Pystymmekö itse vaikuttamaan kohtaloomme vai vaikuttavatko ulkopuoliset voimat tulevaisuuteemme? David Norris (Matt Damon) saa nähdä pienen silmäyksen omasta tulevaisuudestaan ja huomaa, että haluaa tulevaisuutensa olevan jotain muuta. Davin on juuri pääsemässä USA:n senaattiin, kun hän tapaa kauniin balettitanssijan Elise Sellasin (Emily Blunt). Juuri kun hän huomaa olevansa rakastunut Eliseen, salaperäiset miehet juonivat saadakseen pidettyä heidät erossa toisistaan. David huomaa, että hänellä on vastassaan itse kohtalon omat agentit - miehet The Adjustment Bureau:sta - jotka tekevät kaikkensa estääkseen Davidin ja Elisen olemasta yhdessä. Melkein mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä Davidin pitää päättää hyväksyäkö kohtalon hänelle varaama tulevaisuus ja olla erossa Elisesta... vai ottaako riskin ja olla Elisen kanssa uhmaten samalla itse kohtaloa. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 11.3.2011 (USA:ssa 4.3.2011)
Vähän ristiriitainen fiilis tuli tästä leffasta, tosiaalta tähän oli selvästi käytetty rahaa mutta välillä tuli kuitenkin semmoinen halpisleffa-ajatus mieleen. Ja kyllähän minä tästä pidin, välillä paljonkin, mutta toisaalta jotenkin tarpeettoman tuntuinen tekele tämä oli, ja loppuratkaisukin jätti jotenkin tyhjän olon. Vaikka tarinassa olisi ollut pontentiaalia vaikka mihin, sitä potentiaalia ei säännönmukaisesti hyödynnetty kuin satunnaisesti. Joo, ristiriitainen tapaus. Ehkä tämä pitäisi katsoa vielä joskus uudestaan. Emily Blunt on kaunis ja Matt Damon osaa juosta. 3/5
Super-J tuossa toteaakin kaiken oleellisen. Epätasainen teos, jossa punainen lanka ei ollut kaikilta osin ihan kirkkaana.
Ristiriitainen tosiaan. Herätti paljon ajatuksia elämän kulusta mutta jotenkin jäi torsoksi eikä kaikkea hyödynnetty. Lisäksi tuo hattupäiden 50's look oli vähän outo ja herätti paikotellen hilpeyttä. 3/5.
Vaikka juonen kuljetus olikin välillä vähän hapuilevaa ja asian ydin ja päämäärät toisinaan vähän epäselviä, niin silti elokuva tuotti pääosin positiivisen katsontakokemuksen. Juoksentelua esiintyi toisin paikoin miltei samaan malliin kuin Matt Damonin tähdittämissä Jason Bourne -tarinoissa eli vauhtiakin riitti varsin kiitettävästi. Tässä elokuvassa ei tosin tainnut tulla ruumiita laisinkaan...Ote ja tunnelma oli kuitenkin mielestäni siinä mielessä liian kepeä hitaammissakin kohtauksissa, ettei elokuva onnistunut tosissaan nostattamaan riittävän syvällisiä pohdiskeluja "mitä jos" -tyyliin valintojen tekemisestä ja kohtaloiden ennalta määräytymisestä. Siten pientä epäonnistumisen tuntua oli, kun ottaaa huomioon sen että aihepiiristä olisi saanut varmasti enemmänkin irti. ***½/*****
No näinhän se oli. Ihan ok-tasoinen leffa, jota ei kuitenkaan olisi tarvinnut tehdä. Loppuratkaisu oli todellinen antikliimaksi. Minua kyllä viehätti ne valvojien hatut, tuli jotenkin 60-luvun skitsoilevat tv-sarjat / elokuvat mieleen. 3/5.
Ehkä tämänkin kohdalla markkinonti antoi aikoinaan väärän kuvan elokuvasta. Elokuva oli pikemminkin romanttinen ihmissuhdedraama kuin vainoharhainen scifimysteeri, vaikka sekin puoli toki mukana vahvasti oli. Taustamysteeri olisi vaatinut enemmän työtä, nyt kuvion paljastuminen ei aiheuttanut sen kummempia elämyksiä. Hyvää työtä kuitenkin Damonilta ja jossain määrin Bluntiltakin, pääpari ja tutut kuvauspaikat tekivät tästä katsottavan.