Elikäs noista omista monitor audioa br2:sta löytyy mahdollisuus bi-wiringiin että bi-ampingiin. Joten ajattelin kyseistä onko mitään hyötyä kytkeä esim denon avr-1910n ylimääräiset takakanavat bi-ampilla soittamaan etusia? Kokemuksia BI-AMPista?
Piuha maksaa muutaman euron, piuhoitus vie muutaman minuutin. Jos et usko googlen sanomaa niin koita miten itsellä toimii. Jos tuohon on mahdollisuus niin tyhmäähän seon jättää käyttämättä.
Monikanavavahvistimen kanssa biamppaus ei ole kovin hyödyllistä. Erillisten päätteiden kanssa saa maksimaaliset erot aikaiseksi. Listaanpas muutaman tilanteen esimerkiksi: 1) Kanavaerotus, monikanava-ampin kanavien kesken on tietty huonohko kanavaero, ehkä 70 dB tai jotain, eli jos huudattaa biamp-moodissa diskanttielementtiin jakotaajuuden yläpuolista ääntä 100 dB voimalla, niin bassoelementistäkin sama ääni kuuluu 30 dB tasolla, vaikka basson pitäisi olla mykkänä, koska jakosuodin ei sitä taajuutta bassoon päästä jos se kerran diskanttiin on matkalla. Mutta ylikuulumisvuodon takia väärä ääni pääsee väärään paikkaan. Tämä vuoto sotkee yleistä stereokuvaa, eikä asialle mitään voi. Erillispäätteiden kesken vallitsee noin 140 dB kanavaerotus, pullonkaula on kaapeleissa ja äänilähteessä itsessään, liittimissä jopa. Joka tapauksessa kun diskanttiin päästetään 100 dB ääni, bassoelementti on täydellisesti hiljaa, sieltä ei kuulu yhtään mtään. Mikään kanava ei sekoita toimillaan muiden kanavien ääntä, stereokuva on vakaa kuin kallio. 2) Tehonpuute. Kun bassoelementtiä komennetaan urakalla, yli maksimaalisella teholla, silloin loppuu monikanavavahvistimen muuntajalta tai virtalähteeltä teho, kaikki kanavat alkavat kärsiä säröytymisestä, leikkautumisesta. Menetetään huomattavin hyöty, joka biamppauksesta juuri pitäisi saada, eli basson ja diskantin keskinäinen erottaminen. Eli kun bassoiskujen aikana ääni alkaa leikata, särö kuuluu myös diskantista. On pakko kuunnella niin hiljaa, ettei minkään piikkitehon aikana ääni mene särölle. Kokonaisuuden äänenpainetaso jää matalaksi. Jos vahvistin antaa joka kanavaan 100 wattia puhtaasti, joudutaan kuuntelemaan niin, että piikkien aikanakaan ei maksimitehoa saavuteta, eli keskimääräinen kuntelutaso on pidettävä 25...50 watin kanavatehoisena. Erillispäätteillä mikään kanava ei häiritse toisiaan. Eli jos vasemman kanavan bassoelementissä esiintyy leikkautumista maanjäristysleffassa, silti kaikki muut kanavat ja elementit toistavat äänensä täysin puhtaasti. Jokainen elementti tavallaan leikkaa itsenäisesti jos niin sattuu, häiritsemättä muita elementtejä millään tavalla. Kokonaisuuden äänenpaineet voidaan pitää 3...6 dB suurempana, kärsitään ne hetkelliset pienet säröt jossain elementissä, muun äänen pysyessä täysin puhtaana luukutuksesta huolimatta. Esimerkiksi jos 7 kaiutinta eli 14 elementtiä eli 14 vahvistinkanavaa huutaa täysillä, kukin kanava 100 wattia täysin puhtaasti ja sitten yksi elementti niistä hetkellisesti jysäyttää 200 watin piikin säröjen kera, sitli 13 kaiutinta eli 1300 wattia huutaa täydellisen puhtaasti, siinä ei pieni hetkellinen säröpiikki yhdessä elementissä tunnu missään. Ääni kuulostaa virheettömältä, vaikka toimitaan vahvistimien maksimiitehon ylittävällä tasolla. Toki jos ueampi elementti alkaa leikata samaan aikaan, silloin ääni alkaa pilaantua, jolloin pitää laskea volumetasoa. Mutta joka tapauksessa äänenlaatu on aina puhtaampi, koska kaikesta huolimatta muut kanavat edelleen soivat puhtaasti, vaikka osa kanavista leikkaisi. 3) Äänenlaatu. Monikanavalaitteiden äänenlaatu häviää erillispäätteille joka tapauksessa. Eli jos joku ei ole yrityksestä huolimatta korvillaan kuullut biamppauksen etuja erillispäätteiden kanssa, hän ei missään tapauksessa tule kuulemaan mitään hyötyä monikanavapäätteensä kanssa. Minä olen biamppausta (siis joka elementille ikioma vahvistinkanava) usein käyttänyt, ja kanavatehot ovat jopa olleet pieniä, 50 watin luokkaa, ja silloinkin erot ovat ilmeisiä. Eli vaikka pieniä vahvistimia luukutetaan särölle asti, siitä huolimatta kokonaisuuden ääni pysyy kauniina. Tämä johtuu siitä, että bassoelementin säröjä ei korva niin pahana aisti, mutta jos diskantti yliohjautuu, se on niin sietämätöntä, että melkein menee taju sitä säröä kuullessa. Kannattaa käyttää samantehoisia vahvistinkanavia. Että kun basso menee särölle, diskantti ei silti vielä mene. Vaikka 100 watin bassopäätteen kanssa riittäisi esim. 25 watin diskanttipääte, niin ei saa toimia, koska silloin diskanttikin menee särölle basson kanssa samaan aikaan, diskanttielementti jopa hajoaa.
