Atticus Institute, The (2015)

Keskustelu osiossa 'Elokuvat' , aloittajana marlan, 09.04.2017.

  1. marlan

    marlan Lähes henkilökuntaa Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.06.2004
    Viestejä:
    2 532
    Saadut tykkäykset:
    317
    [​IMG]

    Chris Sparlingin esikoisohjaus The Atticus Institute (2015) on harvinaisen onnistunut lisä riivaajaelokuvien lajityyppiin. Kyseessä ei ole perinteinen kauhutarina vaan Errol Morrisin tyyliin (varsinkin The Fog of War) toteutettu näennäisdokumentti, jossa asianosaiset ja näiden omaiset muistelevat 40 vuoden takaista epäonnistunutta tieteellistä tutkimustilannetta. Elokuva ei pyri niinkään pelottelemaan katsojaa šokkiefekteillä, vaan katsoja saa seurata arkistomateriaalin avulla, kuinka tilanne aikoinaan riistäytyi käsistä ja vaikutti tutkijoihin.

    Tri Henry West (William Mapother) perusti 1970-luvulla Atticus-instituutin, jossa tiedemiehet tutkivat yliluonnollisia ilmiöitä, varsinkin psykokinesiaa ja selvänäkemistä. Sitten (vuonna 1976) instituuttiin tulee potilas nimeltä Judith Winstead (Rya Kihlstedt), joka on kärsinyt vaikeista mielenterveysongelmista, ja hänen yliluonnolliset kykynsä osoittautuivat ennennäkemättömän voimakkaiksi. Yhdysvaltain puolustushallinto kiinnostuu tapauksesta
    ja käytännössä armeija ottaa Atticus-instituutin hallintaansa. Sotilaat eivät ole kiinnostuneet tutkimuksesta eivätkä Winsteadin terveydestä, vaan he haluavat oitis valjastaa tämän erikoiset kyvyt sotakäyttöön, tehdä hänestä aseen. Winsteadiin asettunut riivaaja on kuitenkin liian voimakas, eivätkä armeijan tutkijat kykene hallitsemaan sitä, vaan riivaaja siirtyy tri Westiin ja tämä katoaa.

    The Men Who Stare at Goats meets The Fog of War.

    Myös riivaajaelokuviin kuuluvaa klišeetä, papin suorittamaa manausta, käsitellään hiukan eri tavoin kuin aiemmin on nähty (kaasunaamari).

    The Atticus Institute yhdistelee nykyajassa kuvattuja haastatteluja sekä arkistomateriaalia (analogisia videotallenteita, kaitafilmiä ja valokuvia) sujuvasti, älykkäästi ja kiinnostavasti. Tämä on onnistuneimpia kauhuelokuvia, mitä viime vuosina olen nähnyt, nimenomaan siksi ettei tämä yritä olla liian kauhea.

    4/5

    Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-25) on vain 9 minuutin taustadokumentti, mutta se on ytimekäs. Kuvanlaatu on hyvä, ja vuoden 1976 aineistoa on vanhennettu uskottavasti. Muutama kuvanäyte:

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]