Ajatuksia kotimaisen musiikkikulttuurin vahvuuksista ja heikkouksista

Keskustelu osiossa 'Musiikki' , aloittajana Euphemos, 08.12.2017.

  1. Euphemos

    Euphemos Active Member

    Liittynyt:
    25.05.2005
    Viestejä:
    1 240
    Saadut tykkäykset:
    8
    Julkaisin RYMissä sadannen itsepäisyyspäivän kunniaksi sadan vähemmän tunnetun, mutta loistokkaan suomalaisalbumin listauksen kuuntelulinkkeineen: Suomi 100: The Untold Cultural Growth Story!

    Siitä juolahti sitten mieleen pohtia, että miten nykytilanteeseen on lopulta päädytty ja miksei Suomessa esimerkiksi ole vieläkään kovinkaan valovoimaisia kansainvälisen tason poppiprojekteja, tai miksi juuri Suomesta on saatu ulos niin monia huipputason kapellimestareita, jotka ovat ainakin fiinimmän väen tiedossa ympäri jälkiteollistuneen maailman? Onko levypampuilla ollut liikaa valtaa? Millaisia kehitysnäkymiä saattaisi olla odotettavissa tulevaisuudessa? Sana on vapaa.
     
  2. TheRealThing

    TheRealThing I WANT TO BELIEVE Tukijoukot

    Liittynyt:
    03.05.2004
    Viestejä:
    3 152
    Saadut tykkäykset:
    254
    Klassisen musiikin opetukseen on satsattu Suomessa paljon ja se on nauttinut arvostusta alan osaajien näkyvyyden vuoksi läpi vuosikymmenten. Sibelius loi vahvan pohjan tälle, kuin tilaustyönä itsenäistyneelle nuorelle valtiolle. Periaatteessa kuka tahansa lahjakas voi Suomessa päästä koulutukseen ja sitä kautta huipulle, ulkomailla ei näin useinkaan ole. Näin myös todennäköisesti merkittävimmät lahjakkuudet pääsevät parhaiten nousemaan esille.

    Levypampuilla lienee kaikkialla paljon, ehkä liikaakin valtaa. Vaikea sanoa liikaa, kun ehkä ennen voi olla että oli jopa enemmän. Olivat täydellisesti portinvartijoina ennen YouTubea tms. Suomessa oltiin aika pitkään vain suomenkielisen musiikin varassa ja paljolti käännösiskelmienkin. Onhan meillä silti pop-puolellakin joitain tähdenlentoja. Ei tietenkään voida verrata itseämme Ruotsiin, joka on musiikin kolmanneksi suurin viejä maailmassa (Jenkkilän ja Iso-Britannian jälkeen). Toisaalta Ruotsiin tutustuessamme voidaan myös nähdä miksei Suomesta ole menestystarinoita liukuhihnalla tullut. Osaamisen ja satsausten taso sekä laajuus lienee vastaus. Suomea onkin parempi verrata muihin läheisiin verrokeihin kuten Norja ja Tanska. Meillä on toisaalta erittäin kovatasoinen metalliskene, jota voi pitää aika ainutlaatuisena ilmiönä.

    Näen, että suomalaisuuden kansainvälistyminen on mahdollisuus. Tarkoittaen ihan maahanmuuttajataustasta nousevaa luovuutta ja luontaista kansainvälisyyttä sekä muuten globalisaatiota, johon nuoret ovat kasvaneet. Toisaalta minusta tuntuu, että musabisnes on koko ajan vähemmän ja vähemmän merkityksellinen sekä kiinnostava ala. Viihdetarjonta on nykyisellään niin pirstoutunutta, eikä musabisnes ole siinä enää niin keskiössäkään kuin ennen. Aika vähän nousee uusia stadioneja täyttäviä artisteja pinnalle nykyisellään. Taitaa kovimmat lipunmyyjät olla kaikki 50+ jengiä. Eli ehkä kaikella on vain aikansa ja kehityskaarensa.

