Akustiikkataulu

Keskustelu osiossa 'Kodin suunnittelunurkka' , aloittajana jimhoyle, 13.08.2005.

  1. Ykskytä

    Ykskytä Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    18.07.2001
    Viestejä:
    2 609
    Saadut tykkäykset:
    0
    Myöskään akustisia mittaustietoja ei ole vielä julkaistu, mutta rakenteesta päätelleen se myös osittain heijastaa ääntä.
     
  2. Grr

    Grr Käyttäjä

    Liittynyt:
    27.08.2003
    Viestejä:
    597
    Saadut tykkäykset:
    0
    Joo. Tuolla perforaatioasteella vetäisin lonkalta että absorptiokerroin on kivan tasainen 0,6 puolen kilon taajuudesta ylöspäin.
     
  3. Ykskytä

    Ykskytä Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    18.07.2001
    Viestejä:
    2 609
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ja jos on osattu hyödyntää koko levyn värähtelyä, niin voi mennä tasaisena vielä matalammallekkin.
     
  4. SkidistiHifisti

    SkidistiHifisti Käyttäjä

    Liittynyt:
    11.09.2009
    Viestejä:
    61
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tämä oli aikaisemmassa postauksessani taka-ajatuksena, eli jos nuo sermilevyt (erittäin lähellä huokoleijonaa) akustointipaneleineen nostaisi seinälle esim 2cm ilmavälillä seinään vain kahdesta kiinnityspisteestä mahdollisimman suurella jännevälillä ja akulevyjen kiinnityksen hoitaisi ilman levyä jäykentäviä ratkaisuja (jälleen esim. 2cm ilmaväli taustalevyyn) Eikös tässä tilanteessa tuo taustalevy nimenomaan auttaisi hieman kuolettamaan alempia taajuuksia kuin mihin nuo Ecophonit itsestään pystyvät? Neliöinähän tuota saisi seinille päälle 5m2 alle 16m2 huoneeseen.
    Kuuntelupisteen oikeanpuoleinen seinä on erittäin heppoista kipsilevyä vain yhdellä pystykoolauksella, ja soi jo itsestään imakasti kun musiikkia/leffoja paukuttelee. Tuohon voisivat pähkinäpäälläni päätellen auttaa edes jonkin verran tarpeeksi suurella pinta-alalla toteutettuna? Vaikutusalue taajuuksiin menee toki arvailuksi ilman mittauksia.
     
    Viimeksi muokattu: 31.03.2012
  5. Ykskytä

    Ykskytä Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    18.07.2001
    Viestejä:
    2 609
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tasaisemman vaimennuksen saat kun laitat haluamasi määrän lasivillaa sermilevyn taakse.

    Tuosta seinästä menee varmasti matalat helposti läpi. Keski ja etenkin korkeisiin taajuuksin ei seinän rakenteella ole kovin suurta huoneakustista vaikutusta. Ehkäpä jopa tärkeämpää kuin eri taajuusalueiden tasainen sointi on äänten symmetria kuuntelusuuntaan nähden.
     
  6. torben

    torben Käyttäjä

    Liittynyt:
    19.06.2003
    Viestejä:
    265
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kotiteatterihuoneessa on noin 270 cm pätkä seinää toistaiseksi paljaana (huonekorkeus 260), ja jonkinlaisen diffusoivan elementin siihen voisi virittää kun akustiikkalevyjen ansiosta akustiikka on kohtuullinen tärykaikua lukuunottamatta.

    Tältä foorumilta löytyy usein luovia ratkaisuja joten vinkkejä otetaan vastaan. Muistinko jo mainita että budjetti on tiukka ja pieni marssiväsymys uhkaa joten en viiden neliön skylinea ajatellut rakennella :)
     
  7. Vega_

    Vega_ Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    19.04.2005
    Viestejä:
    396
    Saadut tykkäykset:
    36
    Viimeksi muokattu: 22.04.2012
  8. Grr

    Grr Käyttäjä

    Liittynyt:
    27.08.2003
    Viestejä:
    597
    Saadut tykkäykset:
    0
  9. MayDay84