Sen verran läheltä liippaa ketju ongelmaa, jonka kanssa itse painiskelen, että on pakko tunkea mukaan. Noviisina ymmärrän sentään, että erillislaitteilla tulisi parempi, ok. Ei hirveä yllätys. Jos kuitenkin nyt on vain se 500 kiinni vahvarissa (Onkyo 607) ja MA BR5 lattiakajarit etusina, unohdanko 7.1 setin suosiolla vai saisiko musiikissa esimerkiksi enemmän irti biamppauksella? Tuo huonohko kanavaero lienee totta (DVB-G:n kommentteja lukeneena), vaikka kirjoitusasusta vähän mutufiilis jääkin. Eli mitä suosittelisitte, teoriassa. PL II Z ei oikein vakuuttanut, joten en taida siihen käyttöön noita kahta kanavaa ainakaan laittaa. Kiitoksia jo etukäteen.
Omalla MA RS1 + onkyo 607 setillä olen ainakin kuulevinani eron. Lähinnä basson napakkuus parani. En ole hirveämmin tosin testaillut ja jotkut väittävät että jo korvaamalla nuo kultalärpäkkeet paremmilla saisi parempaa ääntä. Paha sanoa, itsellä ainakin toimii.
Lueskelin nyt n. 30 sivua mielipiteitä, tietoa ja vinkkejä biamp ja biwire asian tiimoilta ja tuli vähän sellainen olo, että paskasta ei saa hunajaa, vaikka miten haluaisi. Mm. https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=42146&highlight=bi-wire Mutta kiinnostaisi kuitenkin kuulla, että veditkö ihan 2 peruskajarijohtoa, vaiko päädyitkö jopa johonkin koksiratkaisuun diskanteille? Itsellä on vielä vähän epäotollinen tuo olohuoneen setuppi mihinkään kunnollisiin testeihin, kun on uusia mööpeleitä tulossa, joten sen tautta tässä pohdiskelen/kyselen etukäteen. Jostain muuten minäkin kuulin, että nuo "kultalärpäkkeet" on perseestä...
Mulla on Yamahassa A/B lähdöt pääkaiuttimille. Pistin niistä erilliset piuhat MA-silvereihin ja vahvistimesta A ja B päälle yhtaikaa. Lienee kuitenkin niin, että nyt on käytössä pelkästään Bi-wiring? Varmaankin on sama onko molemmat piuhat kytketty esim A'han kuin tuo käyttämäni ratkaisu. Tuolla olisi noita takasia vapaana ja ehkäpä sen pystyisi sitä kautta hoitamaan mutta toimiikohan 2-kanavakuuntelussa. Pena
Kato vahvistimen takapaneelista tai käyttöohjeesta että onko kaiuttimille eri impedanssisuositukset kun käytetään A tai B lähtöä, tai molempia samaan aikaan. Jos on niin silloin voi päätellä että A ja B lähtöjä todennäköisesti ajetaan samoilla päätteillä. Takakanavia voi olla vapaana, joita ei sinänsä ole tarkoitettu tuohon bi-amppiin ellei niin ole erikseen mainittu manuaalissa tms. Kyllähän ne periaatteessa toimisi jos käyttäisi sitten jotain 4/2-stereo tilaa.
