Kaiutinkaapelit

Aivan.

Piti kirjoittamani: johtoon jää suurimmillaan 0,1 dB:n edestä jännitettä.

Jännite kaiuttimen navoissa eri taajuuksien suhteen ei kuitenkaan muutu suurimmillaankaan edes noinkaan "paljon", kuten totesit, vaan koko taajuusalue vaimenee kaiuttimen impedanssin mukaan muuttuillen jossain desibelin sadasosien ja tuon 0,1 dB:n välillä.

Tässähän ovat tietenkin vielä lisäksi kaapelin induktanssi ja kapasitanssi mukana hämmentämässä soppaa, mutta jätetään ne nyt kunnollisilla kaapeleilla ja normaaleilla kotikaapelointipituuksilla merkityksettöminä pois laskuista, elämän yksinkertaistamiseksi.

 

Kuka epälaiska uskaltaa mitata ja julkistaa tuloksen?

Tarvitaan vahvistin ja kaiutin ja äänilähde. Tuttu homma, tuotetaan testiääntä, vahvistetaan se vahvistimella ja kuunnellaan miltä kuulostaa. Ei saa vielä pelästyä.

Tarvitaan mikrofoni TAI mittalaitteen suorasähköinen liitäntä kaiutinelementin napoihin, muusta maailmasta irti kelluen (kannettava pc akkumoodissa). Pitää siis kyetä tarkasti mittaamaan mitä kaiutin ulos hönkii. Joko akustisesti tai sähköisesti mitattuna, akustinenkin mittaus on riittävän tarkka.



Kaapeli on se jota testissä varioidaan. Toinen kaapeli olkoon mahdollisimman lyhyt ja laadukas, sitä vastaan asettuva kilpailija mahdollisimman pitkä halpa lamppujohto (sama neliömillimetrimäärä kummassakin) tai jokin muu radikaalisti toisistaan eroava pari, että saadaan kunnolla erot esille, karrikoidusti.

Kiinnostavaa olisi myös mitata erot käytännön pituuksilla, siis vaikkapa 10 m pitkä ping-pong-kaapeli vastaan 10 m pitkä "hyvä" kaapeli. Tässä on ehkä vaikea saada eroja esille, ikävä kyllä.



Pannaan kaapeli kunnolla polvilleen, käytetään niin suurta tehoa mittasignaalissa, mitä uskalletaan. Diskanttielementti savuaa ensimmäisenä, ja juuri diskanttitaajuuksia tässä täytyy mitata, koska minä väitän, että kaapelin induktanssi pilaa äänen, ja mittaus sen myös todistaa.

Siispä pinkkiä noisea tai pinkillä tavalla suodatettua mls-kohinaa käytettäköön. Sekunnin-parin mittainen huudatus riittää, nyt ei tarvitse haaveilla suuresta bassoresoluutiosta, tutkitaan vain keskiääniä ja diskantteja. Mutta meluiten käytetän mls-mittausta, että saadaan esille kaikki mahdollinen data samasta fileestä, tekemättä tuhatta eri mittausta eri signaaleilla.



Minä teen myöhemmin omat mittaukseni tee-itse-low-inductance-kaapelilla, Apogeen pelkällä nauhadiskantilla ja NAD 216 THX -päätteellä, mutta tähän hätään se mittaus ei ehdi. Joka tapauksessa väitän jo ennakkoon, että tulen saamaan esille huikeita eroja diskanttipäässä, ja siksi olen induktanssi-uskovainen, uskon kaapeli-induktanssin pilaavan ääntä.

No jaa, puolen desibelin diskanttikato ei ehkä mummojen mielestä (diskanttikuulokyky heikkenee iän mukana. Mitä? Mitä?) ole kovin paha virhe, mutta mitattavissa oleva fakta se kuitenkin on, signaalin huononeminen kaapelin takia.

Vaikka jotkut siis väittävät, ettei signaali voi huonontua kaiutinkapelissa. Minä väitän että kyllä voi, ja pirusti voikin. Termi "pirusti" on minulle sama kuin puoli desibeliä. Muille se vielä ehkä on merkityksetön, vaativat 5 desibelin diskanttikadon ennen kuin alkavat murista äänen pilaantumisesta.

