Vai että naivia näyttää sotilaita tunteellisissa tilanteissa Tuossahan olikin juuri kyse tilanteesta jossa ei enää oltu varsinaisessa taistelun tuiverruksessa vaan miehillä oli aikaa miettiä sodan tarkoitusta ja siviilienkin kohtaloa. Huomattavasti naivimpaa olisi ollut näyttää etteikö muka ketään sotilaista olisi reagoinut lainkaan tuohon keskitysleiriin, moinen kuulostaisi kovin epärealistiselta.
Asia jäi kaivelemaan meikäläistä, joten kirja piti taas kaivaa esiin hyllystä ja tsekata, että miten tämä juttu siellä menikään. Koko keskitysleirille oltiin siis kirjassa uhrattu about puolen sivun verran tekstiä. Wintersiä lukuunottamatta miesten mahdollisista reaktioista ei puhuta sanaakaan ja lopussa hän toteaa: "Now I know why I am here!", ja seuraavaksi ollaankin sitten jo matkalla Berchtesgadeniin. Sarjan lopputeksteissä mainitaan tapahtumia ja henkilöitä muutetun "for dramatic purposes", joten olikö myös nyt kyse siitä...?
No palatakseni alkuperäiseen väitteeseen jossa sanottiin, että on naivia meininkiä kun sanoin, että tuskin tuossa vaiheessa enää sotaa kovin pahalta tuntuu nähdä kuolleita, varsinkaan kun et tunne heitä, niin mainitsin, että on minusta enemmän naivia näyttää kun 'koko sodan ratkaisijat' = jenkit tekevät sotilaallisten urotekojen kohdalla myös humanitääristä työtä ja liikuttuvat ihan kyyneliin asti kun yltäpäältä saastaiset ja satoja tauteja kantavat juutalaiset pitääkin hoitotoimenpiteiden ajaksi määrätä vielä porttien sisäpuolelle. Muutenkin ihmetytti siviiliväestön pakottaminen ruumiiden kanniskeluun, tällä vain edesautetaan kulkutautien leviämistä. Kannattavampaa olisi ollut ajaa ruumiit vaikka millä traktorilla isoon kuoppaan ja laittaa tulet päälle. Tämä kirjoitus ei ole mitenkään sitten mielestäni mikään juutalais-vastainen kirjoitus jos jollain sydän menee syrjälleen. En mitenkään ihaile natsismia tai sen päämääriä. Tämä siis tiedoksi. Mutta joskus pitää asioita ajatella järjellä. Eri mieltä saa tietenkin olla ja mielestäni pitääkin olla, tylsäähän täällä pallolla muuten olisi jos kaikesta oltaisiin samaa mieltä! Jos palataan vielä itse sarjaan, niin mielestäni koko tämä jakso oli aivan turha ja olisin itse ainakin ottanut sen tilalle jonkun kivan taistelujakson jossa olisi annettu köniin puolin ja toisin.
Mutta ehkäpä oli kuitenkin hyvä näyttää, että sota ei ollut pelkästään puolin ja toisin köniin antamista...
Pahoja asioita tekevät vain pahat ihmiset emmehän me voisi koskaan tehdä vastaavaa... Tämä oli sanoma joka tuosta edellisestä jaksosta jäi minulle mieleen. No se tietysti on yksi sotien perimmistä ideoista/syistä, että uskotaan omien tekojen olevan aina oikeita. Totuus on, että ihmiskunta pystyy hirvittäviin tekoihin kun olosuhteet ovat oikeat.
Totta, vain pahat ihmiset tekevät pahoja asioita... Historia osoittaa, että kun asiat 'natsaavat' ihmiskunta pystyy mitä ihmeellisimpiin asioihin, niin hyvässä kuin pahassa. Kun on sodista kysymys, niin yleensä siinä sanelee voittajan oikeus kuka oli paha ja kuka hyvä. Monikohan sotaoikeudenkäynti on ikinä tuominnut 'voittajan' puolelta esim sotarikollisuuksiin syyllistyneitä? Niinkuin esim kuolemaan tai sitten elinkautiseen? Vai onkohan se niin, että tuolla voittajan puolella ei ole yhtään sotarikoksiin syyllistyneitä?! Jaksosta vielä sen verran, että katsoin sen juuri uudestaan nauhalta, niin ehkä ensipettymyksen jälkeen sen kyllä pystyi katsomaan, mutta oli vain niin paha pettymys kun odotti taistelua, mutta ainoat laukaukset oli niska semmoisia.
bmike: 2. maailmansota ei todellakaan ollut koko ajan pelkkää "köniin antamista". Mikähän mahtoi olla "tosi toiminta" aika prosenteissa? Suurin osa oli pelkkää kyttäilyä ja valmistautumista mahdolliseen taisteluun. Sinänsä tuo BOB antaa todentuntuisen kuvan, tosin tietenkin Jenkki näkökulmasta katsottuna , että jaksojen välillä on pitkiäkin aikaeroja, jolloin kyseinen komppania on pois taisteluista. Ardennien taistelussakin istuttiin ja paleltiin vain poteroissa suurin osa ajasta, vaikka se oli yksi sodan loppuajan kiivaimpia taisteluita! Ja vielä yksi fakta : Ihmismieli ei ikinä totu, eikä turru tappamiseen ja kuolemaan. Jokaisella yksilöllä menee raja jossakin kohtaa, missä mieli saavuttaa murtumispisteen. Tätäkin asiaa sarja kuvannee kohtuullisen todellisesti, esim. Bastonge-jaksossa, missä tuo em. raja tulee monelle vastaan. Voin vain kuvitella, miten stressattu ja loppuunpalanut porukka on kokenut keskitysleiri löytymiseen?
