1917 (2019) (Sam Mendes/George MacKay,Dean-Charles Chapman,Mark Strong,Colin Firth,Andrew Scott)

Ensimmäisestä maailmansodasta ei hirveästi ole teatterileffoja väsätty, joten tässäpä sitten sellainen. Pari nuorta sotilasta saa tehtäväkseen kuljettaa viestin vihollislinjojen läpi, jotta tuleva omien hyökkäys ei olisi katastrofi. Ensi-iltaa joulun/vuodenvaihteen tienoilla.

 

Ihan hatusta heitän, että matka on vaikea, toinen kuolee ja aivan viime tipassa viesti saapuu perille, mutta johtajaa ei kiinnosta vaan haluaa silti hyökätä ja leffa loppuu teurastukseen...

 

Jaa, ei ole vai? https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_World_War_I_films#Feature_films

Anyway, tästä 1917:stä tuli äkkiseltään mieleen että olisi vähän kuin Gallipoli mutta ei sit kuitenkaan. Eri rintama.

 

Tuota listaa katsoessa sanoisin että ei ole, edelleenki. Itse en oo käynyt katsomassa teatterissa ainuttakaan. Täällä kun ei kovin monen maan materiaalia näytetä.

 

Mielenkiintoinen lista. Paljon on viime ajoiltakin näkemättä.
Turkkilaisia näköjään kiinnostaa I maailmansota ja miksei, kun kerran olivat mukana huiskimassa.

 

Puhdasveriset sotaelokuvat ensimmäisestä maailmansodasta, joissa se itse rintamasotiminen on etualalla pistää kyllä kiinnostamaan. Oli kyllä sellainen kahakka järjettömyydessään ja uhriluvuissaan, että käsityskykyä koetellaan. Klassikkoelokuvia näistä löytyy kyllä se jokunen vuosikymmenien takaa, mutta etenkään tällä vuosituhannella ei ole taidettu saada sellaisia varteenotettavia ja keskustelua herättäviä seuratovereita siihen ryhmään. Mutaa pöksyyn ja tekemään.

 

Kubrickin Paths of Glory on niitä harvoja ykköseen liittyviä elokuvia, mitä tullut katsottua. Sekään ei varsinaisesti ole rintamalla kovin pitkään. Mestari teos kuitenkin. Kyllä tämä pitää katsoa.

 

Hyvin on katsojia piisannut sotaelokuvaksi, noin 40 miljoonaa jo tienattu varsinaiselta avausvkl. Budjetti tässä on noin 90 miljoonaa. Ja suosiota on varmasti kasvattanut sopivaan aikaan julkaistut oscar-ehdokkuudet.

 

Ei tässä nyt paljoa sodittu, ainakaan perinteiseen ensimmäisen maailmansodan lihamyllytyyliin. Mukavasti vierähti pari tuntia ja oli ihan hyvä elokuva. "Yhden otoksen" kuvaus tosin pisti hiukka sivuraiteille, kun jäi bongailemaan mahdollisia katkoskohtia. Karua sodan runtelemaa maisemaa, voiko tästä sanoa oli komeaa? Äänimaailma toimi mallikkaasti. Hiukka rupesi tarina hajoilemaan puolen välin kohdilla, eikä aikajanassa oikein tahtonut pysyä perässä. Elokuva ikäänkuin muuttui tyylillisesti kesken kaiken. Pientä tiivistämistä ja saksimista olisi kaivannut. Loppu toimi taas aivan mainiosti.

Arvosanaksi 3,5/5.

 

Mulle tämä leffa oli varsin vaikuttava kokemus. Yhdessä kohdassa intensiteetin nosto meni överiksi ja siitä pieni miinus. Kokonaisuutena 4,5/5.

Tuli katsottua tämä IMAX-salissa. Isolta kankaalta katsottuna juoksuhaudassa liikkuminen aiheutti hetkittäin vähän epämiellyttäviä tuntemuksia kuvakulman heiluessa kuvaajan askelten mukaan. Muutamassa pannauksessa häiritsi matala kuvanpäivitysnopeus, mikä on mulle aika harvinaista leffoissa.

 

Kuvausteknisenä mahtinäyttönä tämä oli kieltämättä aika vaikuttava teos, mutta eipä tätä kyllä noin muuten voi mitenkään erityisen hyvänä elokuvana pitää. Elokuvan käsikirjoituksessa ei nyt ole juurikaan päätä vaivattu varsinkaan sen tarjoaman juonen osalta (Oscar-ehdokkuus siltikin alkuperäisestä kässäristä. Ookkei?) ja hahmoistakaan ei löydy mitään syvempiä kerrostumia. Näyttelijätkin vähän niin ja näin. Jos nyt kuitenkin tykkää hypätä kyytiin vähän niinkuin sightseeing -kiertoajelulle, jossa päästään katsomaan niitä pillunpäreiksi pommitettuja taistelukenttiä ja myös sellaisia sodan kauhuilta säästyneitä rauhaisia joutomaisemiakin, niin rahoille saa kyllä hyvinkin vastinetta. Hienon näköistä pällisteltävää kun on tarjolla tämän tästä. Tyyliä ennen sisältöä, The Movie.

