Betoniyö on elokuva sirpaleisesta mielestä. Se kertoo siitä, kuinka haavasta tulee arpi, kuinka arvesta kasvaa pelko ja kuinka pelko lopulta muuttuu väkivallaksi. Simo, elokuvan 14-vuotias päähenkilö, etsii vielä omaa identiteettiään ja on altis ympäristönsä vaikutuksille. Simo ja hänen isoveljensä Ilkka ovat avuttoman ja arvaamattoman yksinhuoltajaäidin lapsia. Heidän levoton kotinsa sijaitsee Helsingin betoniviidakon sydämessä. Ilkalla on vuorokausi jäljellä vapautta ennen vankeusrangaistuksen alkua. Äiti suostuttelee Simon viettämään viimeisen yön veljensä seurassa.Viimeiseen yhteiseen vuorokauteen mahtuu tapahtumia, jotka veljekset olisivat mieluummin jättäneet näkemättä. Simo, joka ei vielä osaa käsitellä näkemäänsä tai huijata itseään, näkee asiat juuri niin kuin ne tapahtuvat. Suodattamattomana maailma näyttäytyy sietämättömänä. Lopulta arkinen kohtaaminen valokuvaajan kanssa, jonka aikeet Simo tulkitsee väärin, laukaisee sokean pelon, joka lopulta räjähtää pakokauhun ajamaksi väkivallaksi. Tämän väkivallan ytimestä Simo löytää identiteettinsä, hänen todelliset kasvonsa. Pirjo Honkasalo on ohjannut elokuvan Pirkko Saision vuonna 1981 julkaistun samannimisen romaanin pohjalta. Käsikirjoitus on sovitettu nykypäivään. Kolme vuosikymmentä sitten kirjoitettu kirja ennakoi tämän päivän tapahtumia. Ensi-ilta Suomessa 01.11.2013
Kyllä nyt tuli täysilaidallinen taidetta. Kuvat oli kauniita, mutta tarina ja sen kerronta oli niin perseestä, että ei mitään rajaa. Näyttelijät olivat järjestään syvältä. Tämä oli juuri sellainen elokuva, minkä vuoksi suomalaisia leffoja kannattaa vältellä! 1/5, ihan puhtaasti upeista yksittäisistä kuvista.