Näytä imeytymisvaste 50 kHz saakka, tai edes 20 kHz saakka. Todista oma väitteesi. Äläkä sano, että korvillasi ei asiaa voi kuulla, se kun ei todista itse aineesta vielä mitään. Jos olet kuullut erot, kerro niistä. Minä olen maalannut mattamustalla sprayllä akustolevyä, se ei muuta akustista käytöstä, vain ulkonäköä. Joten tuo havainto sotii sinun maaliväitettäsi vastaan. Pitääkin täsmentää, että jos maali (tai liima) muodostaa ilmatiiviin kalvon, se vaikuttaa jo paljonkin. Tai jos kalvo on liian tiivis, liian vähän reikiä sisältävä.
Ihan vain tiedoksi, että dipolisurroud-kaiuttimia on olemassa joillakin käytössä myös pönttömallisina. Illsonicia kaikki pinnat täyteen? Miltähän kuulostaisi ja paljonkohan maksaisi? Ei kai studioitakaan sentään vuorata niillä täysin umpeen? Mittauksia ei yleensä tehdä kuin 4 kiloon saakka. Korvilla asian voi kuulla, kun laittaa korvan levyn lähelle ja toisesta suunnasta kuuluu musiikki. Aika vaimealta kuulostaa levyn puolella. Aivan oikein. Maalipinta ei saa muodostaa liian tiivistä kalvoa. Kevyt maalaus ei haittaa. Super G:stä en osaa sanoa mitään. Kannattaa kysyä valmistajalta.
Eli paneppas huoneessa pinkkiä kohinaa soimaan. Aseta akustointimateriaali vapaassa ilmassa lähelle korvaa, liikuttele materiaalia eri kulmiin korvan edessä. Toisessa korvassa korvatulppa. Kokeile "peilata" kaiuttimesta lähtevä säde akustomateriaalin kautta korvaan. Toinen testi: aine kiinni seinässä. Viedään korva lähelle paljasta seinää ja sitten lähelle akustolevyllä pinnoitettua seinää. Taas yritetään peiliheijastusta korvaan saada. Noilla konsteilla paljastuu kaksi asiaa, aineen kyky imeä ääniä eri taajuuksilla, ja kyky heijastaa niitä eri taajuuksilla. Pinkin kohinan luonne muuttuu, eli joko kohina muuttuu bassovoittoisemmaksi tai diskanttivoittoiseksi, tai jotain muuta tapahtuu. Noilla keinoilla sain hylättyä kaikki lasikuitukudostyyppiset lasikuidut. Ainoastaan maalaamaton huopapinta jäi kiinnostavaksi, se peilasi vain hieman. Valkoiseksi maalattu huopa sekin heijasti liikaa, eli maalikerros oli ilmeisesti liian tiivis tai paksu. Paljas lasikuitu toki olisi paras, mutta sehän on hengenvaarallista ilkiötä moinen. Kaikki tekstiilit ja esineet ja iho lasikuituun koskiessaan menee pilalle. Okei, lämmöneristelasikuiduissa on nykyään joku suojakalvo päällä, jota en ole koekuunnellut. _____________ Ei muuten amatöörien kannata miettiä läpäisyvasteen olemusta, koska peltilevy tai klinkkerilaattakin estää äänien pääsyn korvaan, joten aine ei muutu akustointiaineeksi vaikka se hiljentäisi korvaan pääseviä ääniä. Keskitytään siis heijastevasteeseen ja absorptioon, ei tukita aineella korvaa. _____________ Tuossa pdf-datalehdessä Illsonicien imukertoimia sun muuta, 4 kilohertsiin saakka nekin vain mitattu, ja reippaasti yli ykkösen kertoimilla, kuten pitääkin, jotta ero sileisiin levyihin tulisi selväksi kuurommallekin hepulle: http://www.canford.co.uk/commerce/resources/catdetails/2661.pdf
Tämän olen testannut itsekin, ja todennut tavallisen lasivillaisen, ohuella huopaharsolla pinnoitetun akustiikkalevyn vaimentavan varsinkin korkeat äänet erittäin tehokkaasti. Siksikin tuo diskanttiheijastusväite tuntuu uskomattomalta.