3/5

Elokuva tuli käytyä katsomassa Itiksen IMAX-salissa, jossa kävi hieman hassusti, kun salin laserprojektori päätti kusahtaa rikkipoks siinä noin puoli tuntia ennen näytöksen päättymistä punavärien toistamisen suhteen. Elokuvan loppupuoli piti siis kärvistellä Hulk-visiona, kun henkilökunta ei saanut kamppeitaan toimimaan edes siinä huoltotauon aikana, jota kesti noin 10 minuuttia. No menihän siinä vähän fiilikset kyllä, kun elokuvakin tuollainen visuaalisuuteen kallellaan oleva taidonnäyte. Hyvityslippua tuli sentään kouraan, kun salista poistuttiin. Jos olisi tullut vaan joku pikkupoppareihin oikeuttava vittuilulappu, niin se olisi ollut varmaan oksat pois.

 

Itiksen IMAXissa käyneet, oliko kuvasuhde koko kankaan vai normi scope? Kun tämä leffahan on optimoitu myös imax ympäristöön 1.90:1 suhteella?

 

Koko kangas käytössä. Jossain salin ulkopuolella oli seinällä kuvapari leffasta ja maininta, että Imaxissa näet enemmän.

 

Erinomainen sotaleffa. Välillä tuli tosin tunne kuin olisi katsonu Call of Dutyn välivideoita, varsinkin kohtaukset joissa oli enemmälti cgi:tä käytetty. Itse kaipaan leffoilta henkilöhahmoihin keskittymistä, mikä oli 1917:ssä melko kohdallaan, päähahmoja kun ei ole käytännössä kuin kaksi. Tosin henkilöistä ei muodostu kovin syvällistä kuvaa, aika paljon ollaan ilmeiden varassa. "Yhden" kohtauksen tekniikka kuvauksen suhteen toimii hyvin imaisemaan katsoja mukaan sodan temmellykseen. Puutteistaan huolimatta lisää tällaista!

 

Ehkä omat odotukset oli liian korkealla hypetyksen jälkeen, mutta loppujen lopuksi aika "meh" vaikkei mitään sen kummempaa vikaa ollutkaan. Näyttelijät tekivät ilmeettömän työn, kuvaus oli hyvin onnistunutta ja kamera-ajo toimi hyvin. Ehkä juoni oli se ongelma, täysin kaavamainen ja vihje->kohta tuo tapahtuu ei vaan toiminut. Esim laitan kenttäpulloon maitoa, taivaalla lentää lentokone->kohta se liittyy juoneen, rotta+pussit->jep. Hyvin pelimäinen juoni.

Dunkirkin tapaan kaunista, mutta tavattoman tylsää eikä tätä varmaankaan tule toista kertaa ihan heti katsottua.
3- / 5

Telia-tv:n palvelu yski ja jumitti todella pahasti mikä varmaan osaltaan vaikutti elokuvaan keskittymisessä.

 

Liki täydellistä elokuvaamista lähes kaikilla osa-alueilla, eikä esitettyä dialogia ole tavuakaan liian vähän. Kameran käyttö hipoo täydellisyyttä, vaikka kuvasommittelun lomasta vähemmänkin harjaantunut silmäpari erottaa varsin vaivattomasti yhden oton illuusion särkevän kaavan. Sekään ei poista sitä tosiasiaa, että tälle elämykselle oli helppo menettää sydämensä, musiikkia myöden. Liian kauan on siitä, kun nykyelokuva on onnistunut saavuttamaan jotain näinkin kokonaisvaltaista ja tässä genressä. Tyylikästä, puhuttelevaa, ihmisyyttä paljaimmillaan sen kaikessa moni tulkinnaisuudessa...

 

Kovasti kun odottaa, niin usein sitä pettyy pahasti. Tämä elokuva oli ensikatselulla pettymys. Sam Mendes on ohjannut yhden parhaista Bondeista. Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään action-Bond, niin silti voisi odottaa että myös sotaleffa onnistuu. Ai niin, onhan Mendes tehnyt yhden sotaleffankin jo aiemmin, Jarhead oli vallan mainio sotakuvaus. Tosin eipä se mikään perinteinen taisteluleffa ollut sekään. Eli siis, miehen filmografia on vakuuttava, joten odotukset olivat korkealla ihan aiheesta. No, alun juoksuhautakävely oli oikein kiva, sen jälkeen tylsää käppäilyä ei kenenkään maalla, jännää toimintaa maatilalla... Eli yksittäisiä kohtauksia / tapahtumia vaan liitetty putkeen ja yllä mainittu videopelin välivideo oli oikein hyvä vertaus. Joku tässä kuitenkin oli, ja annan vielä joskus toisen mahdollisuuden. 3/5, koska mä oon kiltti.

 

****/*****.
Matka oli tärkeämpi kuin päämäärä katsojan näkökulmasta. Ei tästä nyt oikein osaa valittaa minkään osa-alueen osalta, missään ei ollut selkeästi vikaa.

 

Roger Deakins, tyylikäs herra ja maailman paras kuvaaja. Kelpasi kyllä taas ihastella miehen työnjälkeä. Tarina nappasi myös hyvin mukaansa, ja aina siihen lentokonekohtaukseen asti meno oli ihan täydellistä. Olis mielellään seurannut pitempäänkin noiden heppujen seikkailuja ihan sellaisenaan. Tästä eteenpäin juoni ei oikein enää kestä lähempää tarkistelua. Hyvin tämä kuitenkin loppuun kantoi vaikkei alun tasolle enää päässytkään.

****

Tuli sattumoisin katsottua tätä ennen Come and See, missä oli paljon samoja elementtejä havaittavissa varsinkin kuvauksessa. Siinä olikin ekstroissa Deakinsin haastattelu. Selvästi ollu tärkeä innoittaja miehen uralle. Elokuvana myös aika vaikuttava kokemus.