 

Fred E Davis: Effects of Cable, Loudspeaker and Amplifier interactions. Journal of the AES, kesäkuu 1991. Mitattu 12 kaapelia. Kuten odottaa sopii, matalinduktanssiset kaapelit aiheuttavat vähiten vastemuutoksia diskantilla. On päivänselvää, että matalilla taajuuksilla kaapelin resistanssi on ainoa merkittävä tekijä. Sikäli kun kaapelin induktanssi on huomattava, se nostaa impedanssia taajuuden kasvaessa, mikä puolestaan näkyy diskanttivasteen laskuna. Jos siis halutaan saada asiasta oikea kuva, ei voida rajoittua pelkkään resistanssiin, vaan on otettava huomioon ainakin induktanssin osuus. Kaapelin kapasitanssi vaikuttaa eniten syöttävän vahvistimen näkemään kuormaan.

Mitä tulee vaimennuskertoimeen, se on vahvistimen ominaisuus. Vaimennuskerroin= kuormitusimpedanssi jaettuna vahvistimen lähtöimpedanssilla. Lähtöimpedanssi puolestaan riippuu puolijohdevahvistimilla pääasiassa takaisinkytkennän määrästä. Jos halutaan, että 8 ohmin kuormalla DF=800, on lähtöimpedanssi siis 0,01 ohmia. Jos tämä vielä on audiotaajuuksilla vakio (tuppaa kasvamaan taajuuden mukana) , sietää vahvistin kaikenlaista kuormaa.

Edelleen kannattaa muistaa, että kaiuttimen ottama virta ei ole suoraan johdettavissa nimellisimpedanssista. Ei siis voida laskea, että "8 ohmin" kaiutin ottaisi virtaa vahvistimesta kuin 8 ohmin vastus. Virta riippuu signaalin aaltomuodosta, kaiuttimen rakenteesta, (1-, 2- tai 3-tie) ja sen impedanssin kapasitiivisesta osuudesta. Hetkellisesti "8 ohmin" kaiutin saattaa imaista virtaa kuin vajaan 2 ohmin kuorma. Kaapelin vaikutus tulee näkyviin tässäkin. Edelleen myydään halpoja vahvistimia, jotka menevät polvilleen kun pitäisi antaa virtaa.

 

Tuosta Ilpon tekstistä tulee mieleen, että kirjoittelempa vähän kaikkea kun fysiikkaa ymmärrän :thumbsup:

Itekin vähän lukenut induktanssin vaikutuksesta. Kaiutinelementin induktanssi ja on yleensä aika pieni joten kaapeli ei edes näyttele olematonta osaa, ehkä?

 

No ei sinne päinkään, en tässä lämpimikseni kirjoittele. Kun kaapeleiden vaikutuksesta puhutaan, olisi vain hyvä ottaa mukaan muitakin asiaan vaikuttavia seikkoja. Tämähän on loputtoman keskustelun lähde, koska kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja ei oteta huomioon. Sama kaapeli eri kaiuttimilla ja eri vahvistimilla antaa eri tuloksen ja taas väittely jatkuu.

Kaiuttimen induktanssi on huomattava, bassoelementeillä luokkaa millihenry(jä), diskanteilla paljon vähemmän. Tällä ei kuitenkaan ole kaapeliin nähden vaikutusta, koska kaiutinelementti on suunniteltu syötettäväksi jännitelähteestä (syöttöimpedanssi=0). Kaapelin induktanssi on vaikutukseltaan sama kuin pieni sarjakela, joka on sama kuin ensimmäisen asteen jakosuodin (6dB/okt).

 

Induktanssi on tärkeä asia kaiutinkaapeleiden kohdalla ja minä ainakin olen koko ajan puhunut impedanssista joka on kompleksinen suure toisin kuin resistanssi. Kaapelin induktanssi määräytyy lähinnä kaapelin geometriasta ja kiusaa yhtä lailla niin halpoja kuin kalliitakin kaapeleita.

