Olis tuossa tarkotuksena tehä taulu (akryyliväreillä) kokoa ~1.0x1.8m seinälle, syvyyttä kehikoiden ansiosta kyseisellä taululla olisi varmaankin 4-5cm. Taulu olisi tarkoitus täyttää että saataisiin mahdollisemman hyvin poistettua betonipunkkerin kaikuminen ja parantaa yleistä akustiikkaa. Mikä siis olisi mahdollisemman hyvä aine hintalaatusuhteeltaan? (mahd. halpaa)
Vuorivilla; palovilla. Mutta se ei ole paksuudeltaan steriilin vakio ja lasimaisen sileä aine. Pehmeä villa pullistelee, tekee taulusta muhkuraisen. Kova villa pitää muotonsa paremmin, kunhan sen ei anneta koskettaa kankaseen ja muodostaa tyhmiä nyppylöitä. 5 cm paksua kovahkoa villaa jos käyttää, kehyksen pitää olla 6 cm paksu, että jää vajaa sentti ilmarakoa kankaan ja villan väliin. Levyvillaa jos ostaa, ei tarvita koolausta jokaisen villapalan kanssa, 2 vierekkäistä villapalaa pysyy kurissa keskenään, kunhan palojen alla ja päällä on vaakakoolauspuu. 5 cm paksua pehmeää villaa jos käyttää, kehyksen pitää olla 8-10 cm paksu, koska pehmovilla pullistelee ja taipuu ja valuu miten sattuu. Koolaus on pakollinen jokaiselle palalle ja rullatavaran kanssa lisäksi tarvitaan vaakakoolaus huoneen puoliväliin, eli noin 120 cm korkeita kaistaleita voi käyttää, ei koko huoneen korkuisia. 5 cm ohut rullavilla on liian lötköä ja romahdusherkkää kamaa pysyäkseen aloillaan luotettavasti. Minä käyttäisin erikoiskapeaa rullavillaa jos sellaista on pakko käyttää, jotain noin 40 cm koolausväliin suunniteltua (35,5 cm leveä villa), 60 cm koolaus (55,5 cm leveä villa) on liian leveä näin ohuelle ja taipuisalle aineelle. Rullavilla on siitä hyvä, että ei tule hukkapaloja. Jos taulukehikon koko on rakennusmaailmassa epästandardi, palavilloja joutuu lyhentelemään eikä niitä jämäsuikaleita oikein voi mihinkään käyttää. 25 cm paksut villat ovat hienoja, riittävän jämäköitä pehmeinäkin villoina. Eli Miesten Akustointia™ kun harrastaa (50 tai 75 cm paksu villoitus ristiin laminoimalla saumat piilossa), sen asentaminen on sikahelppoa ja palaset pysyvät aloillaan itsestään, mitään lisätukemisia ei tarvita edes kattoa villoitettaessa. Ikävä kyllä villat ovat ihoa pistelevää kamaa, jota itse en huoli asuntooni, mutta moni muu huolii, ja halvinta akustointia vuorivillalla saa tehtyä. Kun budjetti tuplataan-triplataan, voi siirtyä iho+keuhkoturvallisiin ekovilloihin (muovikuitu, paperikuitu, pellava). Ja kun hintalappua vielä paksuntaa eli pilkkua siirtelee, päästään aitoihin akustisiin vaahtomuoveihin. 4 cm kokonaispaksuus jos on maksimi, silloin villan pitää olla 3 cm paksua akustista kovaa lasivillaa. 3 cm on niin ohut mitta akustoaineille, ettei pehmeä villa tai akustovaahtomuovikaan vaimenna yhtään mitään noin ohuena. Kovat akustolasivillat ovat onneksi sileäpintaisia ja mittatarkkoja. JOS osaa asentaa levytyksen nanometitarkkuudella samaan tasoon, kangas saa koskettaa levyihin. Vain minä tässä maapallossa harrastan (lähes) näin tarkkaa asennusta, eli kukaan muu ei saa levysaumoja irvistelemättömäksi, joten ne saumat törröttävät kangasta vasten ja kankaan pinnassa näkyy levyjen ruudukko. 3,5-4 cm pitää käytännössä kehyspuun syvyyden olla, ettei kangas koske 3 cm paksuihin reunairvisteleviin villalevyihin. "Saumatonta" pintaa saa hiomalla. Villoitetaan koolausväli umpeen puhallusvillalla ja lopuksi hiotaan robotilla villan pinta SEKÄ koolauspuun näkyvä pinta nanometrilleen samaan tasoon. Jopa kaaren muotoon/iglumuotoon saa hiottua kun robotti lukitaan origoon mekaanisesti tai NC-ohjatusti komentaen. Sen jälkeen pintaan voi ruiskurapata (villa- tai lasihuopakuidulla) koristeellisen nukkamaisen ulkonäköpinnoitteen, ettei koolauspuut ja villa-aine häiritse sisustajan silmää. Minä antaisin puun ja villan näkyä silmälle, etenkin jos puu on tiikkiä ja villa vaaleanharmaata sellua. .
