Koulunkäynti on teini-ikäiselle Benille yhtä helvettiä. Iltaisin Ben pakenee Archlord-verkkopeliin, jossa hän seikkailee ritarina nimimerkillä Ben X. Pelin parista löytyy myös paras ystävä ja kuuntelija, nimimerkki Scarlite. Lievästi autistinen Ben on koulun kiusaajien silmätikku. Kun Ben nolataan koko luokan edessä ja kiusaajien kuvaama video leviää verkkoon, tilanne muuttuu sietämättömäksi, Ben päättää tehdä asialle jotain. Scarliten avulla hän toteuttaa suunnitelman, jonka tarkoitus on lopettaa kiusaaminen kerralla koko koulusta, ehkä koko maasta. Belgialainen nuorisodraama Ben X käsittelee koulukiusaamista, joka tänä päivänä on levinnyt pihoilta ja luokista myös verkkoon. Toisaalta verkossa aikaansa kuluttavat nuoret voivat löytää nettiareenoilta myös uudenlaista vertaistukea. "Ben X" perustuu tositapahtumiin ja ohjaaja Nic Balthazarin kirjoittamaan romaaniin ja näytelmään. Elokuva palkittiin Montréalin elokuvajuhlilla ja esitettiin Berliinin elokuvafestivaalin nuortenelokuvien sarjassa. Suomessa "Ben X" esitetään ennakkoon Espoo Cinen ohjelmistossa. Katso kuvagalleria Ensi-ilta 22.8.2008 ps. Elokuvan päähenkilö Ben pelaa Archlord-verkkoroolipeliä, joka on olemassa oleva, brittiläisin ja korealaisin voimin tuotettu World of Warcraft -tyyppinen ilmainen nettiroolipeli. Lisätietoja pelin kotisivuilta. http://www.archlordgame.com/benx/
Luulin ensi alkuun elokuva olevan paska teinileffa jollekin it -nörteille.. Elokuva yllätti kuitenkin ihan positiivisesti. Ihan hyvä leffa, ei nyt mikään aikamme klassikko, mutta ihan mukiinmenevä. 3/5
Hieman eri tavalla kuin edellinen kirjoittaja, minä taas odotin tältä enemmän. Aiheeltaan toki puhutteleva ja tärkeä, mutta pelkkä aihe ei riitä hyvän elokuvan syntymiseen. No ei tässäkään huono leffa ole kyseessä, ja pidin leffassa esim. pelimaailman rinnakkaisvertailusta. Lisäksi kiusaaminen onnistui saamaan onnistuneesti tunteita aikaiseksi. Sen sijaan metsään mentiin mielestäni tämän Scarliten kohdalla Spoiler joka kaikkien yllätykseksi olikin ainakin osittain kuvittelua , enkä lopun käänteestäkään oikein vaikuttunut. Ohjaaja tyylitteli lisäksi nopeilla leikkauksilla, dokumentaarisuudella haastatteluineen ja taustalla dannyboylemaisesti jumputtavan musiikin avulla. Itse olisin pitänyt enemmän perinteisestä lähestymistyylistä aiheeseen, mutta kaikki kai omalla tavallaan. 2½/5