    MayDay84 Käyttäjä

    Liittynyt:
    08.08.2007
    Viestejä:
    67
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ite tuli nyt tehtyä Parocin 50mm fps14-villalevyistä 5kpl 60x120cm tauluja omaan betonibunkkerihuoneeseen. Samalla täytin sohvan sisukset samalla tavaralla, meni reilu 2.5 levyä sinnekin.
    Taulut olisi varmaan voinut tehokkaamminkin tehdä ja jättää takaosa auki, mutta tein erittäin simppelisti, vanerilevy taustaksi, 2x2"sta halkaistut kolmiorimat sivureunoiksi, villalevy väliin ja pellavakangas pingoitettuna päälle (Ikeasta suht edullista ja monen värisenä, 150cm leveää 7,99€/m), takaa nitomalla kiinni. Hyvin tuo huone tuntui rauhoittuvan jo näillä. Huone on siis rinnetalon alakerrassa,kokonaan maan sisässä oleva tiili- ja harkkoseinäinen luola, mikä on melko haastava akustisesti. Katto ja lattia betonia.

    Tossa kuva takaseinältä, laatu on mitä on, mutta eiköhän tuosta perusidea selviä:
    [​IMG]

    2 muuta taulua on pääkajarien sivustoilla syömässä ensiheijastuksia, ovat tosin kyllä ehkä vähän turhankin korkeat siihen hommaan. Saa nähdä, jos joskus tekisi eteen 60x60cm taulut ja näihin vielä joku diffusoiva elementti pintaan.
    [​IMG]
     
    Viimeksi muokattu: 14.09.2012
  10. Hypno

    Hypno Käyttäjä

    Liittynyt:
    22.08.2004
    Viestejä:
    101
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kuumaliimalla en lähtisi kiinnittämään, heti alkuun yksi ongelma: Kuumaliima jäähtyy yllättävän nopeasti, jos paneelia pitää asetella ja tähdätä hyvin paikoilleen, olet jo myöhässä. Eikä ne oikeasti maalatussa pinnassa oikein kunnolla pysy, puuta voi kuumaliimata puuhun kiinni todella nätisti mutta maalipinnassa kuumaliima lähtee ensimmäisen talven jälkeen pois. Sikaflexiä tai muuta asennusliimaa voi käyttää kevyen paneelin kanssa siten, että painaa liimattavaan pintaan, ottaa irti 5-10min ajaksi ja painaa uudestaan paikoilleen, tarraa aika hyvin eikä tarvitse mitään pidikkeitä pitämään paikoillaan. Kannattaa kyllä valvoa ja painella, mutta sikaflexi on kyllä ikuista sen jälkeen -> katto tulee mukaan jos aiot irrottaa joskus paneelit :D

    Nimim. listoja joskus laittanut kuumaliimalla (viimeistä kertaa).
     
    Viimeksi muokattu: 23.09.2012
  11. DVB-G

    DVB-G Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Liimauksen onnistuminen tarvitsee oikean liimaustekniikan.

    Kertomasi metodi (levitä liimaa, paina kappaleet kiinni, ota irti, odota x minuuttia ja paina lopullisesti kiinni) sopii vain harvoille liimaaville aineille. Menetelmä on katastrofaalinen useimmille liimaaville aineille. Vain kontaktiliimatyyppiset aineet sopivat tuohon metodiin. Aineet, joilla pysyy tahmea tarttumapinta useiden minuuttien ajan.

    Valtaosa liima-aineista kuivattaa pintansa tarttumattomaksi nahkaiseksi muutamissa sekunneissa tai jopa alle sekunnissa. Tämä nahkapinta ei tartu yhtikäs mihinkään. Se, että toiminta-aikaa silti riittää nahasta huolimatta, perustuu siihen, että liimaa käytetään tarpeeksi iso möykky. Kappaleita kiinni painaessa liimamöhkäle leviää laajemmalle alueelle, joka rikkoo jo syntyneen nahkapinnan ja tuore märkä liima pursuilee laajalle alueelle. Liima siis ei tartu vastakappaleeseen täsmälleen sen alkuperäisen möykyn kohdalla, vaan laajemmalla alueella. Esim. jos herneen kokoinen liimapallero pursotetaan kohteeseen ja kappaleet painetaan yhteen, varsinainen pitävä liimaus ilmenee kolikon kokoisena prikan/donitsin kaltaisena rinkulana alkuperäisen herneen ympärillä.