Nonnih, nyt on kehikko tehty ja syvyyttä tuli 6cm että sai sopivasti 5cm vuorivillat sisälle. Tänään maalaus ja sitten vois laittaa tännekki vähän kuvia, jos maalaus onnistuu mitenkää järkevällä tavalla
Pikemminkin perferoitujen teräslevyjen testejä kuin villojen. Nämä liittyvät tähän Schultzin kirjaan. Se on erittäin hyvää luettavaa asiasta kiinnostuneelle.
Niinhän nuo testit on tehty noille perforoiduille levyille, mutta kun katsoo ensimmäistä kuvaajaa niin noilla teräslevyillä ei näyttäisi olevan käytännössä mitään merkitystä absorbtioarvoon verrattuna pelkkään villaan. Joten mielestäni noita muita käppyröitä ja rakenteiden vertailuja voi soveltaa aika pitkälle myös pelkälle pinnoitetulle villalle.
Nonnih, nyt on saatu taulu viimeisiä korjausmaalauksia saakka valmiiks ja tietysti seinälle ripustaminen. Muutamia kuvia: http://img27.imageshack.us/img27/1488/kuvia240.jpg http://img146.imageshack.us/i/kuvia243.jpg http://img211.imageshack.us/img211/5792/kuvia244.jpg http://img90.imageshack.us/i/kuvia253.jpg http://img89.imageshack.us/i/kuvia255.jpg Kuten vikasta kuvasta näkyy nii "vähäsen" jäi löysäks jostain kohasta maalauskangas mutta sellasta sattuu. Seuraava sitten paremmin. Nyt vaa kiinnitys ja joululahjaksi toivon että tosta olisi jotain hyötyä täällä betonibunkkerissa.
Villan arvot katsoisin mieluummin valmistajan ilmoittamista tiedoista kun tästä testistä. Mittauksista voi olla apua kun haetaan aivan tietyn tyyppistä vaimennusprofiilia akustiikkatauluun. Ensimmäisestä kuvaajasta näkee että 5 kHz:stä ylöspäin diskantit heijastuvat perferoidusta levystä voimakkaammin kuin villasta. Tämä on tilanteesta riippuen haluttu tai ei toivottu ominaisuus. Arvot eivät alemmilla taajuuksilla eroa kovinkaan paljon pelkästä villasta, koska perferoidun levyn takaa puuttuu Helmholz resonaattorin tarvitsema ilmatila. Kuvaajassa 4 levyn vaikutus näkyy selvästi ohuimmilla villan paksuuksilla.
