Täältä samalle elokuvalle ääni. Sarja oli tullut katsottua 90-luvulla telkkarista ja kun leffakin sitten esitettiin, niin pitihän sekin katsoa. Oli aika outo tunne kun aikuisen miehenkin piti yöllä vessassa hieman taakseen vilkuilla, ettei se Bob vaan siellä seisoskele... Lynchin muissakin elokuvissa hienon ahdistava ja surreallistinen maailma on aiheuttanut "ahdistaa-ja-pelottaa-mutta-pakko-katsoa"-fiilistä. Esim. kaikki Mullholland Driven nähneet muistavat varmasti Spoiler kun "hirviö" ravintolan takana paljastetaan ekan kerran. Hmmm, pitäisikin varmaan katsoa MD pitkästä aikaa...
Pelottavan häiriintynyt uudehko elokuva "Silent Hill". Itselläni toimi hyvin eräänä pimeänä iltana. Peliä en ole pelannut.
The Abandoned oli aikas jännä, hui hui. Meinasi ihan oikeasti jännittää yksin tämän katsominen. Toinen elokuva, jossa pitkästä aikaa onnistuin säpsähtämään oli The Descent. Molemmat ihan kelpo pätkiä.
Yksi leffa mitä suosittelen on "Threads", brittiläinen elokuva joka kertoo ydinpommin iskeytymisestä Sheffieldin kaupunkiin. Dokumenttimainen kerronta ja realistisuus jäivät piinaamaan ja pitkään.
Penskana Kun tuntematon soittaa (When a Stranger Calls)-leffan alkukohtaus oli kyllä järkyttävän karmaiseva. Luulisin, että toimisi vieläkin, vaikka tehoja viekin se että tietää mitä tapahtuu. Toinen kauhistuksen herättäjä oli Kesäleirin (Sleepaway Camp) loppu. Ei ollut kiva pyöräillä pimeässä kotiin sen jälkeen. The Evil Dead aiheutti unettomia öitä myöskin. Evil Deadissa on jännää se, että vaikka nyt sen koomiset piirteet näkeekin paremmin kuin penskana, pelottaa se siltikin juuri sen takia, että se aiheutti suuria väreitä teininä. Monet penskana nähdyt leffat osoittautuvat vuosien jälkeen uusintakatsannassa pettymyksiksi, mutta tuo on niitä elokuvia jotka tulee katsottua aina muutaman vuoden välein, ja tällöin sellaista "ajan kultausta" ei ole päässyt tapahtumaan. Vaikea selittää. Tv-sarjoista mieleen jäivät erityisesti Hiidenvirta ja kotimainen Painajainen. Ensinmainittu oli uusintana hienoinen pettymys, vaikkakin ihan katsottava oli vieläkin. Nyt aikuisiällä katsotuista mieleen tulee ainakin The Changeling vuodelta '80 ja Salaisuus pinnan alla. Vaikka jälkimmäistä monet ovat haukkuneetkin, olin itse kyllä melkoisen paskat housussa useammassakin kohtauksessa.
Ainoastaan pari leffaa on saanut meikäläisen puntit tärisemään.Ekana oli painajainen Elm Streetillä,katoin sitä junnuna yksin,en päässyt montaa minuuttia eteenpäin kun "tuli" muita hommia ja piti jättää katsominen kesken.Tosin täytyy myöntää että pikkasen vanhempanakin jännitti jattoa sitä,nyt oon onneks päässy siitä yli Toinen oli Candyman,jokin siinä vaan pisti sykkeen hakkaamaan.Jos sitä ei ole joku vielä nähnyt niin suosittelen katsomaan:thumbsup:
Komppaan... Mielestäni Candyman on aliarvostettu kauhuelokuva, ja hiton pelottava. Koko ajan on jotenkin ahdistava/piinaava tunnelma, ja vaikka olen katsonut elokuvan useita kertoja (omistankin sen), niin edelleen tekee mieli peittää silmät, kun ei kestä enää Candymanin yllätyshyökkäystä.
Yhdyn kyllä sun sanoihin,tosiaankin on aliarvostettu.Jatko-osat ovatkin sitten sitä heikompaa laatua.
Nämä on kyllä jääneet mieleen varsin ahdistavina. Hiidenvirta oli kyllä uusintanakin aika hyvä, vaikka ei kaikkia jaksoja tullut katsottua. Onkohan Painajaisen julkaisua DVD:lle täysi mahdottomuus? Lähinnä siis ajattelin onkohan aiheesta ollut joskus jotain juttua? Olisi kiva nähdä joskus uudestaan vai onkohan parempi, että jää vain mieleen ne etäiset ahdistukset?
nämä jo varmaan mainittukkin... en jaksanut selata koko threadia läpi... The Ring edelleen omalla kohdalla pelottavin elokuva mitä olen nänhyt. Kauna tulee heti hyvänä kakkosena... kaunassa lähinnä se äänimaailma äärettömän pelottavaksi hiottu. The Descent kans aika kova pala. Vanhemmista elokuvista (80 luku) tulee mieleen heti "se" jossa äijät lähtee sinne jäätikölle tutkimaan jotain asemaa jossa on se avaruusörkki. 90 luvun alussa valmistunut abyss (syvyys) kans aika mukaansa tempaava tieteisjännäri.