    Etenkin sulateliima eli kuumaliima on tarttuvaa vain parin sekunnin ajan. Käytännössä tarvitaan aina "isoja liimaläjiä sinne tänne", ei missään tapauksessa pitkää ohutta palkoa reunoja kiertämään tai edestakaisin mutkittelemaan. Paras olisi käyttää NELJÄÄ liimapistoolia ja NELJÄÄ liimaajahenkilöä, joka nurkkaan omansa. Jokainen pursottaa ison läjän samaan aikaan omaan nurkkaansa, sitten tuote painetaan kohteeseensa, jokainen neljästä asemoijasta puristaa omaa nurkkaansa ja pitää aloillaan muutamien sekuntien ajan, jonka liima vaatii kovettuakseen.

    Kun sulateliima leviää pyöröpallerosta litteän kolikon muotoiseksi, se kylmenee sekunnissa tai kahdessa eli jähmettyy aloilleen.

    Kilowattiluokan ammattipistoolilla voi levittää myös palkomaisesti kuumaliimaa loputtoman määrän, mutta ei kuluttajapistooleilla. Kotivehkeet sopivat vain läjien tekoon, ja silloinkin liimaa saa käyttää kerralla yhteensä vain pikkusormen verran. Kotipistooli ei kykene reaaliajassa sulattamaan liimatankoa sitä mukaa kun tanko etenee.



    Sama pätee nopeasti ilmakuivuviin RTV-silikoneihin, rakenneliimoihin ja vastaaviin liima-aineisiin. Nekin vaativat tarpeeksi paksua läjää tai palkoa, että yhteenpuristumisessa aine leviää kuivahtaneen alueen ulkopuolelle, jonne lopullinen pito syntyy. Hitaasti kuivuvat aineetkin synnyttävät tarttumatonta nahkapintaa, mutta hitaammin, vasta useiden minuuttien kuluessa.



    Pinnan lämmönjohtavuus ja imevyys myös vaikuttaa asiaan. Mitä lämpöä johtavampi ja kiiltävämpi pinta, sen vähemmän on toiminta-aikaa monilla tartuntaliimoilla, ja sitä paksumpaa läjää/palkoa tarvitaan. Esim. kiillotetun anodisoidun alumiinin ja kuparin liimaaminen on mahdotonta kuumaliimalla, mutta kontaktiliima kyllä pysyy kiinni.

    Lämmönjohtavuudesta ja imemättömyydestä on toisaalta etua liimattaessa esim. epoksilla ja muilla lämpöä tuottavilla ilmakuivumattomilla liimoilla. Niillä lämmönjohtavuus ja sileäpintaisuus KASVATTAA märkää aikaa, jona kappaleita saa vielä liikutella. Lämpöeristeen liimaus nopeasti kovettuvalla epoksilla on katastrofi, epoksi voi savuta tai syttyä palamaan tai sulattaa ympäristön muovit pilalle. Styroxiin esimerkiksi ei voi valaa implantteja pikaepoksilla, mutta sen pintaan voi silti liimata tavaraa ohuella liimakalvolla. Hidas epoksi sopii myös valuihin.



    Lyhyesti: ei ole olemassa huonoa liimaa. Mutta on vääriä liimaustekniikoita ja kohteeseen väärin valittuja liimoja. Jos liimaus epäonnistuu, vika on aina liimaajassa, ei ikinä liima-aineessa.
     
  12. DVB-G

    DVB-G Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Liiman pitävyys eli lujuuskin on kaksiteräinen miekka. Heikko liima voi olla hyvä eli paras valinta. Jos kappale halutaan myöhemmin ottaa irti vaivatta ja ehjänä, silloin liiman pitää olla tarkoituksellisen heikkoa, että liima repeää rikki ennen kappaleen hajoamista. Heikkopitoinen liima on tällöin oikea valinta. Esim. vettä sietämätön liima irtoaa kosteuden/vesihöyryn avulla. Kuumaliima irtoaa kuumentamalla. Kova liima rapsahtaa rikki lämpölaajenemisen vuoksi, kappale voidaan pitää pakastimessa ja sitten siirtää äkkiä kuumaan uuniin, tai päinvastoin.