    Toisaalta näin epämusikaalisena ihmisenä mikään ei ole sen makeampaa kuin musikaalisuus ja sen toteuttaminen. Eli olen ensimmäisenä kannustamassa kaikkia omien unelmiensa perään, ihan sama tuleeko siitä ammatti vai ei.
     
    Euphemos tykkää tästä.
  3. Molle

    Molle Sore wa himitsu desu Tukijoukot

    Liittynyt:
    27.03.2000
    Viestejä:
    955
    Saadut tykkäykset:
    24
    Suomalaisissa pop-biiseissä on yleensä yksi hyvä idea, joka on käytetty loppuun ekan säkeistön aikana. Kertosäettä toistetaan sitten niin monta kertaa, että 4min tulee täyteen.
     
  4. Tilt-type

    Tilt-type Well-Known Member

    Liittynyt:
    03.07.2003
    Viestejä:
    3 220
    Saadut tykkäykset:
    144
    2000-luvun taitteessa oli erittäin hyvää pöhinää maan kokoon suhteuttaen. Bomfunk MC's, HIM, Darude, The Rasmus...

    The Rasmus taisi noista nauttia vähiten menestystä ulkomailla, mutta Falling oli heilläkin sellainen biisi, jolla oli edellytykset pärjätä. Kuuntelin sitä silloin 2001 niin paljon, etten ole varmaan kuunnellut sen jälkeen mitään biisiä yhtä montaa kertaa.

    Edelleenkin HIMin Join Me:tä kuunnellessa on pakko miettiä miksei siitä tullut isompaa juttua. Kertosäe siinä on ihan loistava ja juuri sellaista "maailmanluokan soundia". Mielestäni biisillä oli kaikki edellytykset päästä listaykköseksi ympäri maailmaa. Saksassa se pääsikin. Markkinoinnilla eri maissa on hyvin suuri merkitys ja ainoastaan Saksassa onnistuttiin hyödyntämään potentiaali.
     
  5. Super-J

    Super-J Well-Known Member

    Liittynyt:
    17.08.2007
    Viestejä:
    2 768
    Saadut tykkäykset:
    87
    Kyllähän HIM menestyi maailmalla ihan kivasti, ongelmana vaan oli valittu musiikin genre, sillä ei yleislistojen kärkisijoille päästä. Siellä juhlivat yleensä ihan muunlaiset "artistit". Saihan HIM kuitenkin jopa kultalevyn Ameriikasta, ei huono saavutus bändille joka on hajonnut monta kertaa ja jopa peruuttanut yhden amerikankiertueen vaikka yleisöä olisi riittänyt. https://en.wikipedia.org/wiki/HIM_(Finnish_band)

    Itse näkisin että Suomen musiikkiscenessä yleinen ongelma on että hyvät artistit tekevät musaa joka ei tunnu tieteelle tuntemattomista syistä suurta yleisöä kiinnostavan, ja huonommat artistit sitten saavat suurten levy-yhtiöiden ja median tuen.

    Ja sitten on vielä sellaista outoa turhamaisuutta, että pelätään katu-uskottavuuden menetystä jos menestys uhkaa. Että ollaan mieluummin sivutoimisia kulttiartisteja kuin lähdetään maailmalle takomaan rahaa... Mutta, jokainen tyylillään, ei siinä mitään. Suomi on pieni maa ja kuitenkin täällä on ihan pirusti hyviä muusikkoja, että kyllä jokainen saa tehdä kuten parhaakseen näkee. Moni underground-muusikko keikkailee ulkomaillakin vaikka suuri yleisö ei heistä mitään tiedä. Ja olen muutaman kerran joutunut näkemään kun bändi hajoaa juuri kun oltaisiin menestyksen kynnyksellä - joku bändin jäsenistä lähtee syystä tai toisesta pois ja aukkoa ei saada sitten täytettyä ja se oli sitten siinä.

    Levypamppujen vallalla ei ole asiassa niin suurta merkitystä, koska levy-yhtiöitäkin on paljon. Artisti voi valita mieleisensä yhtiön, tai vaikka perustaa oman kuten esim Apulanta aikoinaan teki. Siis jos on oikeasti kiinostusta viedä omaa musiikkiuraa harrastustasolta eteenpäin.