Asioita joita en voi ymmärtää

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/07/1359601/ruokahuijaukset-suututtavat-maatalousvakea
"Paitsi heikko kannattavuus, maatalousalaa vaivaa myös työvoimapula. Suomalaiset eivät enää lähde maatiloille töihin. Nyt tiloille haetaan työntekijöitä muun muassa Thaimaasta, Ukrainasta, Baltian maista ja Venäjältä."

Työperäistä maahanmuuttoa kaivataan kun ei umpi-Suomalaisille näyttäisi työ kelpaavan vai? Itse olen sitä mieltä että tänne vaan jos ei muille hommat kelpaa!

 

Tuntuu tuo yksityisyrittäminen ylipäänsä olevan lähinnä itsetuhoisten hupia nykyisellään, ja voin vaan kuvitella että maatilan perustaminen tuskin on sieltä kannattavimmasta ja varmimmasta päästä ammattina. Ja ei varmasti ainakaan helpoimmasta.

 

Ihmisten nimikirjoitukset.

Mikäs helvetti siinä nyt sitten on, että ei osata omaa nimeä kirjoittaa oikein. Eli sutaistaan vaikka joku viiva sinne alle mihin kohtaan tulisi se nimi. Lukiko siinä että kirjoita epämääräinen viiva, kiitos? Ei lukenut! Vaan allekirjoitus eli nimi. Nimessä on kirjaimia, useita. Sitä kautta me ihmiset myös erotutaan. Jos ei siellä allekirjoituksessa ole läheskään kaikkia kirjaimia, niin miksi sitä ihmistä pitäisi kutsua? Jark-- Vir-------ko? tms. Menee muuten hemmetin hankalaksi hokea tuota viiva-viiva-viivaa. Ja antaa aikamoisen epäilyttävän kuvan tällaisesta henkilöstä tuollainen. Sitäpaitsi jos on niin helvetinmoinen kiire vetää sitä viivaa siinä, niin miksei ne laita sitten pistettä? :OI


Lapsettomuuden tuska.

Mikä tässä nyt on niin kauheata? Jos et saa lasta, niin ei se mikään menetys ole! Lapsi = plussa, lapsettomuus = ei plussaa. Sitten nämä ihmiset kuitenkin kuvittelevat että koska itselle nyt ei sitä mahdollista plussaa tule, niin kyseessä on karmaiseva kohtalo ja pahimmanlaatuinen epäonni! Lapsi on lahja, ei se ole mikään hemmetin hankinta josta on haaveiltu jo ties kuinka kauan. Ja sitten kärvistellään viimeiseen asti jossain hoidoissa ja itketään miten kauheata, miten kauhean onnetonta. Onnetonta on teidän asenteenne!*


Juhannusmökille meno ja säästä valittaminen.

Joka vuosi tällainenkin ilmiö tapahtuu: suunnitellaan hienoa juhannusta, varataan mökki, ja tarkkaillaan pää kuumeisena tulevaa säätä. Ja perkele sehän lupaa taas sadetta, voi voi kun ei voi taas ottaa aurinkoa ja nauttia vaan pitää ottaa saderompetta ja pahimmassa tapauksessa olla sisätiloissa! Kyllä tämä on ankea juttu. Mikäs hemmetti sinne mökille pakottaa juhannuksena menemään?! Voisihan sitä esimerkiksi ensin tarkastella niitä sääilmiöitä, ja sitten sopivassa raossa varata sitä mökkiä jne. Tietysti valittamisen aiheita voisi silti kehitellä, mutta ainakaan se ei olisi niinkin typerä kuin sää. :hitme:





*Tähän alalajiksi kuuluu homot vanhemmat. Eli hankitaan lapsi jolle toinen on isä, ja äiti jää huitelemaan jonnekin muualle (tai toisinpäin). Mikäli heteropari "hankkisi" lapsen vastaavalla tavalla, sitä pidettäisiin hyvin erikoisena, suorastaan perverssinä. Tässä taas näkyy homojen suosinta koska ovat vähemmistö.

 

Onko tämä se sama henkilö joka tuossa jokin aika sitten piipitti että haja-asutusalueilta pitäisi viedä ja poistaa koulut ja muut valtiolliset ja kunnalliset palvelut? Ja että maaseutu pitäisi metsittää?
Ja että kaikkien pitäisi asua "metron" varrella?

Heh, pistetäänkö se sikala sitten siihen päättärille ja pelto ja kasvihuone toiselle?

Ei oo nyt oikeen johdonmukaista tää sun juttus! :hitme:

 

Ihan hyvä käytäntö jossain kassajonossa. Kunnon papereihin kunnon nimmari.

 

Ei vaan kaikkiin papereihin samanlainen nimmari, sehän on sen tarkoitus tunnistavana tekijänä. Samoin nimmari on merkki hyväksynnästä, joten ei välttämättä tarvitse selkoa saada, voi käyttää vaikka pelkkiä nimikirjaimia. Niissä kunnon papereissa kun lukee nimi ihan selkokielelläkin.

 

Nyt erehdyt kyllä henkilöstä tai olet ymmärtänyt minua väärin? Itse en todellakaan pidä kehäteiden sisäistä Suomea järkevimpänä ihmisten todellisen hyvinvoinnin (ei rahallinen) kannalta.