    Ikävä kyllä lämpöä eristävä akustiikkalevy sellaisenaan ei hyödy noista liimanpoistometodeista. Asuntoa ei voi höyryttää, uunittaa, pakastaa, uittaa tinnerissä tai tärisyttää liiman rikkomiseksi. Ainoa apu on käyttää oikeasti heikkoa liimaa, jos liimauksen haluaa ottaa irti helposti kämpän pinnoista. Jopa sinitarra on liian järeä kiinnitystapa.

    Heikot spray-tarraliimat ovat ratkaisu. Niiden pitovoima on huono, mutta liimaus tosiaan irtoaa tarvittaessa. Raskaita akustolevyjä ei kattoon saa heikolla liimalla, mutta pystysuorissa seinissä heikko liima riittää. Kevyt akustolevy (studiovaahtomuovi) pysyy myös katossa heikon liiman avulla.

    Vahva sprayliima on eri tuote, se liimaa lopullisesti ja pysyvästi.



    Kaikki liimat tuhoavat allaolevan tapetin tai maalin tai rappauksen. Vaikka ideaaliolosuhteissa huippuammattilainen saakin erikoisliimauksen irti pinnasta nätisti ja tahroja jälkeen jättämättä, tavallinen mämmikoura ja hieman liian lujaksi valittu liimatyyppi tuhoaa tai tahraa pohjan pilalle, eli koko seinä/katto kaipaa uuden maalin/tapetin/rappauksen.

    Kannattaa silti aina pyrkiä pelastamaan ne akustolevyt ehjänä irti. Uutta maalia ja tapettia saa neliöhinnaltaan halvemmalla kuin uutta akustolevyä...
     
  13. Freekster

    Freekster Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    03.05.2005
    Viestejä:
    1 345
    Saadut tykkäykset:
    2
    Tai sitten ei ole.
    Tässä Jazzmanaut näyttää miten 30cm nurkkapilarit rakennetaan niin että ne toimii varsin hyvin ihan mitattunakin:

    [video=youtube_share;z0Rwsl8i6Go]http://youtu.be/z0Rwsl8i6Go[/video]

    Lisää asiasta: http://jazmanaut.blogspot.fi/2011/12/molskilla-akustiikan-kanssa.html
     
  14. duuso

    duuso Uusi jäsen

    Liittynyt:
    26.04.2012
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Pitäisi hieman tasoittaa matalien taajuuksien toistoa. Piikkejä on reilumman puoleisesti: 108 (+6 dB), 140 (15), 184 (12), 205 (6), 300 (10), 475, ja 911 (+6) hertsiä.

    Huone on mitoiltaan 347*390*260 cm. Takaseinää lukuunottamatta betoniseiniä.

    Funtsailin hakevani COS5:sta* 100 millisenä paalin tai kaksi ja tehdä niistä etuseinälle 600x1200x100 millisiä elementtejä kuusi kappaletta sekä kokeilla kolminurkkissa 600x600 millisiä paloja. Tehostuuko taulun vaikutus jos sille tekee taustan puusta, esimerkiksi kakkosnelosesta (tai ohuemmasta lankusta, 20 millistä on reilusti ylimääräisenä)? Puunhan pitäisi kuitenkin imeä jonkin verran? Vai onko se jo liian tiheätä?

    * tai tätä itseasiassa yritettiinkin jo mutta tavaraa ei ollut hyllyssä eikä siihen ole 'myyntilupaa' eikä kukaan Äimäraution K-raudan myyjistä osannut sanoa kuka vastaa Parocin villojen myymisestä Oulussa; tehtaalta suoraan ei saa.
     