Kiitos tiedoista. Yli ykkösen kertoimet selittyvät profiililla ja pinta-alalla, mutta ultraäänistä ei taideta puhua mitään?
Apua. Tee se testi Illsonicin kanssa, vertaa huopalasikuituusi, sitten ymmärrät mistä on kyse. Ero on aivan järjetön. Ensikertalainen saattaa pyörtyä hurmoksesta. Laskea alleen. Vasta sitten ymmärtää sen genren, jossa "yli ykkönen" on lähtötaso keskusteluille, alle ykköset eivät kummasti enää kiinnostakaan. En osaa paremmin asiaa selittää. Aineilla on mielettömiä eroja ja sillä sipuli. Esim. Illsoniceissakin on kamalia eroja; älä kokeile niitä 5 cm paksuja ruipeloita. 7 cm on alin kiinnostava paksuus. Ja unohda ne pyramidit. Vohveli tms. kolmen kiilan vierekkäin asettelu ja vaiheenkääntö, se se olla pittää. Eniwei, se muoto, jossa ei ole niitä samanlaisia pyramidejä. Ja kuten jo sanoin, lähellä korvaa ollessaan valitaan se pienin kiilakoko, kauemmaksi mentäessä kiilakin saa kasvaa. En tiedä tehdäänkö sitä minikiilalevyä enää. Hmmm. Kaava löytyi: Listalla ensimmäinen "Audio 90/125" tarkoittaa 90 mm paksua, makaavan kiilan pituus 125 mm. Joten listaa selaamalla löytyy myös 35 mm pitkiä kiiloja sisältävät profiilit. Minikiilainen levy on ideaali niskan taakse seinään ja niskatukeen (kyllä, niin minä sitä leikkelen, jokaiseen paikkaan jossa sitä tarvitaan!) ja kaiutinkoteloiden sisälle, laajakaistoille ja torville ja muille, joissa sen kotelon sisäisen äänenkin tulee olle superlaadukasta, eli kotelosta on iso aukko huoneilmaan. Muistutan silti, että Illsonic on vain pintamateriaali, eli tarvittava kokonaispaksuus tehdään käyttämällä halvempia aineita siellä takana. Esim. patjavaahtomuovia ja huopaa, tai jotain ekovillaa.
Vielä varmistan tämän: Kun Ecophon Super G:ssä on toinen puoli kovapäällystetty ja toinen puhdasta lasivillaa, niin eikö niin, että lasivilla tulee ehdottomasti ulkopuolelle päin (eli kankaan alle)? Tämä setupissa, jossa päälle tulee aaltoileva kangas. Tällöinhän jää taakse taas koko taulun kokoinen "kova" takaosa (Super G:n muovijuttu), mutta varmaankaan se ei mitään haittaa, onhan se röpelöinen eikä tietenkään läheskään yhtä kova kuin puu. Venyviä kankaita on, mutta mistä saa hyvännäköisellä kuviolla sellaisen? Luulen, että tehtävä on lähes mahdoton. Yksivärisenä toki saa. Kokeiltiin vähän lisää tuota pingottamista. Havaittiin sellainen efekti, että kun on puoliympyrät, joiden väliin pingotetaan (tavallinen) kangas, niin ensinnäkin ne sisäreunat näkyvät todella voimakkaasti (pitänee jopa pienentää kulmaa, ei riitä että hioo pyöreäksi - siis jos tukikappale on niin leveä että siihen pyöreän reunan lisäksi suoraa jää), mutta lisäksi kangas koko matkalta taipuu sisäänpäin. Ja tämä siis pystysuorassa eli siten, ettei painovoima edes ollut kangasta vetämässä sisään. Jos kiristää mielettömän kireälle, niin sitten ehkä taipumisesta pääsee eroon. Liian kireässä lienee omat riskinsä siinäkin. Pienikin venyvyys kankaassa auttaa tuohon ryppyjen eliminoimiseen, mutta täytyy nyt vielä kokeilla lisää miten tuon saisi toteutettua. Jos aallon amplitudi on melko pieni, pohjasta huippuun 1,5-2.0cm (Ecophonista +0.1cm -> aallon huipulle), niin onhan tämä riittävä syvyysero akustoinnin kannalta? Tai mikä olisi hyvä syvyysero? Ecophon on 4cm paksu. Tassut taakse: Koitin keltaista earia, ei se tuntunut oikein toimivan. Liukui kovin. Koitin sellaista kuin Ottoplug Silikoni korvakitti. Läpinäkyvää tahmeaa mömmöä. Toimi erittäin hyvin. Ei mitään tietoa kuivuuko tuo esim. viikkojen saatossa aivan käyttökelvottomaksi tms. Voisikohan tuo aine toimia tassuina? Parhaimmassa tapauksessa riittää, että nakkaa vaan haluamansa määrän tuota haluamiinsa kohtiin, erittäin helppo käsitellä (vähän niinkuin sinitarra mutta vielä helpompi käsitellä). Ei tuo kyllä varmaan kankaan tai puun päällä pysy kiinni, tippunee. Kiinnittää esim. niitillä sitä ei voi kun se on tuollaista geeliä vaan. Joskin se voisi olla oivallinen esim. pienen hatun sisässä.
Ne akustolevyjen kovat/kalvotetut pinnat on kyllä tarkoitettu näkyvälle puolelle, jolloin levyn vaimennusteho siirtyy bassopäähän, ja vastaavasti diskantit alkavat heijastua. Tällä saa huoneen saundia kirkkaammaksi kun alapää vaimenee ja yläpäätä heijastetaan. Jos koko huone samalla levyllä peitettäisiin. Toisin päin käännettynä, paljas villa näkyville, diskantit vaimenevat enemmän, ja bassoilla taas vaimennus huononee. Bassotehoa saa tosin palautettua paremmaksi jos elementin taakse jätetään muutama sentti rakoa, eli se "kova pinta" tai kalvotus on jälleen "normaalilla paikallaan", muutaman sentin päässä itse seinästä. Mutta onko nyt mahdollista roikottaa elementtiä irti seinästä, jolloin kokonaispaksuus kasvaa ainakin noin 10 cm luokkaan? Lyhyesti: bassovaimennuksen teho määräytyy sen mukaan, kuinka kaukana seinästä sijaitsee jokin tiiviihkö vaimennusainekerros. Tiiviimmän kerroksen molemmille puolille saa panna tavallista pehmeää vaimenninta, joka sitten imee muitakin taajuuksia (ylempiä). Tai diffuusorirakenteen. Pääasia, ettei sitä sileää kovahkoa kalvoa jätetä näkyville, se ei todellakaan sovi ensimmäisen heijastuksen vaimentimen ominaisuuksiin. En oikein ole tajunnut, mihin käyttöön tämä elementti aiotaan, joten suotta latelen joka yksityiskohtaa, kun höpötys ei välttämättä liity nyt lainkaan asiaan. Jaa että parin sentin korkuinen aalto, jonka pituus on kymmeniä senttejä. Aika hinteläksi jää. Kannattaa tehdä demonstraatio, eli otetaan iso pala pahvia tai muovilevyä, taipuisaa mallia. Ja taivutetaan se sellaiseksi kumpareeksi, jonka aikoisi kankaallakin synnyttää. Ja kuunnellaan miten ääni kumpareesta heijastuu. Kun korva etääntyy kummusta, heijaste nopeasti heikkenee alle huoneen taustaäänten. Sileällä peilillä heijasteääni on kuultavissa paljon kauemmaksi. Joten oma korva sanokoon kuinka korkea aallon on oltava. 