Valmistajien julkaisemat käyrät on nekin vähän niin ja näin, niihinkin pääsee joskus markkinointiosasto tunkemaan näppinsä väliin. No mutta, tuolla esimerkiksi on luotettavaa tavaraa: http://rmseura.tkk.fi/rmlehti/2008/nro1/RakMek_41_1_2008_8.pdf Noikin on toki tehty impedanssiputkessa, korkeammille taajuuksille tulee joissain tapauksissa turhia nollia jne jne. Enivei, kivasti huomataan näistäkin että reikälevyn tapauksessa resonanssitaajuuden alapuolella vaimennusvastetta dominoi levyn takana oleva villa, resonanssin yläpuolella levyn heijastus.
Tuo oli mielenkiintoista luettavaa. Impedanssiputkessa tehdyissä kokeissa on hyvä toistettavuus, mutta äänen eri tulosuuntien vaikutusta ei pystytä huomioimaan. Usein ääni tulee akustiikkatauluun suorastakulmasta poikkeavassa kulmassa.
Itselläni on ollut suunnitteilla hieman samanlaisten vaimennustaulujen nikkarointia ja mieleeni tuli nämä valmiit taulupohjat, onko kellään kokemusta? Syvyydestä ei ole mainintaa, käsittääkseni nuo ovat n. 4cm syvyydeltään. Tuohonhan on helppo pingottaa esim. valmista kangasta oman maun mukaan päälle. Itselläni on huoneessa julmetun suuri paljas betoniseinä ja etenkin basso kaikuu ikävästi, tosin 4cm tauluilla siihen ei varmasti merkittävää eroa saada. Pikkuparannuskin olisi kuitenkin parannus!
4cm tauluilla bassoihin ei saada parannusta laisinkaan. 4cm eristepaksuus vastaa 8500hz äänen aallonpituutta. Vaimentava vaikutus tosin alkaa jo neljännesaallonpituudesta, eli 4cm paksun vaimennusaineen vaikutusta alkaa kuulua "jo" 2100hz alkaen. 30hz bassoäänen aallonpituus on 1144cm. Neljännesosa tästä aallonpituudesta on 286cm, siis tällä vaimennusaineen paksuudella saadaan jo kuuluva vaimennus 30hz ääneen. Toki ohuempi levy voi parantaa yleistä akustiikkaa, jos siis huoneistossa kaikuu pahasti. Veikkaan että "basson kaiku" on ainakin osittain aivan muuta kaikua, kuin varsinaista matalaa bassoa. Ohutkin akustointi siis voi helpottaa tilannetta. Kuitenkin mitä syvempi paneeli, sitä parempi tulos. Kannattaa ehdottomasti tehdä kehykset itse. Homma ei ole vaikea, eikä ole mitään järkeä ostaa valmiita taulunkehyksiä jos kuitenkin pinnoitat ne muulla kankaalla. Tarvitset vain muutaman laudanpätkän, hienosahan (mahdollisesti kulmasapluunalla jotta saat nurkkiin jiirit) ja liimaa.
30Hz aallonpituus on 11,44m, eikä tuo edellä mainittu. Joten tarvittava villanvahvuus on 1/4 periaatteella 2,86m. Tosin pientä vaikututsta alkaa taajuuksiin jo olemaan 1/10 vahvuudella, jolloin reilun metrin vaimennus vaikuttaa jo jotenkin. Yleisesti ottaen ei alle 300Hz taajuuksiin ei kannata yrittää pelkällä villalla vaikuttaa. Resonaattorit on tarpeen. Mainitusta 4cm levystä on hyötyä ainoastaa ensiheijastuspisteissä takapintaan kiinni tulevissa asennuksissa. Ilmaraon kanssa vaikutusalue kasvaa.
Itsellä syvyyttä tuli mainitsemani 6cm ja vuorivillaa 5cm, autto erittäin hyvin kaikuun ja omasta mielestäni myös paransi mukavasti yleistä äänentoistoa, vielä kun saisi paksut verhot niin on bueno. Eli suosittelen nikkarointia!