Kuka muistaa...? 80-luvun alkupuolella tv:ssa esitettiin kolmiosainen Rst:n sarja Trolltagna eli Peikkojen vallassa. Se jäi mieleen pelottavimpana tv-sarjana aikanaan ja oli vielä kotimaista tuotantoa. Ohjaaja taisi olla Pontus Dammert? Juoni perustui kansantarinaan jossa isotorppari halusi häätää pikkutorpparin mailtaan ja palkkasi apuun virolaisen noidan. Noita lähetti kolme näkymätöntä ilkeää peikkoa kiusaamaan pikkutorpparin henkihieveriin mutta tilaaja saikin itse kärsiä peikkojen riivauksesta useamman sukupolven ajan. Olisi mukava nähdä uusintana, tunnelma sarjassa oli ihan eri luokkaa kuin kotimaisissa tuotannoissa yleensä.
Noh viime aikoina ei ole juurikaan sellaisia eteeni tullut. Eniten multa kunniaa saa 28 päivää sekä viikkoa myöhemmin. Joskus skidinä tuli pelättyä melkein mitä vaan, mutta päälimmäisiksi on jäänyt mieleen Painajainen ElmStreetillä (oliko se 4 se Rennyn), Veren Vangit, Omen. Vähän erilaisimpia kauhuja josta oon pitäny oli Ringit ja Kaunat alk.per ja jenkkihötöt.
minunkin 80-luvun nuoruudestani on sellaisia elokuvia ja tv sarjoja jotka olivat lapsuudessa hyvinkin pelottavia ja jotkut ovat viellä tänäkin päivänä pelottavia niitten herättämien muistojen takia tässäpä kaksi esimerkkiä: 1. return to ozin wheelerit johtajanaan näyttelijä Pons Maar ja päätön nainen Mombi olivat ja ovat yhä tosi pelottavia 2. pikkukakkosen pellehermannin alku missä klownilta putosi nenä oli lapsuudessa niin pelottava että it leffaa ja kirjaa ei ole tullut luettua/katsottua
Blair witch project oli aika kauhee. Melkein tyhjässä teatterissa sen katoin. Ei olltu sieneen menemistä sinä syksynä. Nyt toki lähinnä hassulta vaikuttaa koko filmi. JA V:tä tuli pienenä peljättyä. Vaikka ei leffa ollutkaan.
Täältä kanssa ääni Pikku Kakkosen opetusvideolle. Nousee näin aikuisenakin karvat pystyyn kun muistelee sitä.
No mut kattokaas tää! http://www.youtube.com/watch?v=Rc08St1whsc Loistavaa viihdettä.:thumbsup: http://www.youtube.com/watch?v=wj-FSdrdP4U&feature=related Ja vähän rölliä perään..=D http://youtube.com/watch?v=WWU2zPNkpFk oli vielä pakko lisätä toi viiminen. xD
Vielähän nuo on pikkukakkosen omillakin sivuilla. Täältä ääni Descentille. En ole koskaan aiemmin toivonut että "loppuispa jo..", paitsi Hills Have Eyes-leffan (uudempi ver.)aikana.Tosin erisyistä toivoin jälkimmäisen loppumista
Pakko hehkuttaa Signs-leffaa, vaikka kyseinen pläjäys sitten toisella ja kolmannella katselukerralla menetti tehoaan melkoisesti. Mutta ensimmäisen kerran leffateatterin pimeässä salissa koettuna elokuva onnistui lähes täydellisesti. Niin täydellisen spooky tunnelma alusta loppuun. Ja ne muutamat säikyttelykohtaukset olivat todella taitavasti rakennettu. Suht harvoin törmää leffoihin joissa myötäelää niin vahvasti mukana. Meikäläinen todella jännitti pastorin perheen puolesta ja elokuvan teemat koskettivat muutenkin kuin pelkästään alien-pelottelun osalta. Hieno kuvaus ihmisen henkilökohtaisesta uskosta ja kohtalon oikuista! Sitten jos ihan puhtaasta kauhusta puhutaan, niin taannoinen The Descent oli tosiaankin kiitettävän karmiva. Kuten kaikissa hyvissä kauhuleffoissa, myöskään The Descentissa ei ollut kyse hirviöistä ja verenvuodatuksesta, vaan siellä taustalla oli upeita psykologisia oivalluksia ihmisluonteen ristiriitaisuudesta ja ihmismielen syvimmistä sopukoista. Juuri tämä inhimmillinen aspekti erottaa loistavat kauhuleffat/jännärit niistä puolivillaisista paskatekeleistä.
Samaa mieltä. Yksi parhaista leffoista, joka minua on pelottanut sitä katsellessa, tai sen jälkeen pimeässä kävellessä Varsinkin se kohtaus, jossa... Spoiler Graham käy huutelemassa maissipellolla, lamppu hajoaa ja näkyy vilaus epämääräsestä jalasta! Sydän hyppäsi kurkkuun - oli niin loistavasti luotu tunnelma koko elokuvaan. Tai se, kun.. Spoiler Graham käy viemässä tyttärensä takaisin sänkyyn, ja ikkunasta näkyy hämärästi jokin hahmo katolla! Loistava elokuva! Vaatii mielikuvitusta..