2 cm kyllä vaikuttaa liian pieneltä. Heijasteen tehon voi laskea kuin optiikan polttovälin konsanaan: - Jos kuvitellaan 10 cm leveän äänimassan osuvan aallon pintaan (0 cm leveä kaiuttimesta lähtiessään), ja aalto olisikin hieman kovera, ja se siirtäisi äänen 10 cm leveänä korvaan saakka, silloin aalto tekee pahaa haittaa. Heijasteääni on pelkästään etäisyytensä mukaan vaimentunut. - Jos 10 cm leveä ääni osuukin kuperaan aaltoon, ja se siirtäisi äänen 100 cm leveänä korvaan saakka, silloin aalto toimii diffuusorina, ja äänen energia on vain 10% miinus etäisyyden aiheuttama hävikki. Joku optiikan insinööri heittäköön kaavat tiskiin, minun päässäni eivät kaavat pysy, aina joudun kahlaamaan kirjoja ja nettiä tai helppejä, ja kohta menen nukkumaan. Muistutan kuitenkin, että yhteen suuntaan väännetyllä aallolla diffuusio tapahtuu vain yhteen suuntaan, huoneen vaakasuuntaan hajoten tässä tapauksessa. Pystysuuntainen ääniklöntti etenee suoraviivaisesti ja hajaantumatta. Molempiin pätee sama etäisyyden mukana heikkeneminen. Oikein harvalla kankaalla (kaiutinkangas, hyttysverkko) aallon muodolla ei ole väliä, koska kangas ei ääntä muuta paljonkaan. Jos siis haetaan pelkkää esteettistä vaikutelmaa, sitten käytetään harvaa kangasta ja ihan millaisia aaltoja huvittaa. Mikäli haluaa diffuusiovaikutusta ja "diskanttihuonon" akustolevyn parantamista, kankaan on oltava hieman tukevampaa (joustolakanaosastoa), ja aallon pitäisi olla saman korkuista kuin itse akustolevy, eli 4 cm tässä tapauksessa. Ja mitä useampia aaltoja levyyn mahduttaa, sitä parempi. EAR-tulpan tarkoitus onkin ylläpitää taulun asema vakaana, ettei se kolise seinään kiinni. Sivuttaista heilumista tulppa ei voi estää, ellei sitä liimata kiinni molempiin osapuoliin. Ja tulppa imei itseensä seinään päin kohdistuvan liikkeen värähtelyjä. 3M-tulppa, sellainen hieman luodin muotoinen ja oranssi, sikahintainen apteekista saatava, se on vaimennusteholtaan paljon parempi kuin EAR (korvaan sullottuna siis), ja myös jäykempi, joten se sopii kovempaan kuormitukseen paremmin. HUOM: korvatulppien jäykkyys on lämpötilasta riippuvainen. Ne on optimoitu ruumiinlämmölle, joten kylmässä huoneessa ne ovat jäykempiä. En luennoi tauluntakaisten korvatulppien nestelämmitysjärjestelmästä, koska se olisi vitsi. Moinen systeemi olisi kalliimpi kuin kunnolliset passiiviset silikonigeeli-iskunvaimentimet. Tulppien kappalemäärällä säädetään jäykkyys, eli jos 4 tulppaa litistyy lyttyyn taulun massan tai ääniaaltojen voimasta, lisätään tulppia. Etenkin alanurkkiin, jotka vapaana kai killuvat, ylhäällähän on jotkut kiinnikkeet. Noista korvakiteistä ei ole kokemuksia, ne tuskin kantavat mitään kuormaa, eli etäisyyden ylläpito vaatii jotain muuta. Silikonimönjä pakenee alta pois jos sitä kiusataan. Se on pelkkä iskunvaimennin, ei jousi. EAR ja 3M ovat molempia. Noista kaikista kun saisi jonkun yhdistelmän kasattua, se olisi tietysti eduksi, eli vaahtomuovijousta ja geeli-iskaria yhdessä. Kenties niin, että juottimella sulatetaan vaahtotulpan sisään kolo, jonne silikonimömmöä sullotaan. En ole kokeillut. Kolvin lämpö säädetään arviolta 250 asteeseen, ettei muovi ihan hiileksi mene, mutta sulaa kuitenkin. Minulla on tuollainen modaus edessä; kiintolevyjen runkoäänieristyksessä. Onneksi levyt käyvät samassa lämpötilassa kuin ihminen, joten korvatulpat sopivat suoraan väärinkäytettäväksi. Kyllä nyt joudut paljolti itse koekaniiniksesi, testaamaan itse vaihtoehtoisia rakenteita.