Noh, paperimanuska on hukassa ja nyt vasta sain latailtua Kanadasta täyden manuskan. MA't on 6 ohmiset ja vahvistimen impedanssit asetettu 6 ohmiin. "6ohm: ...If you use two sets (A and B), the impedance of each speaker must be 8 Ω or higher...". Eli nyt on hieman epäsovitusta 2 ohmin verran, eipä tuo tuosta varmaan rikkoontune P
"2 ohmin epäsuhtaa" ei ole monijohdotustilanteessa, JOS kaiuttimessa on sisällä passiivinen jakosuodin. Karrikoitu esimerkki: 8 ohmin 5-tiekaiutin, jossa on takapaneelissa liittimet "viidelle eri vahvistimelle" eli 10 kpl naparuuveja yhteensä. Noihin liittimiin kun liittää viidet kaiutinkaapelit, jotka viedään viidelle eri monopäätevahvistimelle, niin kukin monopäätevahvistin näkee silmissään 8 ohmin kaiuttimen. Yksi pääte puskee esimerkiksi 0-200 Hz taajuudet 8 ohmiin. Seuraava pääte puskee 200-500 Hz 8 ohmiin. Kolmas pääte hoitaa 500-3000 Hz 8 ohmiin. Neljäs pääte 3000-15000 Hz 8 ohmiin. Viides pääte 15000-40000 Hz 8 ohmiin. Sitten kun kaikki viisi kaiutinkaapelia liitetään YHTEEN VAHVISTIKANAVAAN, se vahvistinkanava näkee edelleen 8 ohmin kaiuttimen, mutta nyt vahvistin joutuu yksinään hoitamaan kaikki taajuudet alueelta 0-40000 Hz. Toistan: vahvistimen näkemä impedanssi ei muutu miksikään bi...tri...quad...miljoona-wire-tilanteessa, JOS kaiuttimessa on passiivinen jakosuodin. Kuten on kaikissa niissä kaiuttimissa, jossa monijohdotus ylipäänsä on mahdollista. Asia muuttuu täydellisesti toisenlaiseksi siinä tilanteessa kun vahvistinkanavaan aletaan liittää rinnakkain useita jakosuotimettomia kaiutinelementtejä (esim. subbarikartioita tee-itse-subbarissa). Tai useita SAMAA TAAJUUSALUETTA toistavia valmiita kaiuttimia, vaikka niissä kaiuttimissa siis olisi passiivinen jakosuodin. Pitää siis huomioida samaa taajuusaluetta toistavien kaiuttimien määrä. Jos kaksi 8-ohmista samaa taajuutta ulostavaa kaiutinta liitetään rinnan yhteen vahvistinkanavaan, kaiuttimien synnyttämä yhteiskuormitus muuttuu 4-ohmiseksi, ja vahvistimen täytyy kestää 4 ohmin kuorma.
Pieni ongelma kaapeleiden valinnassa, voisiko DVB-G tai joku muu teoriasta tietävä jelpata. Miten koksusta kannattaa tehdä koko äänialueen kaapeli? Tilanne on se, että 3-elementtisessä 2½-teisessä kaiuttimessa HF-kaapelit syöttävät bassokeskiäänistä ja diskanttia ja LF syöttää jäljelle jäävää bassoelementtiä. Bassoa kulkee siis molemmissa johdoissa. Kaiutinjohdot tulevat olemaan 2,5m - 3m pitkät. Mietin miten olisi järkevin hoitaa HF-johdotus, olisiko koaksiaalikaapeleita muutama nätisti sarjassa kieritettynä toistensa ympäri hyvä ratkaisu? Signaalia kuljetettaisiin pelkästään keskijohtimessa ja vaippa toimisi nollajohtimena. Vai niin, että kaksi koksua päiden välille, mutta toisessa kaapelissa signaalia kuljettaa keskijohdin ja toisessa johdossa signaali kulkee vaipassa(jossa enemmän neliömillejä metallia bassoille)? Osaavatko korkeat signaalit valita helmpomman kulkureitin (keskijohtin) ja bassot taas niille helpomman kulkureitin(vaippa)? Onko tätä parempaa kaapelia saatavilla samassa hintaluokassa? http://www.vekoy.com/product_info.php?cPath=79_696&products_id=13347