DVB-G mainitsi fiksun lähestymistavan asiaan: Kaksoisjohdotus siten että diskantin piuha on vähäinduktanssinen ja basson piuha vähäresistanssinen. Tämä on toteutettavissa halvoillakin piuhoilla ja lopputulos on ainakin fysiikan suhteen loistava verrattuna moneen kalliiseen piuhaan, joissa saattaa olla suurikin induktanssi.

 

Heittäkääpäs fyysikommat tuohon vielä kommenttia että millaisista neliömillilukemista tuollaisissa tempuissa puhutaan jotta ainakin teoreettinen hyöty alkaa tulla esiin?

Ja tarkoitetaanko tuossa käytännössä Bi-wiringiä vai puhtaasti bi-amppausta?

 

Eiköhän se ole omista korvista ja laitteistosta kiinni milloin teoreettinen hyöty alkaa tulla esiin. Laitetaan siis rinnan esim. 4 neliömillimetrinen (pieni resistanssi, suuri induktanssi) ja 0,75 neliömillimetrinen (pieni induktanssi, suuri resistanssi) piuhat. Tästä syntyy kokonaisuus jolla on sekä pieni induktanssi että resistanssi. Mitä lyhyempi piuha ja mitä suurempi kaiuttimen impedanssi on sitä vähemmän tällaisella "kikkailulla" on merkitystä.

 

Otan sanomisiani vähän takaisin.

Laskeskeltuani asiaa, tulin siihen tulokseen että induktanssi vaikuttaa näemmä kaapelin diskanttipään vasteeseen moninkertaisesti enemmän kuin hätäisesti pelkkää resistanssia tuijottamalla voisi päätellä.Jos toki vaimennus ei järkevällä kaapelilla ole edelleenkään päätähuimaava.

Sain 5 metrin 4 mm2 kaapelille, jonka induktanssi on 0,6 µH/metri (arvo on vetäisty Audioholicsin kaapelitestin pohjalta) , 20 kHz:n impedanssiksi kokonaista 0,379 ohmia.

Tämä aiheuttaisi worst case scenarion mukaan 20 kHz:lle, impedanssiminiminsä 4 ohmia juuri 20 kHz:lle satuttavalle kaiuttimelle, 0,87 dB:n vastemuutoksen mikä saattaa jo olla kuultavissa.

 

Katoppa katos, ei olisi tuollaista tekstiä Maverickilta uskonut.:thumbsup: No ei vaan.

Jospa sitä joskus jaksaisi letittää, niin CAT5 palmikkopiuhat tehdä. Induktanssi niillä on pieni, mutta kapasitanssi melko suuri. Iskujen syttymisnopeuteen jossain kerrottin induktanssilla olevan vaikutus.

 

Niin?

Kunhan havahduin laskemaan kaapelin induktanssin vaikutusta, kun siihen noinkin korkealta taholta kehotettiin.
Jatkossa pitää näemmä kaapelin datalehdestä katsastaa kyseisen letkun induktanssikin, kun tähän mennessä olen vahdannut pelkkiä neliömillejä.

Millekään hörhösubjektiivilinjalle heittäytymisestä ei todellakaan ole kyse, ihannekaapeli löytyy edelleenkin puhtaasti laskemalla.

 

Tuota tulosta ei kannata kovin paljon kauhistella. Pitää olla aika nuoret korvat että 20 kHz ylipäätään kuulee ja lisäksi paljon äänipainetta. Lisäksi noin korkealla taajuudella diskanttielementit ovat jo kohtalaisen suuntaavia joten pieni pään liikuttelu kuuntelupaikalla saa aikaan vastaavia muutoksia.

 

Ei tietenkään ole. Sen takia se on "teoreettinen hyöty".

Kiitos. Entäpä se bi-amping vs. bi-wiring ero tuossa tapauksessa? teoriassahan kyse on, jos twiikkailla haluaa, parin euron luokan lisäsijoituksesta kaapeliin. 4mm2 on luokkaa 1,5€/m 0,35-0,75mm kaapelit maksavat jonkun 30-50snt/metri.