Kovapäällystetty puoli on tarkoitettu ulospäin, jos levyllä on tarkoitus vaimentaa lähinnä bassoja (kuten DVB-G jo selitti). Voi sitä tietenkin käyttää myös väärin päin, jos tarkoituksena on vaimentaa korkeita ääniä. Muuten olen sitä mieltä, että tässä keskitytään aika epäolennaisiin asioihin, kun mietitään loivaa aaltoprofiilia huokoisen levyn päällä, sen diskanttiheijastuksia, kankaan heijastuksia, takalevyn resonansseja, kehyksien heijastuksia ja resonansseja, vaimennustassuja jne. Eri ideoita voi tietenkin esittää ja kokeilla, mutta kaikkea ei kannata niellä pureksimatta. Tekemällä oppii, ja joskus kantapään kautta. Suunnitelmissa on tietenkin hyvä varautua mahdollisiin ongelmiin, mutta täydellisyyden tavoittelu voi mennä myös liiallisuuksiin. Ongelmana on, että mistä erottaa olennaiset epäolennaisesta, jos ei ole perehtynyt asiaan. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan jaksa kommentoida kaikkea, vaan tyytyy mieluummin seuraamaan keskustelua sivusta. Lukijallakin olisi hyvä olla edes vähän lähdekriittisyyttä varsinkin, jos aikoo itse toimia akustointivinkkien koekaniinina. Tärkeintähän kuitenkin on, että taulusta tulee hyvä ja että se miellyttää sekä silmiä että korvia. :thumbsup:
Tuosta tulikin mieleeni (ettäkö muka kehikon/rimojen vaikutus olisi mitätön) omakohtaisia kokemuksia. Eli jos seinä on pinnoitettu Illsonicilla, ja seinän eteen panee minkä tahansa puukepin tai kehikon tai muun kovan esineen, niin se muttaa huimasti äänikenttää. Illsonic-seinän edessä koekuuntelin eri muotoisten esineiden aiheuttamia heijastuksia, ja erot ovat hyvin selviä. Pallomaisia kappaleita ei oikeastaan kuule, mutta kaikki tasopintaiset kuulee, eli Rubikin Kuution kuulee kun se on kuutiona, mutta sekaisin vänneltynä se alkaa häipyä. En tarkoita värien sekoittumista (niin pöljä en vielä ole (, odottakaa ensi viikkoon!)), vaan kolmen eri kerroksen olemista sekalaisessa asennossa toisiinsa. Siitä tulee silloin diffuusori. Siispä jokaisen puukepinkin pitää olla akustisin perustein valittu, ettei se heijastuksineen pilaisi kokonaisuutta. En tajua miksi jokin esine muka yllättäen lopettaisia vaikuttamisensa akustiikkaan, ja toinen taas jatkaisi. Puulista on ikuisesti heijastava esine, joten sen asento/kulma/pyöristys pitää tarkkaan harkita. Muuttaa "peili" diffuusoriksi (pyöristys, viistäminen, kääntö), jos esineen peiliominaisuutta ei haluta. Ja taas kertaan: mitä lähempänä korvaa tai kaiutinta esine sijaitsee, sitä oleellisempi on esineen muotoilu. Joten taas testi omilla korvilla olisi poikaa: Pannaan seinää vasten