Aivohyppely on nyt pihalla tehty ja aika avata oma threadi kyseistä filkkaa varten. Juuri äsken tuli katsottua ensimmäistä kertaa ko. elokuva, aiemmin olin hieman arastellut varmaan nimestä johtuen. Älä lue tätä ketjua tästä eteenpäin, jos et ole elokuvaa nähnyt. Sisältää varmasti useita spoilereita, varsinkin jos keskustelua saadaan aikaiseksi. Ja pyydän, älkää antako mitään linkkejä (jos ei ole sitten suomenkielisille saiteille) muille sivuille, joissa olisi jo ennestään tavoittelemaani pohtimista ilmaistu. Eli minkälaisia ajatuksia elokuva kaikkeudessaan herätti? Ja varsinkin elokuvan alusta ja lopusta heränneet tulkinnat kiinnostavat varmasti jokaista, toinen toistaan omillansa. Ihte pitäisin tätä Kubrickin taideteosta kuin hyvänä runona; ei avaudu varmasti kaikkeudessaan ensimmäisellä lukukerralla kokonaan, se kuuluisa punainen lankakin jää vielä pienen matkan päähän. Nuori taiteilijanpääni ei pysty herättämään kyllä yhtä selkeää ajatusta elokuvalle. Tällä hetkellä ajattelisin ihmisen lopussa saaneen jonkun uuden älyllisen asteen tietämyksen. Vanhuksen kuolinvuoteella kun monoliitti oli hänen edessänsä, tuli kuvaa samaisen vanhuksen päätyneen lapsen ruumiiseen ja 'kellumaan' avaruuteen. Tästä tuli vertaus "lapsen kengissä" mieleeni, kuinka ihminen tarkastelee maailmaa aivan uudelta kantilta saavuttaneen uuden merkittävän, mystisenä olleen tiedon tietoonsa. Universumi aukeaa paljon suurempana taas eteen ja tuntuu kuin tiede olisi "lapsen kengissä" tätä tarkastellessa, siis (huhheijaa, on tätä tulkintaa myös vaikea totisesti kirjoittaakin ). Näin siis, kun alussa apina keksi miten hyödynnetään muuta kappaletta (tässä tapauksessa luuta) aseena, monoliitin ylle leikkasi aurinko ja jotain. En sitten osaa selittää sitä, kuinka kävi sille avaruusporukalle tällä planeetalla heidänkin törmätessään monoliittiin, että alkoi korvissa kuului ilkeä pistelevä ääni jne. Ainoita yhtäläisyyksiä osasin etsiä vain joukon määrässä, ikään kuin siittä olisi riippunut ylemmän älyllisen asteen saavuttaminen. Eli: Alussa iso apinajoukko käpälöi monoliittia --> ei mitään ihmeempiä ilmeisesti tapahtunut, ihmisröykkiö oli monoliitin tietämillä --> ei mitään tapahtunut, kun taas apina keksi käyttää luuta lyömäaseena --> aurinko leikkasi monoliitin ylle, astronautti kuolinvuoteella --> sama homma. Siinä se on, mutta en taida tänään enää kykeneä heti tältä istumalta selittää mikä tuo on metaforana. Tai ainakaan mitään sellaista väitettä, ettei syntyisi pienintäkään ristiriitaa sen kanssa. Huh, en jaksakaan tämän pidemmälle enää ajatella. Unohdan jo mitä muuta elokuvassa tapahtui Siittä vaan, keskustelua pystyyn. Elokuva oli muuten mainio mielestäni.