 

Karavaanarit :grr:

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Allekirjoitus

 

Tyypillinen lapsettoman henkilön kommentti. Asia on vähän sama kuin mitä itse toitotat täällä joka paikassa, jos et ole kokenut et voi tietää.

 

Tunnen monia jotka ovat "hankkineet lapsen", oikein niin että hiki on ilmeisesti lentänyt.

 

Häh? No en tiedä tyypillisyydestä, mutta mikäs sanomassani ei pidä paikkaansa? Olen tosiaan lapseton, enkä näe asiassa itseni tai muidenkaan kohdalla minkäänlaista tragediaa. Kyseessä on vain yksinkertaisesti itsekäs pakkomielle. Sitäpaitsi en ole tuollaista kokemattomuus - tietämättömyys -asiaa toitottanut.

Ihmisillä on monenlaisia itsekkäitä pakkomielteitä. Joku haluaa edetä uralla hinnalla millä hyvänsä, joku haluaa uuden auton, joku haluaa käyttää muita ihmisiä hyväksi tavalla tai toisella, joku haluaa itselleen (ja puolisolleen) lapsen... Sitten jos jotain noista ei tipu niin itku, kriisi ja karmea kohtalo on käsillä.

 

Tiedän että tämä on virhe mutta... :weep:

tuolla toisessa threadissa kovasti yrität tuoda julki omaa kokemusmaailmaasi uskonnottomille mutta aivan yhtä vaikeaa on lapsettomalle kertoa millaisia tuntemuksia oman lapsen syntyminen ja kasvaminen nostaa.

 

No ehkä sitten niinkin, voihan uskonasiatkin olla pakkomielle mutta ei minulle ainakaan siten että olisi pakkoa niihin, jos en uskoisi niin sitten olisin vaahtoava ja pilkkaava ateisti. Sitäpaitsi olen perustellut asioita järjen kautta vaikka tämä onkin tietysti kaikkien uskonnottomien etuoikeus.

Ja kyse oli edelleenkin ajasta ennen sitä lapsen saantia. Oman lapsen "omistaminen" on epäilemättä hieno kokemus, eikä siinä mitään, mutta mielestäni haave siitä muuttuu pakkomielteiseksi ajatteluksi jos sitä lasta ei tulekaan ja tätä en ymmärrä koska ei se mikään oikeus tai luvattu asia ole...

 

Ei ole luvattu asia ei mutta jos pariskunta kovasti toivoo lasta ymmärrän varsin hyvin miten siitä helposti tulee ns. pakkomielle ja elämää hallitseva asia. Onhan kyseessä kuitenkin yksi suurista asioista ihmisen elämässä...

 

Raamatussakin lukee: "27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet"

Jumala siis käskenyt lisääntymään, joten jos ei ota onnistuakseen niin toimii käytännössä Jumalaa vastaan, joten luulisi sinunkin ymmärtävän into tai pakkomielle lasten hankkimiseen.

 

Tästähän se johtuu. Yhteiskunta ja kulttuuri opettaa noin lapsesta pitäen. Tämä aivopeseytyy ihmisen aivoihin ja sitten kun alkaa itse varsinaisesti haluta sitä on vain yksi mahdollisuus eli että lapsi tulee...

Kehäpäätelmä tuossa hallitsee ikävä kyllä, lapsi on suuri asia mikäli se on. Mikään itsestäänselvyys se ei saisi olla. Vaan aina lahja tuli se vaikka millä tavallakin hyvänsä. Unelma-ajattelu on hirveän vaarallista, niihin unelmiin jää kiinni.

 

Mistäs tuo johtopäätös seuraa? Saat koittaa itse perustella ensin jos ihan tosissasi meinaat, niin reikäinen kun päättelysi on ettei ole juuri edes mitä repiä kappaleiksi.

Raamattua tulkitsemaan pyrkivät ateistit ovat kyllä huvittavinta mitä on.

 

Tunnen toki ihmisiä jotka eivät ole halunneetkaan koskaan lasta ja elävät tyytyväisinä parisuhteessa ilman lasta. Toisaalta olen vierestä seurannut pariskunnan kamppailua lapsettomuutta vastaan. Ei ole mukavaa seuraamista se.

Motiivit lapsen haluamiseen voivat olla moninaiset aina biologisista tarpeista nimenjatkamiseen...

Loppukommenttina siis: ymmärrän miten lapsenkaipuuseen voi jäädä kiinni, sinä ilmeisesti et.

 

Heh...

No juurihan mitä tuossa selitin, miten siihen jää kiinni. Ja se on mielestäni ikävä asia, kun ei siihen ole pakkoa nähtävissä. Ihan oma valinta se on. Voihan sitä vaikka nyrkkeillä omaa varjoaankin vastaan, taisteluja on monia.

Kyse ei ole siitä haluaako joku lasta vai ei, tosiaan monet eivät edes halua, mutta miksi kenellekään sen tarvitsisi olla jokin ihme pakkomielle? Tämä johtuu mielestäni itsekkyydestä, että ei nähdä asioita laajemmin kuin sen oman ympyrän piirissä. Ja yleisemmin henkisen kehityksen puutteesta. Huonoista asenteista. Putkinäköisestä mentaliteetista. Sosiaalisesta heikkoudesta. Heikoista tai kyseenalaisista arvoista parisuhteessa. Tällaisia syitä on helppo nähdä ilmiön taustalla, mikäli ei sorru uhri-mentaliteettiin tms. roskaan.