  15. Sniiki

    Sniiki Käyttäjä

    Liittynyt:
    13.05.2003
    Viestejä:
    261
    Saadut tykkäykset:
    7
    Kieku ja kaiku vaivaa aika pahasti uudessa leffahuoneessa (lue: tavallisessa kerrostalo makuuhuoneessa). Ärsyttävintä on ensiheijastukset sivuseinällä sijaitsevan vaatekaapiston ovista. Minkälaisia siistejä paneeleja porukka on noihin oviin keksinyt? Pitäisi mennä sisustuksellisuus ensisijalla -periaatteella, eli ei mitään 10cm paksuja vuorivillatauluja. Takaseinään, istumapaikan taakse pitäisi kans jotain kehittää ja vaahtomuovilla + kanaverkolla tehty aaltomainen taulu, tai kaksi, voisi olla ihan hauska koittaa. Osaako joku suositella budjettivaahtomuoveista jotain toimivaa, vai onko se ja sama mitä telttapatjaa siihen laittaa jos ei sitä akustiikkaliikkeestä hae?
     
  16. KMOK

    KMOK Aktiivinen käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    21.06.2002
    Viestejä:
    1 945
    Saadut tykkäykset:
    37
    Limingantullissa sijaitsevaan Starkkiin sain itse tilattua 50 milliä paksua COS5:sta kolme paalia. Kokonaista lavallista ei siis tarvinnut ottaa ja irtopaalit saapuivat kauppaan noudettavaksi ilman erillisiä toimituskuluja. 1,2m x 0,6m levyjä oli paalissa seitsemän ja yhteishinta kolmelle paalille oli noin 84 euroa.
     
  17. DVB-G

    DVB-G Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Kallis: ovien vaihto parempiin, avopeilioviin, eli kehys+verkkotekstiili keskellä. Verkko päästää ääniä osin lävitseen ja osin heijastaa. Komeron SISÄLTÖ toimii diffuusorina (kovia romuja) ja absorberina (ilmavia pehmovaatteita), riippuen mitä roinaa siellä kaapissa on.

    Ilmainen: pidä ovet raollaan, eri kulmissa: 5 astetta, 10 astetta, 15 astetta. Silloin OVET toimivat diffuusoreina, heijastaen ääniä eri suuntiin, ja osa äänistä myös imeytyy rakojen kautta komeroihin sisälle. Kulmat pitää tietysti säätää juuri niin, ettei mikään ovi peilaa voimakkaita ääniä suoraan korvaan, vaan ainoastaan heijasteen heijasteita. Eli jos ovet olisivat kuvitteellisesti peilejä, niin peilistä ei saa näkyä MITÄÄN kaiutinta, ei minkään kanavan. Subbari saa näkyä, koska sen lähettämät taajuudet eivät ovesta peilaudu.



    Komero-ovien saranat eivät kestä lisämassoja oviin ripustaen. Saranat on mitoitettu kestämään juuri ja juuri oven oma massa.

    Edes kovaa kivivillaa eli palovillaa ei saa käyttää, liian painavaa. Vaahtomuovia ja KEVYTvillaa voisi massan puolesta käyttää vapaasti jokaiseen oveen, mutta se ei ole pätkääkään järkevää, koska kevyt mineraalivilla on täysin tehoton akustisesti ja toisaalta riittävän tehokas (ainakin 90 mm paksu) studioprofiilivaahtomuovi taas maksaa monta sataa per neliö. Rouhevaahtomuovi ei käy, se on liian raskasta saranoille jos paksuus on tarpeeksi suuri eli 5...10 cm. Ovien pintojen akustinen absorbointi ei käytännössä ole järkevää, paljon halvemmaksi tulee VAIHTAA ovet paremmin ääntä imeviksi.

    Diffuusio on mahdollinen ja järkevä vaihtoehto, vaikkei absorptio olisikaan. Styroksista tehdyt diffuusorit ovat keveitä. En tiedä löytyykö valmiina tarpeeksi ohuita, ettei oven käyttäminen liikaa vaikeutuisi. Joka tapauksessa kannattaa saranapuolelle lisätä vain ohuita kerroksia, jotta oviaukosta kulkeminen ei ahtaudu. Kahvapuolelle voi helposti lisätä 10 cm paksuakin tavaraa, ovea vain pitää sitten avata 10 cm alkuperäistä enemmän.