studioprofiililevyjä, (tai edes nukkumapatja näin koemielessä, jotain huopapeitettä, froteepyyhettä tai muuta tosi pehmeää päälle). Pää nojaamaan kiinni siihen patjaan/Illsoniciin. Kuunnellaan musiikkia puoli tuntia. Silmät kiinni tai pimeässä. Sitten kaveri hiippailee salaa asentamaan kakkoskakkosen tai jonkin muun kovan kepin toiselle puolelle kuulijan päätä, vaikkapa vasemman korvan puolelle 20 sentin päähän (kultakorville 50 cm, puurokorville 5 cm). Ja ihan taatusti kuulija alkaa seuraavan biisin aikana miettiä, mitä hittoa on tapahtunut. Ei ehkä osaa selittää mistä äänen huononnus johtuu, mutta pilalla se ääni silti on. Jos eli kun se hiippaileva kaveri "pilaa äänen", niin kaveri voi etäämmältä toimien paikallaan istuen kepin nokassa narulla roikottaen liikuttaa testattavan kappaleen kuulijan lähelle ja pois sieltä. Esimerkiksi kirja on mainio esine, sen kuulee jokainen. Kannattaa siis testata asioita. Kovilla esineillä on vaikutus ääneen, ja korvan laadusta riippuu se, kuinka kaukaa/selkeästi asia havaitaan.
Tämä pitää paikkansa. Jos akustiikkataulu tulee pään taakse seinälle ja etäisyys on pieni, ei esim. 2x2 cm:n rimoitus ole välttämättä suositeltavaa, koska siitä tulee diskanttiheijastuksia. Kehikon heijastuksilla ei ole merkitystä, ellei kehikko tule korvan lähelle. Taululla taisi olla leveyttä yli metrin verran. On kuitenkin aivan eri asia miettiä, heijastaako huokoinen akustiikkalevy tai verhoilukangas diskantteja, ja pitäisikö sen olla loivasti aaltokuvioinen. Aika pieneksi ero jää tavallisella akustiikkalevyllä ja Illsonicillakin, vaikka jälkimmäinen onkin vähän tehokkaampaa profiilinsa takia ja varmasti muutenkin erinomainen tuote. :thumbsup: Jokainen voi kokeilla erojen merkityksen itse, mutta suhteellisuudentaju voi hämärtyä, kun kaikkea hehkutetaan ja liioitellaan. Asia menisi paremmin perille vähemmällä saarnaamisella, kun sitä voisi lukea ilman suodatinta, eikä miettiä sitä, mitä pitäisi uskoa ja mitä suodattaa pois.
Jos ajatellaan, että pitää tehdä akustiikkataulu, joka sopii keskivertoon kenkälaatikon muotoiseen olohuoneeseen, jossa on suhteellisen vähän mitään esineitä seinillä, niin 1. Onko akustiikan kannalta tarpeellista/hyödyllistä laittaa ehdotukseeni (1.2x1.1m taulu) kangas aaltoilemaan? Tai siis, onko siitä korvinkuultavaa hyötyä? Tauluja tuli siis yht. 2kpl eli vasemmalle ja oikealle seinälle kullekin yksi. 2. Kummin päin laitetaan se Super G? Toki nämä pitäisi kuuntelemalla lopullisessa huoneessa selvittää, mutta mm. aikataulun takia kunnollisia testejä en itse pääse oikein nyt juuri tekemään.