En nopeasti osaa arvioida mikä tapa koaksiaalin käyttämiseen olisi paras kysyjän erikoisessa tilanteessa. Toivottavasti joku muu keksii jonkun hyötynäkökohdan, jolla voi perustella tietyn kytkentätavan paremmaksi kuin jonkun muun. Alla lisätietoa, joka ehkä auttaa päätelmien teossa: Koaksiaali kannattaa pitää ohuena audiokäytössä, koska paksut kalliit koksit ovat pääasiassa eristeainetta, joka on hyödytöntä ja jopa haitallista audiotaajuksilla. Ohuessa kaapelissa saa enemmän metallia suhteessa muoviin. Kunhan metallimäärä tai koaksiaalien kappalemäärä pidetään riittävänä, että neliömillejä kertyy yhteensä tarpeeksi paljon. 10,8 mm paksu koksi, joka linkissä mainitaan, on liian paksua hyötyynsä nähden. Tai siis hyvää siinä on sentään kaksinkertainen suojavaippa, mutta sekin siis auttaa pelkästään bassoja, diskanttiäänille yksinkertainen punos on aivan yhtä hyvä kuin miljoonakertainen punos. Audiotaajuuksilla diskantit etenevät yhtä hyvin koksin keskipinnissä kuin sen sukassakin. Oikeastaan jos koksin keskipinnin neliömillimäärä on liian ruipelo, silloin diskantit etenevät paremmin sukkaa pitkin! Keskipinniä ei toisaalta kannata alkaa paksuntaa, koska metalli menee hukkaan ytimessä, diskanttiääni käyttää vain metallin pintaa. Ultraäänet lähinnä kyseessä ovat kun pinta-ahtautumisesta keskustellaan. Koaksiaalikaapeli käyttäytyy eri tavalla audiosignaalilla kuin radiotaajuuksilla. Radiotaajuudet etenevät "eristeaineessa" eli keskipinnin ja suojavaipan välissä. Audiotaajuudet (ultraäänet) taas tepastelevat metallin pintaa pitkin, siis metallin sisällä mutta vain metallipinnan lähellä. Bassot kulkevat koko metallin alueella, ytimessäkin, kaikki neliömillimetrit ovat käytössä. Häiriöiltä eristäminen on syy, miksi koaksiaalinen kaapelirakenne on parempi kuin irtopiuhat pitkin lattioita. Etenkin linjatasoisilla signaaleilla kaapeliin imeytyy helposti ulkopuolisia häiriöjännitteitä, joten on tärkeää suojella piiloon jäävää keskipinniä tukevalla suojavaipalla. Tällöin suojavaippaa pitää ehdottomasti käyttää maana ja keskipinniä signaalin kuljetukseen, ei päinvastoin. Kaiuttimeen kulkeutuu niin suuria virtoja, että ympäristön häiriösäteily ei käytännössä pääse kiusaamaan. Edes kännykän antennin pitäminen kaiutinkaapelin vierellä ei jaksa kaiutinelementtejä liikkelle panna. Ei siis tarvita hyvää häiriöeristystä eli koaksiaalista rakennetta perinteisessä mielessä. Mutta häiriösätely voi kulkeutua kaiutinkaapelia pitkin päätevahvistimeen ja vahvistimen takaisinkytkentöjen kautta vaikuttaa vahvistimen toimintaan haitallisesti. Jos siis kaiutinkaapeleita siirrellessä alkaa kaiuttimista yllättäen kuulua venäläinen radioasema, se tarkoittaa vahvistimen toimivan tahattomasti virittimenä ja kaiutinkaapelien toimivan antennina. .
Miten kapasitanssin kanssa käy jos samoja kaapeleita vedetään useampi rinnakkain? Tai vaikka eri kaapeleita? Resistanssin ja bassojen näkökulmasta kaapeleita olisi järkevämpi vetää useampi.