    MINÄ lisäisin oven pinnalle sekä diffuusiota että absorptiota. Osa pinnasta peitetään heijastavilla (Styrox-) kappaleilla ja niiden väleihin jäävät alueet peitetään studioprofiilivaahtomuovilla, jota minulla aina on levykaupalla odottamassa. Näin oven kokonaismassa ei kasva liian suureksi ja yleinen akustiikka paranee maksimaalisesti suhteessa lisämassaan. Eikä kallista studiolevyä kulu kuin ehkä puolet, tai paljonko sitä nyt kukin haluaa käytellä. Styrox-palikat voivat olla 5*5*5 cm kuutioita ja 10*10*10 cm kuutioita ja niitä sitten liimaillaan sinne tänne epämääräisiksi rakenteiksi.

    Oveen itseensä ei tarvitse liimata/ruuvata mitään kiinni, vaan Styroxit ja vaahtomuovipalat jne. voi liimata mihin vain pohjakankaaseen, huopaan, hyttysverkkoon tai muuhun tukirakenteeseen, joka lopuksi ripustetaan roikkumaan oven yläreunasta vaikka S- tai J-tyyppisillä kantikkailla ripustuskoukuilla.



    Ja mikäli joku on sillä tavalla häiriintynyt, että häntä vaivaa hellasärösairaus, voi koko höskän peittää tekstiilillä, joten silmä ei näe mitä roinaa kankaan taakse onkaan piilotettu. Romppeista voi jopa rakentaa "sohvatyynyn", jossa solumuovit ja vaahtomuovit on kiedottu polyesterivanuun ja pinnoitettu kankaalla, jolloin lopputulos näyttää pehmoiselta sohvatyynyltä. Oikeastaan halvinta olisi mennä ostaman IKEAsta valmiita litteitä valmiita tyynyjä ja lisätä niiden sisälle diffuusiokappaleita ja akustisesti kunnollista vaahtomuovia, vaikka rouhevaahtomuovin palasia.

    Pölyjen kertymisen/pyyhinnän vuoksi itsekin käyttäisin ehdottomasti jotain pintakudosta. Valitsisin halpabudjetilla toimiessa "pintakankaaksi" noin 10 euroa neliöltä maksavaa ilmansuodatinkudosta, G3 tai G4-luokkaista valkoista 5...10 mm paksua kamaa myydään neliömetrin paloina LVIS-liikkeissä. Se on akustisesti parempi kuin mikään teidän käyttämänne naisten määräämä muotikangas. Ja se EI päästä pölyjä lävitseen eikä itse tuota lainkaan pölyjä/nukkaa, toisin kuin perinteiset tekstiilit ärsyttävästi tekevät. Haloo: ilmanpuhdistinkudos, mikä sen tehtävä virallisesti olikaan?

    Jupit voivat ostaa kallimpiakin putsarikudoksia, esim. sähköstaattisella metodilla pölyjä itseensä imevä valkoinen F-luokan FILTRETE 110, jossa on valkoinen muovinen "kärpäsverkko" pinnalla. Verkko estää varsinaisen suodatinkudoksen kolhiutumista ja verkon avulla saa jämäkästi ja sileäksi pingotettua suodattimen kiinni reunakehykseen. Minä käytän juuri tätä akustisena peitekankaana, vaikka rahaa ei olekaan lompakko pullollaan. Se maksaa 45 euroa neliöltä:
    http://www.terveysilma.fi/index.php?browser_id=79

    45 euron neliöhintainen "pintakoristekangas" on perusteltua lähinnä silloin kun sen takana on piilossa vielä kalliimpia systeemejä, kuten minulla. Massiivipuiset diffuusorit ja studioprofiililevyt. Olen vuosikymmenten varrella kyllästynyt katsomaan näitä perinteisiä studioprofiilejani, joten nykyään peitän ne piiloon ulkonäkösyistä. Vaihtelu virkistää. Sitten kun ostan kaupasta ihan uusia valkoisia profiilivaahtomuoveja, niitä voin taas katsella jonkun vuoden, kunnes kyllästyn ja piilotan nekin pois silmistä. Pois silmistä, mutta ei pois kuuluvilta. Akustointirakenteet kuuluvat eli vaikuttavat silti normaalisti, vaikka niiden eteen pantaisiinkin ilmanputsarikudos.