Suosittelen etenemään vauva-askelin, saamaan aikaan edes jotain, eikä vain spekuloimaan. On siis parempi omistaa vuoden verran mikä tahansa akustointielementti, kuin suunnitella sitä vuoden verran ja olla vuosi ilman. Voithan suunnitella parempaa samaan aikaa kun nautit sen nopeasti tehdyn elementin vaikutuksista. Kun parempi elementtipari sitten vuoden päästä valmistuu, siirrät nämä nykyiset toisarvoisempiin paikkoihin. 1. Kova ja kirkas huoneakustiikkasi ei miksikään muutu, panit sitten mitä tahansa materiaalia neliön palaset seiniin. Asia voidaan laskea matikalla ja todistaa mittauksilla. Äänitteen täsmällisyys kyllä paranee, kuten jo olen sanonut, eli äänite kuulostaa tarkemmalta ja kiinteämmältä. Mutta ne huoneakustiset muutokset ovat minimaalisia, ellei mitättömiä. Edelleenkin säilyy kovan kirkaan huoneen leima. Ja se äänikentän kiinteytyminen sitten riippuu täysin akustolevyn laadusta. Sileällä kankaallakin saat kohtuullisen vaikutuksen, aaltoilevalla hiukan paremman, mutta silti ero kalliisiin (Illsonicit maksavat jotain 75-120 /neliömetri) jää suureksi. Aaltokankaalla siis saa parantavan vaikutuksen, mutta se ei korvaa kalliin levyn ominaisuuksia. Onko parannus työmäärän kasvamisen veroinen, riippuu korvista ja laiskuudesta. Taitaa olla niin, että sinun ei kannata aaltoja tehdä, vaikka mittalaite erot havaitsisikin. Tyydy sileään näin aluksi. Kun se aallottaminen tuntuu liian hankalalta. Ja vasta kun omin korvin kuulet sileän pinnan heijastelut, sitten vaihdat koulukuntaa; aaltomyönteisiin heppuleihin. 2. Tämäkään ei muuta huoneen akustiikkaa käytännössä lainkaan, joten ei ole mitään eroa kummin päin levyn laittaa, huoneakustisesti. Mutta äänikuvan selkiytyminen puolestaan vaatii ehdottomasti sen pehmeän villapuolen hyötyjen käyttämistä. Kalvotettu puoli vastaa diskanttiheijastusominaisuuksiltaan sileää seinää, eli sitä käyttäen olisi ihan sama onko mitään akustolevyä ollenkaan. Heijastaa liikaa, kuten paljas seinäkin. TOTTAKAI teet sellaisen kehikon, jonka voi kääntää ympäri muutamassa sekunnissa, vaikkapa 25x50 mm rimasta. Pääset testaamaan itse kumpiko puoli miellyttää korvaa enemmän. Teet siis kaksi kehikkoa (kuin öljyvärikangasta pingottaisit, joskin kangas on nyt venyvämpi). Kumpikin pinnoitetaan toiselta puoleltaan ja reunoilta, niitit takasivulle. Lopuksi ne kehikot yhdistetään (sitä ennen akustolevy viskataan sinne väliin, ei se sieltä pakoon pääse).
Taulut lähtee nyt rakennusvaiheeseen. Tarkoituksena on nyt 2cm:n korkuinen yksinkertainen aalto yrittää siihen laittaa. Ehkä se on mahdollista, että varsinkin jos noita laittaa vaikka kaksi per seinä, niin eronkin alkaa jopa kuulemaan (aallottomaan verrattuna). Lasivillapuoli tulee nyt sitten ulospäin.
1. Mielestäni ei ole tarpeellista, mutta kokeile, kuuletko mitään eroa. 2. Laittaisin lasivillapuolen ulospäin, jos tarkoitus on vaimentaa ensiheijastuksia.