Mitä mieltä olette Intertechniksin Tyrofoam/30 ja Tyrotex30 yhdistelmästä akustiikkatauluun. Tyrofoam/30 näyttää ainakin rouhevaahtomuovilta, mutta en saa mistään tietoa mitä tuo aine on tai sen ominaisuuksista. Saisko noilla siedettävää vaimennusta aikaan tällä hetkellä täysin paljaisiin kiviseiniin. Millaisella kankaalla tuollainen taulu kannattaisi päällystää, jottei Tyrotexin ominaisuudet korkeiden äänien hajoittamiseen menisi harakoille...tai ettei korkeat äänet kimpoilisi jo kankaasta pois päin. Millaisilla maaleilla voisi kankaaseen "painaa" omia kuvioita? http://www.intertechnik.de/Lautspre...us/Damping/_TYROFOAM_30_1768,en,16,47625.html http://www.intertechnik.de/Lautspre...s/Damping/_TYROTEX_30_1_1768,en,16,47627.html -J
Näyttävät rouhepuristevaahtomuovilta ja vaahtomuovilta. Ominaisuudet ovat luultavasti vastaavat kuin samantyyppisillä kilpailevilla tuotteilla eli ei pärjää mineraalivillalle mutta on varmasti parempi kuin paljas kiviseinä. Kankaalla tulee olla mahdollisimman hyvä ilmanläpäisy. Ylimpien diskanttien vaimennuskyvystä ei kannata olla kovinkaan paljon huolissaan. Linkit eivät toimi.
Semi OT: Vinkki akustiikkataulujen ja akustiikkapaneelien leikkaamiseen: Hankkikaa keraaminen veitsi. Itselläni on alle viiden euron hintainen keraaminen veitsi dealextremestä. Hinnastaan huolimatta veitsi puree esimerkiksi akustiikkavaahtomuoviin kuin tyhjää vain. Leikkausjälki on moitteeton, kuin tehtaalta suoraan. Myös pari kangasta ja polyesterivanu leikkautuvat tarkasti ja vaivattomasti. Lähikenttämonitorien alla olevat t-akustikin vaahtomuovialuset nysväsin taannoin katkoteräveitsellä oikeisiin mittoihin. Leikkauksen jälki vastasi epätasaisuudeltaan perunapeltoa tai hakkuuaukeata. Tuota dealin keraamista veitseä päätin kokeilla huvikseni hukkapalaan tuota vaahtomuovia ja olin ällistynyt kuinka hyvin se toimi. Viimeistelinkin heti nuo varsinaiset kaiuttimien alusetkin. Veitsellä sain otettua entisestä leikkauspinnasta siistin, ohuimmilta kohdin alle millin paksun siivun vaahtomuovista ja leikkuujälki on kuin tehtaalta tullessa. Tästä innostuneena testailin paria sekalaista keinokangasta, tyynyvanua ja jotain jäykähköä teollisuusvaahtomuovia. Veitsi toimi kaikkiin erinomaisesti. Mineraalivillaan tai vastaavaan en ole puukkoa valitettavasti testannut, enkä tule luultavasti testaamaankaan. Ruoanlaitossakin sama veitsi on erittäin kätevä. Lihat ja kalat pilkkoutuvat lähes veitsen omalla mitättömällä painolla. Pehmeät hedelmätkään eivät tuota ongelmia. Koviin aineisiin tuo veitsi taasen ei pure kovinkaan hyvin. Esimerkiksi kovaan leivän kannikkaan, perunaan, puuhun, tai pet muovipullon kupeeseen ei veitsi pysty juuri laisinkaan, koska terä on täysin sileä sekä melko paksu. En toisaalta ole hirveästi uskaltanut käyttää voimaa testaillessani, koska keraamiset veitset voisivat katketa moisesta. Jos epäilet että joudut joskus leikkaamaan vaahtomuovia, niin tilaa tuollainen veitsi varastoon. Odotellessa voit tehdä sillä vaikkapa tomaattiruusukkeita.