    Yrittäkää ymmärtää (tuskin kykenette, mutta yrittäkää edes) ero tavallisen kudotun koristetekstiilin ja ilmanputsarikudoksen välillä. Niillä ei ole mitään teknistä yhteneväisyyttä kudosrakenteen ja akustiikan osalta. Aivan eri mailmasta. Minä en ota edes miljoonan euron tuntipalkalla mitään pölisevää ja hajuja emittoivaa ja diskanttiääntä peilaavaa tekstiiliä pilaamaan akustiikkaani ja keuhkojani. Minulle kelpaa vain ja ainoastaan ilmaa puhdistava "kalvo", joka päästää äänet erinomaisesti lävitseen. Ja aina kun bassoisku liikuttaa ilmaa laadukkaan putsarikudoksen läpi, kudos nappaa ilmasta pölyhippuset kiinni staattiseen varaukseensa, eli kudos PUHDISTAA ilmaa basson tahdissa, eikä LIKAA ilmaa, kuten tavallinen tekstiili tekee jos sitä tökkii sormella tai bassojytinöillä.
     
    Viimeksi muokattu: 09.11.2012
  18. DVB-G

    DVB-G Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Osta ensihätään muutama puhallettava uimapatja eli rantalelu seinien eteen roikkumaan tai nojaamaan. Ne kun pumppaa ilmaa täyteen, niiden muovipinta (paremmissa malleissa kumitettu tekstiili) muodostuu kumpuilevaksi. Nämä makkarat ja kummut hajottavat tehokkaasti diskanttiääniä. Ja sitten kun et halua uimapatjoja katsella, panet ne nurkkaan seisomaan, sängyn alle makaamaan tai päästät ilmat ulos ja rullaat patjat komeroon piiloon.

    Malleja, värejä, kuvioita on suunnilleen miljoona erilaista:
    http://www.google.fi/search?q=puhal...-gMdHSsgbjy4CoAw&ved=0CE0QsAQ&biw=891&bih=748

    Tässäkin tapauksessa on sama tilanne kuin komero-ovien kanssa, paitsi ettei massa ole nyt ongelmana: kunnollinen absorptio ei käytännössä onnistu, kun jo olet sulkenut pois listalta Miesten Menetelmät eli 60 cm paksut materiaalit tai ohuet sikakalliit oikeat akustomateriaalit. Absorbointi on aina kallista, tekee sen sitten halvalla paksulla, tai kalliilla ohuella aineella.

    Joten halpabudjetilla toimiessa puhutaan vain diffuusion kasvattamisesta, ja halvin+nopein keino siihen ovat rantalelut.

    Ellet tykkää katsella seinään nojaavaa vihreää KumiKrokotiilia, heitä sen päälle lakana tai froteepyyhe. Pyyhe yhdessä kumpuilevan muovin kanssa parantaa kokonaisuutta, lisää hieman diskanttiabsorptiota.

    Huono puoli puhallusleluissa on, että niistä ilma karkaa hissukseen ulos, ja niiden akustinen vaste jatkuvasti muuttuu. Löysentyessään diffuusorivaikutus vähenee ja resonaattorivaikutus lisääntyy. Onko resonaattorimoodista mitään käytännön iloa, se pitää itse kokeilla. Kukaan akustikko ei tasan varmasti ole kehittänyt resonaattorikaavaa kumikrokotiileille. Jos on, hän asuu nykyisin pehmustetussa eli iskuja absorboivassa valkoisessa huoneessa.

    Löysä rantalelu mahdollisesti imee keskitaajuuksia itseensä. Kumista (tai tekokumista) ja tekstiilistä tehty laatupatja on tehokkaampi kaikilla taajuuksilla niin diffuusion kuin absorption kannalta. Se selvästi alkaa absorboida ääntä ollessaan löysä, se alkaa muistuttaa kumiverhoja. Koska aine on ilmaa läpäisemätöntä, bassojen+keskitaajuuksien on pakko panna massa liikkumaan ja se kuluttaa energiaa. Vakavasti akustiikkaan suhtautuvan kannattaa ostaa nimenomaan kalliita raskaita puhallettavia uima/nukkumapatjoja. Aloittelija ja epävarma ostakoon halvimpia tarjouspatjoja halpahalleista, niin ei mene paljon rahaa hukkaan.

