuu vaisulta. Leffa ei kuitenkaan tee näistä elementeistä tai juonenkäänteistä mitään suoranaisesti huonosti, joten kyllä kokeneempi katsoja tarinan parissa mukavasti viihtyy. Etenkin kun hahmot ovat leffan todellinen sydän ja se mikä jää parhaiten lopuksi mieleen. Hiro ja Baymax ovat paperilla ehkä tyypillinen "Poika ja hänen X" parivaljakko, mutta näiden välille syntyy hyvin uskottava side. Baymax etenkin on erittäin sympaattinen tapaus ja katsoja tietää aina tasan tarkkaan mitä tämä tuntee vaikka ääni pysyy robottisen monotonisena ja kasvot ovat 100% ilmeettömät. Vaikka katsoja varmaan takaraivossa tietääkin jotain vielä tapahtuvan, niin hankalaa on Spoiler Baymaxin "kuoleman" aikana välttää palan joutuminen kurkkuun. Muut hahmot jäävät hieman ohuiksi eivätkä ole paljon muuta kuin perus luonteenpiirteensä. Näistä jokainen on kuitenkin hauskasti joukosta erottuva ja mielellään näitä katsoi vaikka vain sen lyhyen ajan. Mielummin minä otan neljä hieman alikehitettyä, mutta mukaansa tempaavaa hahmoa, kuin yhdenkään liikaa ruutuaikaa saavan ärsykkeen. Ja toki tavallisina nörtteinä nämä istuvat kuin hanska käteen Marvelin "sankarit joihin voit samaistua" - kaavaan. BH6 on hyvin hauska koko perheen seikkailu, joka jättää niin lapselle, kuin aikuiselle positiivisen fiiliksen. Myös lopun moraali on nykypäivän synkkien antisankareitten keskellä kasvaneille lapsille (ja miksei aikuisillekkin) oikein mukava. Ainoa iso miinus on se, että elokuva jätti lopuksi haluamaan lisää. Jos tämä leffa saa jatko-osan (ja siis ihan kunnollisen jatko-osan, eikä tyypillistä Disney jatko-osaa suoraan dvd:lle) tai tarinaa jatkavan animaatiosarjan, niin olisin erittäin tyytyväinen. Viime vuosien suosittu keskustelujenaihe on ollut kysymys siitä, että onko Disneyllä tällä hetkellä menossa toinen renesanssi. Henkilönä, joka on yhtä (Kaksin Karkuteilla) lukuunottamatta nähdyt kaikki tämän potentiaalisen toisen renesanssin leffat, sanon rohkeasti kyllä. Menkää ihmeessä katsomaan BH6! Ette tule katumaan. Juu ja yksi asia vielä: Fall Out Boysin Immortals tulee soimaan päässäsi tuntikausia tämän leffan jälkeen. Eikä se ole huono asia.
Toistakymmentä vuotta on vierähtänyt tällaisesta elämyksestä. Viimeksi vuonna 2001 sai poistua elokuvateatterista samanlaisen wau-tunteen vallassa: Disneyn A-tuotannossa oli saatu todella iso vaihde silmään. Siinä missä Atlantis kadonnut kaupunki oli menneisyyteen sijoittuva tieteisseikkailu, Big Hero 6 sijoittuu tulevaisuuteen. Molemmat ovat vauhdikkaita seikkailutarinoita, kaikkea muuta kuin prinsessasatuja, ja tarina kulkee harvinaisen sujuvasti: toiminnan keskellä on muutamia hienoja hetkiä, ja huumori on sydämellistä. Perinteistä supersankarielokuvan kaavaa ja hahmogalleriaa on sovellettu onnistuneesti: on sankari, konna ja auttajia, eikä konnan henkilöys ole heti selvillä. Sarjakuvia en tunne, mutta omana tarinanaan tämä on toimiva kokonaisuus. Katsoin englanniksi puhutun 3D-version. James Cromwellilla on hieno rooli. Tämä kuuluu ehdottomasti elokuviin, joihin haluaa palata kotiteatterissa. Lopputekstit kannattaa, kannattaa katsoa kokonaan! Mainittakoon, että Josh Hutcherson, Samuel L. Jackson ja Freddie Highmore eivät esiinny tässä elokuvassa. 4½/5 Alkukuvana oli hauskansuloinen 3D-lyhytelokuva Feast, jossa parisuhteen karikoita seurataan kulinaristikoiran näkökulmasta.
Olihan tämä hieno. Hiukan tuli niin ikään erinomainen Rautajätti mieleen, kun vielä Spoiler loppukin oli samankaltainen Baymaxin uhratessa itsensä. Toisin kuin VinSentille, minulle tämä kohtaus edusti sitä kliseisempää osastoa ja sen olin arvannut etukäteen, joten ei niin hyvin toiminut kuin muu elokuva. Hauskaa ja vauhdikasta viihdettä, jonka animaatio sekä taide tietenkin häikäisevät. Vähän siinä ja siinä, meneekö tämä sinne kaikista kovimpien sarjisfilmatisointien (Kick-Ass, Dredd, Watchmen...) vai "vain" erinomaisten kuten Kapu ja Talvisolttu joukkoon. Ihan sama, kannattaa nähdä. Sarjakuvaa en tunne minäkään. Edit: ai niin, enkä tietenkään pysty olemaan sanomatta että sehän on siis "renessanssi", neljällä s:llä!
Leffa vakuutti niin, että nuo sarjiksetkin piti löytää ja lukea, mutta eivät ne kummoisia tarinoita olleet. Leffaan noista on otettu vain vähän pohjaa, suurin osa leffasta ei ole missään yhteydessä sarjakuviin. San Fransokyo on leffan keksintöä, sarjakuvissa seikkailtiin ensin Tokiossa ja myöhemmin New Yorkissa, Baymax on robotti, jonka Hiro rakensi suojelijakseen ja jokaista hahmoa on leffaan tuunattu ihan reippaalla kädellä. Muutokset olivat mielestäni hyvään suuntaan, ja niillä (varsinkin mielikuvituskaupungilla) osaltaan tehtiin leffaan oma itsenäinen maailmansa, sarjakuvat kun sijoittuvat laajempaan Marvel-universumiin.
Kyllä se minustakin oli kliseinen, mutta siihen mennessä hahmoihin oli ehtinyt kiintyä ja ääninäyttelijät antoivat sen verta hyvät roolisuoritukset, ettei haitannut tippaakaan.
Olikohan jopa näyttävin tapaus mitä näin tietokoneanimaatioiden saralla on tullut vastaan. Hienosti oli panostettu maailman rakenteluun ja kaikenlaiseen taustalla näkyvään esillepanoon. Ainoastaan ihmishahmojen mallinnuksissa ollaan edelleenkin siellä varsin persoonattomissa linjoissa. Tahtoisi jo jotain mieleenpainuvamman näköistä katsottavaa sinnekin suuntaan. Laskentatehotko ei vaan kykene naamakertoimien mutkikkaampiin vivahteisiin. Sujuvan sutjakkaa seikkailuräimettä, jossa mennään eikä meinata. Ensi hetkestään katsojansa puolelleen valloittava pullea terveydentarkastaja on animaatioelokuvien välitön riemutapaus. Baymax on luomus joka antaa. ½
Oli kyl hienon näköinen kaupunki ja Baymax mitä mainioin hahmo. Muuten oli kyllä vähän liiankin kliseinen tarina eikä hahmotkaan säväyttäneet. Kivaa viihdettä kuitenkin. 3D oli niin hyvää ettei siihen edes kiinnittäny huomiota. ***½ Niin ja se Feast-lyhäri oli mainio