Evoluution askeleita tuossa seurataan ilmiselvästi Itse näin tuon elokuvan ensimmäisen kerran joskus 70-luvulla pikkupoikana. Lienee sanomattakin selvää, ettei tarinaa silloin täysin sisäistänyt. 2001 kasvoi mielessä ja muistikuvissa kuitenkin myyttisiin mitttoihin vuosien kuluessa. Itse arastelin myös katsoa myöhemmin tuota elokuvaa DVD:ltä, mutta tilasin kuitenkin heti kun se ilmestyi Jenkeissä. Aika kultaa elokuvamuistotkin. Huippusarjat aikoinaan kuten Avaruusasema Alfa ja Safiiri ja Teräs lähinnä naurattavat nykyään. 2001 kohdalla kävikin päinvastoin, se vain paranee joka katselukerralla:thumbsup:
Pitäisi varmaan katsoa tuo elokuva uudestaan. Jäi nimittäin itsellenikin hieman epäselväksi tuo idea. En ymmärtänyt ollenkaan sitä monoliitin ideaa. Ensimmäisen katselukerran jälkeen jäi hieman ontto fiilis. eli olihan se hieno elokuva, mutta ehkä vähän liian hieno ja taiteellinen meikäläiselle. No ehkä se avautuu kunhan sen ehtii uudemman kerran katsomaan. P.S. Se alun kohta, jossa joutsenvalssi (vai mikä se nyt on) soi taustalla ja avaruusalus liitelee avaruudessa on mielestäni elokuvahistorian hienoimpia kohtauksia...
Se avautuminen on ihan jokaisesta itsestään kiinni; Kubrick ei anna mitään valmiiksi pureskeltuja vastauksia, vaan herättää kysymyksiä ja antaa jokaisen itse tulkita ja pohtia. Siinähän elokuvan hienous piileekin. Jos elokuvan sanomaa ja merkitystä pohtii ja tulkitsee yleisesti, se yksinkertaistaa sen, eikä johda "oikeaan päätelmään", kun sellaista ei ole. 2001 onkin jokaisen henkilökohtainen "trippi", ja se kyllä aukenee joka kerralla enemmän. Itse näin leffan ekan kerran osittain ehkä siinä 8-9 -vuotiaana ja huomasin silloinkin että jotain erikoista siinä on; erityisesti Blue Danube leijuntoineen ja loppu jäivät mieleen. Ja vaikkei tästä tosiaan pitäisikään elokuvan yhteydessä puhua, esim. sarjakuvaversiossa juoni on ääreisyksinkertaistettu. Itseasiassa elokuvahan ei varsinaisesti perinteisen juonen varassa edes pelaa. Piirtäjän tyylistä en oikein pidä; esim. jotenkin kulmikkaat hahmot. Ihan ok tuo sarjis sinällään on, mutta itsenäisenä sarjakuvana eikä tähän liitettynä (ne 2001: A Space Odyssey -nimellä julkaistut jatko-osa sarjikset taas vaikuttavat uskomattomalta roskalta.) Ja tämä oli vain esimerkkinä tuohon tulkinnan yksinkertaistamiseen. Ulkomaiset linkit kiellettiin, mutta tämä onkin suomenkielinen, eli tässä 2001 A Space Odyssey:hin liittyvät tavarani, vaikkei niitä kovin paljoa olekaan: http://www.synchronic.cjb.net/_fin_2001aso.html 2001 on "still the ultimate trip." -- http://www.synchronic.cjb.net
2001 on kyllä niitä teoksia, missä elokuva vie voiton kirjasta. Vaikka kirjakin hyvä on. Se selventää tietty lähinnä Clarken "tulkintaa" ja on ehkä täten hieman suoraviivaisempi. Upeaa kieltä kuitenkin, erityisesti loppu. -- http://www.synchronic.cjb.net
Kyllä, kannattaa ehdottomasti katsoa uudelleen. 2001 on juuri niitä elokuvia, joista löytää joka katselukerralla jotain uutta! On tullut katsottua varmaankin neljä kertaa, ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana. Joka kerta on elokuva jättänyt mieleen uudet ajatukset
Katsoitteko muuten jokin aika sitten tullutta dokumenttia Neuvostoliittolaisesta efektivelhosta Pavel Klushantsevista? Kubrick ainakin oli miekkosen elokuvia seurannut tarkasti koska useita Kubrickin innovatiivisuuden piikkiin laitettuja keinoja toteuttaa hankalia kohtauksia 2001:ssä (esim. ylöspäin kuvaus avaruuskävelyssä, painottomuuden illuusio) oli Klushantsev käyttänyt elokuvissaan jo 8 vuotta aiemmin.