Totta, ainakin osin, mutta miten viihdyttävä sarja tästä sitten tehtäisiin on eri juttu?! Kuten mainitsit, Ardennit oli todella tylsää katsomista. Mietin vain, että kun on kuitenkin käytössä suhteellisesti aika pitkä ajanjakso maihinnoususta Berliiniin, niin kymmeneen jaksoon on kuitenkin saatu tähän asti jo kolme aika hidastempoista jaksoa, että olisiko näistä hiljaisemmista kausista voinut tehdä lyhyempiä esim jakanut jaksoa 50/50 aina välillä nyyhkyn ja taistelun välillä? Ainakin allekirjoittanut odottaa näinkin läheltä sotaa seuraavalta sarjalta sitä 'köniin antamista', jos haluan katsella suuria tunteita, valitsen jotain muuta silloin. Makunsa toki kullakin. Ja tottakai jossakin vaiheessa meillä kaikilla on se breaking point missä alkaa ne ruumiit tai muut mahdolliset jutut tökkimään vasten liian pahoin, mutta ennen tätä pistettä olen aivan varma, että sitä turtumista tapahtuu, varsinkin jos siis puhutaan siis ihmisistä jotka eivät ole sinulle mitenkään tärkeitä tai et tunne heitä. Tämäkin on varmaan yksilöllistä, en mene kiistelemään, voin puhua vain omasta puolestani. Kuvakielellä: eli viereisen talon mummo kuolee, joku on , joku toinen on taasen , sitten naapuri voi olla vaikka kun ne aamuviideltä alkaneet imurointisessiot on ohi, ja ehkä ne läheiset sukulaiset ovat :weep: , kun taas ne vieraammat sukulaiset jotka kyttäävät perintöä ovat :king:
Jos "köniin antamisesta" haluttaisiin tehdä TV-sarja, olisi Saksan sota Neuvostoliittoa vastaan parempi aihio. Siellä tuli ruumista todella paljon puolin ja toisin. Pelkästään Kurskin taistelusta saisi mielenkiintoisen tarinan. Stalingradista onkin jo tehty useampikin elokuva... Olisi muutenkin parempi aihe, koska olivathan Suomalaisetkin pieneltä osaltaan mukana noissa rähinöissä. Mutta realistisesti ajatellen, eihän tuo myisi USA:ssa. Pääosassa pitäisi olla itä-rintamallakin jokin Jenkkien oma patriootteja täynnä oleva komppania, joka potkisi natseja perseelle. Silloin tarina olisikin jo pelkkää fiktiota... BOB on ihan kohtuullisen hyvä sarja, jos siitä suodattaa mielessään pois Jenkki isänmaallisuuden. Onhan se Amerikkalaisten oma näkemys sodasta.
Sven Hasselin kirjasta "Tuomittujen Legioona" voisi saada suhteellisen toimintapitoisen sotasarjan. Kirjan aikajanahan kattaa vuodet 1940-1945 eli kronologisesti kuljetaan eteenpäin. Tuossa kirjassa on kyllä sen verran rankkojakin kohtauksia, että Tv-sarjan ollessa kyseessä joutuisi niitä kyllä jonkin verran karsimaan tai ainakin hieman laimentamaan, muuten voisi ehkä tulla joltain taholta sanomista.
Voi räkä! Olen jäänyt paitsi kahdesta viime jaksosta! Eli loppujaksoista! Nyyh, elämäni on pilalla.... :weep: :weep: :weep:
Nyt on sitten tämäkin laatusarja ohi. No onneksi ensi viikolla palaa OZ ja pian X-Files (tosin uusintoina). Finaalista sen verran, että toimintaa ei juuri ollut, mikä ei sinällään ollut mikään ihme. Varsin nätisti olivat mielestäni saaneet sarjan pakettin.
Onkos täällä muuten muistettu kehua tuota Michael Kamenin tunnusmusiikkia, joka sopii kuin nenä päähän tuohon sarjaan? Kamenhan on muutoinkin tehnyt kaikenlaista, esimerkiksi yhteistyötä Bowien kanssa jo kauan.
Ihan hyvä päätösjakso minunkin mielestä. Draamaa oli ihan mukavasti mukana. Pieni harmitus valtasi ainakin meikläisen, kun näinkin hyvä sarja loppui nääin nopeasti. Toisaalta parinkin tuotantokauden mittaisena olisi varmaan tylsistyminen vallannut ainakin meikäläisen.. Ei makiaa mahantäydeltä
Jokainen jakso tuli katsottua ja pidin kyllä paljon tuosta sarjasta. Onneksi loppui nyt, eikä jatku enään, sillä jossain välissä ois kuitenkin tullut taantuma, hyvää kun on vaikea jatkaa loputtomiin. Nyt vain odottamaan kunnon dvd-julkaisua ja mielellään kohtuu hintaan.
No eipä kai ole muistettu. Ihan hyvää musiikkiahan se on, mutta hieman itseään toistavaa varsinkin kun sitä on nyt tullut kuultua vähän liikaakin.. ainakin sitä tunnaria