Olisko ideoita kipsilevyn käyttöön? Sain tuossa joku aika sitten ajatuksen, että nappaisi tuollaisia jämäkipsilevyjä joltain rempantekijältä ja pistäisi niitä mielivaltaisesti palasiksi. Ne voisi vaikka rikkoa jossain sora-alustalla, joka on muotoiltu sellaiseksi kuin seinänsä haluaa. Kun levyt sitten makaisivat alustalla alustan muotoon pakotettuina, tietty sopivaan palakokoon, vaikka noin 15*15 cm rikottuina, ne voisi liimata jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi. Tietty täytepaloja tarvitaan, mutta tämähän ei ole ongelma, ilmaista levyä riittäisi ja paloittelu on iisiä. Mahdollisia show stoppereita lienevät seuraavat: Kipsilevyn liimaus tässä mittakaavassa voi olla ratkaisematon ongelma (sori, liima-alan yleissivistys yksinkertaisesti loppuu enkä ole ehtinyt ottaa asioista selvää). - liimaa kuluu todella paljon (liima liian kallista) - sopiva liima on liian juoksevaa (välit liian isoja) - levy ei millään tule olemaan kestävä (kuppipuoli pitäisikin valaa täyteen (tai siis ehkä kuitenkin kerros) jotain... mitä? joku muu ratkaisu lujitukseen?) - joku muu lapsus koko ideassa? kertokaa! Jees, kunhan heittelin, kipsilevyt eivät ole paljoa meikäläisen käsissä kulkeneet, joten en ehkä keksinyt oikeita ongelmapaikkoja. En siis ole koskaan mitään kipsilevyjen kera tehnyt, paitsi porannut reikiä niihin. Haurastahan tuommoinen levy taitaa olla kuin mikä? Tuota rakenteellista kestävyyttä voisi koittaa parantaa (tai oikeastaan helpottaa heikkojen elemanttien käsittelyä) tekemällä melko pieniä moduuleita, vaikka 50*50 cm. Mikäli liima ei tulisi liian kalliiksi, niin työn vaivalla saisi akustointimoduuleita neliökaupalla. No joo, samahan se on SKYLINEnkin kanssa, eihän nuo paljoa tulleet maksamaan, mutta tunteja meni
Ok, ehkä homma kannattaa tehdä niin, että laittaa pohjaksi vaikka 6 mm MDF-levyn ja alkaa pilkkoa kipsiä mattopuukolla sopiviin biitteihin. Liimailee sitten kipsibiittejä toisiinsa ja sopivista kulmistaan myös MDF:ään. Homman ainoa mutta lienee liiman valinta. Onko siihen epoksiin nyt sitten tutustuttava? Puuliimaa taidan kokeilla kun sitä on nurkissa, mutta ajatus saattaa olla täysin kusipäinen, tiedä häntä. Jos joku ei ymmärtänyt näitä selityksiäni, niin semmonen rypistetyn paperin näkönen systeemi on tarkoitus tehdä. Pakkelia tuohon muuten tulee kanssa menemään kohtalaisesti, mutta jos isolla tuubilla sais neliömetrin tai pari tehtyä, niin ei tule vielä niin kalliiksi. Onko paljaan kipsipinnan maalaamisessa ongelmaa (jollain remonttiässällä siis). En keksi tähän hätään mitään syytä miksi olisi, mutta en ole asiantuntija tässäkään asiassa.
Älä suotta. Puuliiman teho perustuu puristukseen. Ilman puristusta/jos jää rako, niin puuliimaliimauksia voi läpsytellä irti vaikka puoliveltolla...
Luovuin jo tuosta väkivallan käytöstä levyn pilkkomisessa. Palaset voi siis yhvä hyvin leikellä toisiinsa sopiviksi, jolloin raot ovat melko tiiviitä. Ainakin skylinen kokemusten perusteella puuliimallekin riittää mainiosti kun paloja kerran painetaan yhteen ja jätetään silleensä kuivumista odottelemaan. Parempia ehdotuksia saa toki heittää, varmasti ei ole puuliima se paras vaihtoehto.