Tästäkin elokuvasta voisi keskustella ties kuinka pitkään. Kubrickin ja Clarken omin sanoin elokuvaa ei voi "ymmärtää" täysin koska he päättivät herättää paljon enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Se sisältää metafyysisiä, filosofisia jopa uskonnollisia kysymyksiä. Näkisin asian niin että jokainen voi ymmärtää sen omalla tavallaan. Jokaisen katselukokemus on yksilöllinen, joku näkee tässä evoluution askeleet, joku näkee tässä uskonnollisia asioita; Jumalan, 60-luvun hipit pitivät elokuvasta lopun "hillittömän tripin" takia. 2001:stä on tulkintoja niin paljon kuin katsojia, koska se antaa siihen meille niin hyvät lähtökohdat, paljon kysymyksiä. Mielestäni tässä on elokuva joka on ehdottomasti ansainnut paikkansa ns. elämää suurempien elokuvien joukossa. Psychic: minkälainen tuo Piers Bizony: Filming the Future -kirja on? Itseltäni löytyy yksi hieno "The Making of Kubrick's 2001" ensimmäisen painoksen kirja vuodelta -70. Sisältää 368 sivua joista 96 sivua behind-the-scenes kuvia jne. Kubrick: "Man is said to be the missing link between ape and civilized human being, which you may say is inherent in 2001, too" "If 2001 has stirred your emotions, your subconscious, your mythological yearnings, then it has succeeded"
Damn right. Vaikka vertailu jälleen onkin jokseenkin turhaa ja sinällään pointitonta, mutta kun listataan kaikkien aikojen parhaita elokuvia niin ainakin Citizen Kane ja Kummisetä (2) ovat listoissa 2001:stä monesti edellä, mikä on mielestäni älytöntä. Loistavia elokuvia toki omalla aihepiirillään (no Citizen Kanessa lähinnä kamertrikit vaikuttivat, muuten en siitä välittänyt, tosin aikaa on monta vuotta kun viimeksi näin), mutta jos ruvetaan valitsemaan kaikkien aikojen parasta elokuvaa sen universaaliuden, mytologisen, uskonnolisen ja filosofisen merkityksen ja vaikutuksen pohjalta, niin ei pitäisi olla epäilystäkään 2001:sen ykkössijasta. Mielipideasiat ovat asia erikseen, eivätkä liity tähän Jo pelkästään visuaalisuus ja musiikin käyttö on uskomatonta. Joku sanoikin, että minkä tahansa 2001:sen freimin voisi napata ja ripustaa seinälle. Minulla on ensimmäinen ja toinen painos tuosta Filming the Futuresta. Uudemmassa on enemmän kuvia ja jokunen uusi kappale, mm. alkukohtauksen kuvaaminen Afrikassa. Mutta uudemmassa melkein kaikki kuvat ovat mustavalkoisia, kun vanhemmassa suurin osa värilisiä Kirjoissa on aika paljon kuvia, kuten piirustuksia, behind-the-scenes, valokuvia, muutama juliste... Toisessa painoksessa on mm. kuva Kubrickista suunnitelemassa Starchild-kohtausta, kun hän pitää nukkea kädessä. Mielenkiintoinen on myös kuva vaihtoehtoisesta "monoliitista", mikä on neljätahkoisen pyramidin muotoinen (tämän kuva löytyy molemmista). Klimaattiseksi loppukohtaukseksi kuulemma mietittiin monia eri vaihtoehtoja. Yksi happoisimmista vaihtoehtoisista lopetuksista oli muistaakseni sellainen, missä nuo "pyramidit" leijuvat/ratsastavat (?) jotain kuuluisaa New Yorkin katua (Wallstreet?) pitkin :king: :hitme: :thumbsup: Jotain tuollaista muistelen, mutta voin olla hieman väärässäkin. Eli suosittelen ehdottomasti tuota kirjaa, vaikka uudemman painoksen mustavalkoisuus onkin omituista ja hieman harmillista. -- http://www.synchronic.cjb.net