 

Miten sitten vaikuttanee se seikka, että vahvistimen päässä se signaali tulee kuitenkin vain yhtä piuhaa pitkin sinne liittimelle asti, josta se bi-wiring sitten aloitettaisiin. Onko siitä enää siinä vaiheessa juurikaan iloa kun ne vahvistimen sisällä olevat johdotukset on jo pilanneet äänen?

 

Kyseisellä matkalla ääni pilaantuu suunnilleen yhtä paljon kuin matkalla cd-levyn kuopasta lasersäteen avulla optoanturiin, tai kiintolevyltä lattakaapelia pitkin piirisarjaan. Signaali siis pääsee tarkoitetulla tavalla päämääräänsä, vahvistimen kaiutinantoliittimeen tässä tapauksessa.

Ota siis mittari tai teoreettinen laskin käteesi ja laske paljonko on induktanssia sun muita parasiitteja kymmenen sentin pituisessa piuhassa tai piirilevyvedossa. Ne vedot sentään on insinöörin suunnittelemia ja suojaamia ja systeemin itsensä synnyttämät häviöt pois kompensoituja.

Vahvistimen kaiutinliitännöistä voidaan mitata, ja on mitattukin, että vahvistimen taajuusvaste ulottuu esim. 100 kilohertsiin asti. Digipäätteillä ehkä vain 50 kilohertsiin, ja toisaalta erikoisvahvistimilla megahertseihin. Ei todellakaan diskantit ala kuulotaajuuksilla kuolla ennen kaiutinantoliitimiä, jos kyseessä on tunnettu hifilaite. Joku kiinalainen pakettistereo on asia erikseen.

Eli jos insinööri suunnittelee latteen toistamaan ääniä häviöttä 123456 hertsiin asti, laite myös tekee sen.

Ääni pilataan käytännössä vasta laitteen ULKOPUOLELLA, käyttämällä sopimattoman laatuisia/tyyppisiä kaiutinkaapeleita.

________________


Modaus, parantelu, se on eri asia, harrastus. Minäkin olen uusinut vahvistimen sisäisiä vetoja, vaihtanut tylsän piirilevyvedon/halpapiuhat plus ällöttävät kaiutinvalintakytkimet eksoottisempaan kaiutinkaapelinpätkään, joka tuodaan suoraan suojareleen navoista banaanirunkoliittimiin. Tällä tempulla sentään on todellisia mitattavia vaikutuksia, ohitetaan useiden turhien kytkimien ylimenovastukset ja halvat kaapeloinnit.

En väitä, että itse olisin kuullut eroa, tai edes vertaillut tilannetta ennen/jälkeen modauksen. Haluan henkisen mielenrauhan. Jos laitteen sisuskalut eivät vakiona miellytä minua, kolvaan ne uusiksi, mikään valmis laite ei kelpaa sellaisenaan, joka vekottimen mahasta löytyy jotain oman filosofian vastaista mummokamaa, joka pitää repiä kaatopaikalle pilaamasta maisemia.

HUOM: Minä en ala kuulla harhoja modauksien jälkeen, tai kun naapurin kissan ruokavalio on muuttunut. Pidän tieteelliset faktat 100% erillään ihmisen aistimaailmasta. Teen teknisiä parannuksia riippumatta siitä, kykeneekö ihmisen tai lepakon korva eroa huomaamaan vai ei. Puhtaasti teknisen ylivertaisuuden ihailun vuoksi. OverKill on Paras Kill.

Ihminen on epäluotettava ja epävakaa instrumentti, johon ei saa luottaa pätkääkään. Ihmisen aistien perusteella ei saa tehdä mitään paranteluja tai päätöksiä. Jos tekee, joutuu samaan hoitolaitokseen kuin harhakuuloista kärsivät ihmekaapelien käyttäjät, joiden päässä orkesteri levenee ja kapenee aina sen mukaan, onko data luettu kiintolevyltä litteän lattakaapelin läpi vai pyöristetyn lattakaapelin läpi. Pyöristetty lattakaapeli tietysti pyöristää bittien särmiä! Nolla on entistä pulleampi nolla ja ykkönen on hieman kiero ja humalaisen oloisesti huojuva, epäilyttävä.