    En suosittele mitään 50 cm paksuja pumpattavia varavuoteita, ne syövät aivan liikaa tilaa. Vaikka niissä on kätevä sähköpumppu sisäänrakennettuna, ne ovat silti liian paksuja seinille pantavaksi. Ja niissä on liian mieto kumpuilevuus, ne suunnitellaan mahdollisimman tasapintaisiksi, joka on akustisesti huono asia.

    Uimapatjan peseminen on helppoa, jopa painepesurilla hieman etäämmältä voi rantaleluja pestä. Kun ne väistämättä lopulta pölyyntyvät, käydään niiden kanssa uiskentelemassa ja sitten vaikka suihkussa.

    Mitä teit eilen? Olin suihkussa kumikrokotiilin kanssa, saippuoin sen liukkaaksi ja sitten...
    huuhtelin ja pyyhin kuivaksi.
     
    Viimeksi muokattu: 09.11.2012
  19. Sniiki

    Sniiki Käyttäjä

    Liittynyt:
    13.05.2003
    Viestejä:
    261
    Saadut tykkäykset:
    7
    Aukihan noita ovia on nyt tullut pidettyä kun muuten Laitelan Ismon äänikin kuulostaa kuin tuonelan portilta asti kaikuisi. Vieraat vaan saattaa häiriintyä kun elokuvan kirkkaissa kohtauksissa kaapista kajastaa sydän-boxerit. Aika hyvin asiansa hoitaa kyllä avonaisena nuo kaapit ja siksi tuo kangas-ovi oli mielestäni loistava ajatus! Täytynee pohtia tuota enemmänkin, josko siihen jonku siedettävän inno-ratkaisun keksisi. Ovilla sinänsä ei ole minkäänlaista rahallista-/tunnearvoa, joten niiden keskelle vois jyrsimellä roiskaista reijän aivan hyvin. Reunoja voisi vahvistaa jollain rimalla sisäpuolelta tarpeentullen. Periaatteessa vaihtoehdoista siedettävimmän näköinen varmaan syntyisi ihan vaan tuohon suoraan pingottamalla jonkun kankaan ja koska taloudessa on myös nelijalkainen paskaa syövä varajorma, ei sillä kankaan pölyävyydellä ole tässä tapauksessa mitään merkitystä. Ongelma tuossa lienee vaan kankaan laatu sen suhteen, että sen pitäisi peittää kaappiin piilotetut seksilelut, mutta peilata ääntä mahdollisimman vähän.

    Diffuusoreita noihin oviin itsekin pääasiassa mietin (ennenkuin kangasovi ideasta luin), kun ei siihen mitään paksua kärsi esteettisistä syistä laittaa. Epäsäännöllisen kokoiset styroksista/muusta kevyestä materiaalista tehdyt kuutiot kävi kans mielessä tähän tyyliin toteutettuna, mutta matalampana, vaan lienee kovin työläs tehdä jos kuutiot on kovin pieniä halkaisijaltaan. Pumpattava David Hasselhoff hirtettynä takaseinään saa kyllä pisteet multa, mutta tuskin saavuttaa kovin suurta suosiota estrogeenipuolueessa.

    Kiitos kaikista ideoista, niitä oli paljon ja ne oli kaikki rantapatjaa lukuunottamatta varteenotettavia!
     
    Viimeksi muokattu: 09.11.2012
  20. geru

    geru Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    22.02.2007
    Viestejä:
    1 389
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jäänyt kiusaamaan sellainen asia kun jossain akustiikkathreadissa oli linkki videoon (tai kuvasarjaan?) jossa neuvottiin hyvin simppelisti akustiikkataulun tekeminen. Se mikä videosta jäi mieleen oli että puukehikko oli jotenkin jännästi suunniteltu, tai se miten kangas pingotettiin lopulta villalevyn yli ja niitattiin kankaaseen, tuntui fiksummalta kun miten itse olisin sitä lähtenyt tekemään. Jotenkin muistelisin että se olisi ollut tämän threadin alussa, tai jonkun vastaavan "Tee-se-itse akustiikataulu" threadin alkupuolella. Muistaakos kukaan tällaista, tai vastaavaa opasta?