Amazonin monille kirjoille löytyvä "look inside"-feature on varsin kiva; 2001 Filming the Future: http://www.amazon.com/exec/obidos/t...466416?v=glance&s=books&vi=reader#reader-link -- http://www.synchronic.cjb.net
2001 on ehdottomasti eräs suosikkielokuvistani ellei peräti ykkönen. Ensimmäisen kerran näin elokuvan alle 10 -vuotiaana samoihin aikoihin kun alkuperäinen Star Wars ilmestyi. Ensimmäisellä katselukerralla 2001 tuotti kuitenkin armottoman pettymyksen kun elokuvassa ei ollutkaan "Avaruusseikkailu" -nimen lupaamia laserpistoolitaisteluja. Jotakin kuitenkin syttyi sillä pian elokuvan näkemisen jälkeen huomasin ahmivani Arthur C. Clarken kirjallisuutta ja myös 2001:stä tuntui löytyvän jotakin järkeä. Sittemmin olen tämän Elokuvan katsonut varmasti kymmeniä kertoja ja yksi suurimmista syista DVD -soittimen hankkimiseen aikoinaan oli halu saada 2001 alkuperäisellä kuvasuhteella omaan kokoelmaan. Tuo silloin hankittu letterboxattu jenkkilevy on sittemmin vaihtunut suurenmoisen anamorfisen kuvan omaavaksi eurolevyksi, mutta tunnesyistä myös vanha R1 pysyy hyllyssäni. Sitäpaitsi siinä vanhassa MGM:n jenkkijulkaisussa on Arthur C. Clarken haastattelu jota ei uudemmista julkaisuista löydy. Mutta, kuten tavallista, juutuin taas jauhamaan sivuasioista aivan liian pitkään. Piti vain sanomani että lukemattomista katselukerroista huolimatta en vieläkään voi sanoa ymmärtäväni 2001:tä. Sensijaan jokaisella katselulla löydän elokuvasta aina jotakin uutta ajateltavaa. Todella valitettavaa etten vieläkään pysty pukemaan sanoiksi kaikkia niitä tunteita joita 2001 on minussa vuosien varrella herättänyt. Kyseessä on kuitenkin elokuva jonka katsomisesta on tullut jokavuotinen rituaali. Tässä elokuvassa mielestäni kaikki on täydellistä, alkaen sanoinkuvaamattoman hienosta musiikin käytöstä. Sekä elokuvan avaava kohtaus että avaruusalusten telakointikohtaus kuuluvat elokuvahistorian hienoimpiin. Oivallisen kuvan ihmisluonnosta antaa kohtaus, jossa apina oppii vieraan sivilisaation avustamana rakentamaan työkaluja ja ensitöikseen heimon johtaja menee ja nuijii naapuriheimon johtajan kuoliaaksi. Kovin vähän olemme noista ajoista muuttuneet. Kuten moni muukin, myös minä olen usein tulkinnut elokuvan lopun kuvaavan uuden, paremman ihmisen syntymää. Mutta se on vain yksi tulkinta lukemattomien muiden joukossa. 2001:n ei ole edes tarkoitus antaa vastauksia herättämiinsä kysymyksiin. Tärkeintä on, että elokuva herättää kysymyksiä ja pakottaa katsojan ajattelemaan omilla aivoillaan. Onkin erittäin helppo uskoa että suurimmalle osalle 2000 -luvun elokuvakatsojia 2001 on aivan liian raskasta katsottavaa.
Avaruusseikkailu 2001 on mainio elokuva, vaikka täytyy myöntää että tämän katsojan mopo karkasi käsistä sen jälkeen kun HAL oli "resetoitu" ja matkan todellinen tarkoitus kävi ilmi. Loppu olikin sitten melkoista happoa. San Franciscon ensi-illassahan sanotaan jonkun katsojan nousseen elokuvan aikana ylös ja huutaneen "olen nähnyt Jumalan, olen nähnyt Jumalan" (toisaalta, tuossa kaupungissa lienee elokuvan ilmestymisvuonna 1968 nähty erilaisia jumalia vähän siellä sun täällä). Avaruusseikkailu kannattaa ehdottomasti katsoa ja voisipa sen sanoa melkein kuuluvan ns. yleissivistykseen kuuluvien elokuvien joukkoon - ja vaikka kokemus menisikin yli hilseen, on sen jälkeen ainakin mukavampi katsoa Simpsoneita ja muita populaarikulttuuriin liittyviä viittauksia sisältäviä sarjoja.