Juu, voisin runoilla 300 sivua pitkälti siitä, miten pyöristetyn kiintolevykaapelin solmuun kiertäminen sekoittaa orkesterin instrumenttien paikat tyystin; alttoviulisti hyppää patarummun päälle istumaan, triangeli siirtyy oopperatalon vessan kolmannen pöntön kannen väliin ja niin edelleen. Mutta en halua liittyä HiEnd-skitsofreenikoihin, masennus on ihan tarpeeksi masentava tauti kärsittäväksi.

 

Kiitokset kaavasta. Omalla kohdalla tuo ehto ei täyty, sillä 0,1 dB:n vaatimuksella korkein kaapelin impedanssi saisi olla 0,046 ohm, kun taas käyttämäni kaapelin impedanssiksi saan arvon 0,067 ohm. Tästä herää kysymys, onko tuo 0,1 dB:n vaatimus liian kova, kuten 71 dB epäilee. Kaiuttimeni perustuvat Jordan JX92S -laajakaistaelementeihin. Kaapelina on Taskerin 1,5 mm2 suojaamaton kuparikaapeli. Speksit löytyvät täältä:
http://www.ejjordan.co.uk/drivers/jx92.html
http://www.tasker.it/prodotti/prodotti_scheda.php?idcat=21&cod=C192TS&tipo=B&idcod=11&punt=0

Ymmärsin, että laskelmien valossa kaapeli kannattaisi päivittää esimerkiksi 2,5 mm2:n kaapeliin, jolloin kaapelin impedanssi laskee 0,04 ohmiin. Entä onko tarvetta huomioida DVB-G:n mainitsemaa induktanssia? Näitä low-inductance-kaapeleitahan löytyy esimerkiksi Supra Ply -merkkisinä (induktanssi muistaakseni ~0,2 µH/m). Supra Ply:n 2,5 mm2:n kaapeli maksaa 3 €/m, joten kaiutinkaapelin päivittäisi parilla kympillä. Onko erot sitten kuultavissa vai pelkästään teoreettisia, onkin paha kysymys. En tiedä olisinko ihan mielenrauhan vuoksi, valmis virittelemään uusia kaapeleita.

 

Tässä on paljon asiaa, mutta miksi ihmeessä silti kannattaisi tyytyä diskanttia enemmän vaimentavaan kaapeliin? Itse ennemmin tekisin /ostaisin paremman kaapelin kuin virittäisin päätä varten jonku ruuvipenkin sohvan yläpuolelle jossa pää olisi tiukasti yhdessä koordinaatissa.

 

5 metrin pätkälle Supra Ply 3,4:tä (induktanssi valmistajan sivujen mukaan mukaan 0,2 mH/m, mikä ilmeisesti on virhe ja tarkoittaa 0,2 µH:ä) sain 20 kHz:n impedanssiksi tuolla 0,2 µH/metri induktanssilla vain 0,13503 Ω, mikä tietäisi impedanssiminiminsä 4 ohmia 20 k:lla vetävällä esimerkkikaiuttimellamme ainoastaan 0,3 dB:n vaimennusta.Kolmemetrisenä vaimennusta on mitättömät 0,18 dB.

Supra Ply 3.4 olisi tämän perusteella todella asiallista kaapelia.

Edit: 5 metrinen Supra Ply 2.0 saa 0,3 µH/metri induktanssillaan 20 kHz impedanssille arvon 0,20637 Ω, mikä vastaa ylläolevassa skenaariossa 20 kHz:lle 0,46 dB:n vaimennusta.Kolmemetrisenä sille rapsahtaa vaimennusta enää 0,27 dB.

 

Kyllä näkisin, että myyH siinä lukee?

Meneekö tuo oikein päin, että sekä R että L pienenee kun samanlaisen kaapelin poikkipinta-ala kasvaa? Vertaa Ply 2.0 ja 3.4

 

mH= millihenry, µH=mikrohenry.Myy=µ.

Ei ne välttämättä ole samanlaisia, johdon geometria voi olla erilainen.