No minäpäs mittaan asian käytännössä, vaikka jokainenhan kai jo ennestään tietää, että kapasitanssi kasvaa ja induktanssi vähenee kun mätkitään piuhoja vieritysten rinnakkain. Otin puolen metrin pituisia koaksiaaleja tutkittavaksi, samaa kaapelityyppiä jokainen, noin 4,8 mm paksua valkoista halpaa antennikaapelia, jossa on yksi sukka ja yksilankainen keskijohdin, kuparia kaikki. Piuha A: 35,5 pF Piuha B: 35,0 pF Piuha C: 36,0 pF 2 piuhaa yhdistettynä loivasti parikiertoon, päissä vaipat yhteen ja keskipinnit toisiinsa: 70,7 pF. 3 piuhaa yhdistettynä loivasti parikiertoon, päissä vaipat yhteen ja keskipinnit toisiinsa: 106,0 pF. Koksien spekseissä kerrotaan montako pikofaradia metrillä kaapeli aiheuttaa. Eli jos kaapeleita panee rinnan vaikka 4 kpl niin pikofaradit pitää kertoa neljällä. Mittaamani (huono, en suosittele, liian vähän kuparia keskipinnissä) kaapeli on noin 71 pF/m ja 5 m kaiutinkapelissa yhdellä tällaisella koksilla syntyisi 355 pF kapasitanssia. 4 kpl näitä rinnankytkien aiheuttaa noin 1420 pF eli 1,42 nF. Mitä haittaa 1,42 nanofaradista on diskanttielementin toimintaan, joku muu vastatkoon. Minä veikkaan, että kukaan ei huomaa jos kaapelin kapasitanssi vaihtuisi yhden tai muutaman nanofaradin verran. Joka tapauksessa kaikilla kaapeleilla on kapasitanssia, joten kaiuttimet pitää suunnitella "sietämään kaiutinkaapeleita" eli pientä kapasitanssia.
Laajakaistaelementillä voi muodostua ongelmia huonon kaapelin eli liian kapasitanssin takia. Jos elementin impedanssi nousee kymmeniin tai satoihin ohmeihin ylimmillä taajuuksilla, silloin kapasitiivinen kaapeli alkaa vaimentaa ylimpiä diskantteja. Esim. Tang Band W3-871SC:ssä http://www.tb-speaker.com/detail/1208_03/w3-871sc.htm on ylimmillä taajuuksilla noin 30 ohmin impedanssi. Samoin toki bassoresonanssitaajuudella (1 piikki suljetussa kotelossa, 2 piikkiä refleksissä) voi impedanssi nousta kymmeniin ohmeihin, mutta kaapelin kapasitanssista ei ole pienintäkään haittaa muutaman kymmenen hertsin taajuudella.
Tuo mainitsemani koksu tai sen halvempi kupariversio RG213U olisi voittanut tämän DIY-kaapeli testin. Audiotaajuudet siis tepastelevat siinä varmasti varsin mielellään. RG213U:n tekniset tiedot(http://www.odeskabel.com/radio-eng/images/stories/pdfs/5.pdf Keskijohtimen resistanssi: 1,7 ohmia /1000 feet. Induktanssi: 0,077 µH /feet. Kapasitanssi: 30,8 pF /feet. DIY-kaapeli -testin paras johto oli neljästä cat 5e johdosta kierretty malli, jonka tekniset tiedot: Resistanssi: (0,00269 ohmia /feet =) 2,69 ohmia /1000 feet. Induktanssi: 0.104 µH /feet. Kapasitanssi: 26.6115 pF /feet. Kaikesta päätellen mainitsemani koksu on erittäin pätevää kaapelia niin diskanttien kuin bassojenkin kuljetukseen. Kaapelin induktanssi on erittäin pieni, joten kaapelin aiheuttama ylimpien taajuuksien vaimentumien on erittäin minimaalista. Resistanssi on myös yllättävän pieni joten vahvistin voinee kontrolloida bassoelementtiä tehokkaasti. DVB-G, satutko tietämään jotain sähköarvoiltaan parempaa johtoa, joka on alle 15e metri -tavaraa? Käsittääkseni kaiutinkaapeli on aina valinta; joko 1) korkea kapasitanssi/pieni induktanssi tai 2) pieni kapasitanssi/korkea induktanssi. Arvioisin, että näistä kahdesta pahasta kannattaa valita suuri/suurempi kapasitanssi ainakin kun kaapelilla ohjataan sekä bassoa että diskanttia. Miksei myös vaikka ohjattaisiin pelkää diskanttiakin.
30,8 mikrofaradia per jalka, siis 297,90 mikrofaradia metriltä? Sehän on silloin valtava elko. Korjaa datasi kuntoon, valheelliset numeroarvot eivät mitään todista. Linkkisi (pdf) myöskään ei johda mihinkään.
Oletko tätä kaapelia jo pohtinut, josko se sopisi tarpeeseesi: http://www.thomann.de/fi/sommer_cable_the_spirit_xxl.htm http://www.sommercable.com/2__produkte/2__030_meterware/2__300_0071.html 2,15 euroa metrihinta. 0,75 neliömilliä keskipinnissä. 86 pikofaradia metriltä. 25 ohmia per kilometri.
http://www.odeskabel.com/radio-eng/images/stories/pdfs/5.pdf Jos kapasitanssi jalalta on 30,8 uF, niin metrillä se on 101.05 uF.