Minä en ymmärrä siitä lopusta minkään vertaa, tiedän vain että pidän näkemästäni .. se kai riittää(?).
2001 on todella monimutkainen elokuva mihin tuskin löytyy yhtään oikeaa tai väärää tulkintaa, jokainen tietysti muodostaa oman mielipiteensä siitä mistä elokuvassa oikein on kysymys. Elokuvan selkeä kulmakivi on tuo mustakivi mikä yhdistää kaikkia elokuvan hahmoja, ei suoranaisesti toisiinsa, mutta aiheuttaen kaikissa samantapaisia "oireita". Samlla tavalla, kuin mitä apinat kehittyivät kiven voimasta kehittyivät, kuin Davidkin. Apinasta ihmiseksi ja ihmisestä jumalaksi...
BTW. On muuten mielestäni juuri hyvä kuvasuhde, 2.21:1 jotain. Semmonen sopiva noiden kahden yleisen suhteen välissä.
Luin tuossa taannoin Clarken kertomuksen siitä miten hän ja Kubrick makoilivat lepotuoleissa tähtitaivasta ihaillen ja pohtivat elokuvaideaansa. Lopultahan miehet päätyivät eri urille siitä, miten tarinan loppu menisi ja siksi elokuva ja kirja ovat hyvin erilaiset. Spoilaa kirjoja: -- Kirjassahan (ja sen useissa jatko-osissa - viimeisin "3001") selviää, että monoliitit ovat jonkin muinaisen lajin jättämiä majakoita, jotka sekä auttavat ihmisiä evotuutiossa, että seuraavat näiden kehitystä. Maan monoliitti antoi askeleen evoluutiolle, kuun monoliitti lähetti signaalin eteenpäin ihmisen kehityksestä ja antoi ihmisille vihjeen siitä, minne seuraavaksi pitäisi suunnata. Kirjan huippukohdassa päähenkilö sitten muuttui uudella evoluution askeleella 'energiaolennoksi'. Jatko-osissa sitten myös HAL muuttuu energiamuotoon... -- Elokuvan loppu ei ole yhtä selkeä kuin kirjassa ja jokainen voi sen tulkita haluamallaan tavalla tai jäädä vain asiaa pohtimaan. Sen voi tietenkin tulkita myös Clarken kirjan mukaiseksi.
Halutessaan voinee tulkita Clarken tavalla, mutta elokuvana Kubrickin tarkoitus on kuitenkin jättää kysymys avoimeksi ja pohdittavaksi, mikä on juuri tuo "jokaisen henkilökohtainen trippi". Jos kirjoissa monoliitit lähetettiin nimenomaan ihmistä varten, Clarken näkemys on kapea ja ihmiskeskeinen, universaalin ajattelun sijaan (=tässä Kubrick). (Tätähän näkee jatkuvasti esim. kaikissa scifi-sarjoissa, mutta niissä onkin kyse samaistumisesta ja etenkin budjetista. I.e. ihminen jonka korvat ovat hieman eri näköiset -> BANG, ollaan eri planeetalta ) Evoluution oikkuna ihmisen hieman suurempi älykkyys (suhteellisuus) on _tällä hetkellä_ noussut korkeammaksi kuin muilla eläimillä. (Muiden eläinten kehitysmahdollisuudet tosin pienenevät koko ajan.) Elokuvassa näen siis mieluummin sen sattumana (mikä se olikin), että juuri apinat sattuivat löytämään monoliitin. -- http://www.synchronic.cjb.net
Minun mokani. Kirjoissa toki monoliitit auttoivat myös muita potentiaalisia lajeja, kuten Jupiterin kuusta, Europasta, löytynyttä muuttamalla Jupiterin pieneksi auringoksi. Tähän siis perustui leffan 2010 tapahtumat.
Lämmittää aina mieltä lukea jonkun elokuvan vaikuttaneen näin syvästi. Varsinkin kun kyseessä on 2001 A Space Odyssey.