Kaiutinkaapelit

Elämä alkaa nopeasti olemaan aika kallista mikäli joka ikiseen piuhaan sun muuhun aletaan laittamaan ekstraa "mielenrauhan takia". 100 euroa kalliimman piuhan hinnalla saa DVD-soittimen, digiboksin tai monta kautta Seinfeldiä DVD:llä Anttilan alelaarista. Minulla ainakin tulot ovat niin pienet että hiukan kannattaa miettiä mihin rahansa tehokkaasti käyttää. Piuhoihin satsaaminen on lähes hyödytöntä verrattuna mitä muuta rahalla saa. Siksi minulla on halvat mutta sähköisesti toimivat piuhat eikä äänessä ole mitään vikaa.

 

Älä nyt sotke aihetta. Täällä puhuttiin vain kaiutinpiuhoista. Eikä ne tarvitse kun kerran ostaa. Kestää isältä pojalle jos käsitellään normaalisti. Hyvin voi panostaa vain kaiutinpihoihin ja muualle biltemaa. Juuri mainitsemiesi syiden (melko kallista) takia. Kuten sanoin jo aiemmin. Ei sen tarvitse olla överikallista.

 

Ai saakeli, en ole vähään aikaan sitten kuullut itseriittoisempaa kommenttia.:thumbsup:

Vähän kaapeliviilaukseen olen lähtenyt siitä näkökulmasta, että kaikkea ehkä koitan. Mitään en tyrmää suoralta kädeltä. Kaapeleiden ulkopuolelta teen laitteisiin mahdollisimman paljon kokeiluja äänen "parantamiseksi". Joku yksittäinen juttu ei ehkä vaikuta kovin paljon, mutta kaikki yhdessä. Kaiuttimet piikeillä irti maailmasta, lattiakaiuttimien alakammiot painavaa hiekkaa täyteen, johtoihin tuplajohdotus (ja niiden kanssa vertailua), laitteille kunnon eristävä räkki, many more. Näiden lisäksi tietysti isoja muutoksia tarkastellaan, akustointi, parempien laitteiden etsintä jne. Pienistä puroista tulee iso virta.:thumbsup:

 

Kalliiden kaiutinkaapeleiden valintaa perustellaan niiden objektiivisilla ja subjektiivisilla eroilla. Vetoaminen hifi-filosofiaan tinkimättömästä äänenlaadusta parhaimmillaankin marginaalisten "parannusten" saavuttamiseksi (tietty kaapeli heikentää vähemmän äänenlaatua) on mielestäni kyseenalaista. Kuten edellä on mainittu, monet muut tekijät vaikuttavat havaittuun äänenlaatuun huomattavasti enemmän, jolloin aidosti tinkimätön hifisti jättää kalliiden kaapelien hankinnan listansa häntäpäähän. Kaapeleihin panostaminen on paikallista maksimointia, jolla ei voida saavuttaa merkittävää parannusta äänenlaatuun vetoamatta psykologisiin tekijöihin (ulkonäkö, merkki, arvostus).

Omalla kohdalla tinkimättömyys äänenlaadussa edellyttäisi seuraavia toimenpiteitä ensisijaisesti:
- kahden jääkaappipakastinyhdistelmän sammuttamista
- kaikkien valaisimien kytkemistä pois
- koneellisen ilmanvaihdon kytkemistä pois
- kuuntelutilan tärykaiun ja jälkikaiunnan korjaamista
- kuuntelutilan symmetrian ja kaiuttimien asettelun korjaamista

Edellämainitut tekijät vaikuttavat subjektiivisesti kuunneltuna ja objektiivisesti mitattuna kaikkein eniten havaittuun äänenlaatuun. Vaikutus on niin huomattava, että kalliiden kaapelien mahdollisesti tuoma "parannus" peittyy muiden tekijöiden vaikutuksesta. Toki listassa on asioita, joita en pysty kovin helposti muuttamaan, mutta jo pienillä toimenpiteillä saan merkittävästi suuremman "parannuksen" aikaan kuin kaapelivalinnoilla. Tämän jälkeen voi sitten panostaa varsinaiseen musiikin toistoketjuun lähtien kaiuttimista ja vahvistimesta siirtyen lähteeseen ja DAC:iin kaapelien ja liittimien määrää minimoiden. Hifi-keskustelua leimaa minusta usein paikallinen maksimointi, jolla ei päästä kokonaisuutta tarkastellen parhaaseen saatika optimaaliseen ratkaisuun.

OT: Tinkimätön mutta vähävarainen kotihifisti käyttää rahansa hyviin äänitteisiin, käy terkkarilla poistamassa vaikun korvistaan, sammuttaa kaikki ylimääräiset sähkölaitteet ja kuuntelee musiikkia pimeässä yöllä, jolloin taustamelun taso on matalimmillaan, sikäli kun ulkona ei tuule tai sada. Äänenpainetta ei tarvita paljoa ja sähkölaskukin pienenee. Pimeys luultavasti vielä korostaa muita aisteja herkistäen kuuloa. Itse olen yöllä useamman kerran säikähtänyt voimakasta rasahdusta, kun asunnon toisessa päässä oleva limoviikuna pudottaa lehden.

 

Lumisade on asian ytimessä.

Kylmäkoneiden ja talotekniikan (=ilmastoinnin) käyntiäänet unohdin itse tuolla aikaisemmin mainita.Nuo ovat pahimmat yksittäiset häiriöäänen lähteet.

Muina merkittävinä taustameluajina voisi vielä mainita lähistöllä liikkuvien (erityisesti raskaan kaluston) ajoneuvojen melun (pihalla jyrisevä kuorma-auto tai kauhakuormaaja pilaa mm. bassotoiston täysin) ja kovan tuulen aiheuttama lisähumina ilmastoinnissa.

Tällaisista tekijöistä olisi hankkiuduttava visusti eroon ennen sitä seuraavaa vakavaa yritystä kaapelibingossa.

Edit: myös hurisevat loisteputkivalaisimet ovat itsensä Saatanan keksintöä.

 

Eli on suht sama millainen on esim. kaiuttimen bassotoisto? Ei siitä pääse aina kuitenkaan nauttimaan kuormureiden takia.

 

Ei todellakaan.Kaiuttimista tingimme tässä elämässä viimeisenä.

Mutta sitten kun KAAPELIN bassotoistoa kuvaillaan "löysäksi ja vaihevirhemäiseksi" vertailukaapeliin verrattuna (kun pihalla jytisee 300 hv diesel).Tai ylipäätään yritetään tällaisia vertailuja jos noita kuormureita, kylmäkoneen kompuroitua sun muita mölytoosia ei ole TÄYDELLISESTI vaiennettu, sanon että mene kotiisi.

 

Mahtaako keskimäärinen hifisti tietää, kuinka monta sataa metriä piuhaa ja kuinka monta kymmentä liitintä on signaalin tielle sattunut jo ennen kuin siitä on saatu aikaan myytävissä oleva tallenne, esimerkiksi CD? Entä prosessoinnit siinä välissä? Sitten ne viimeiset piuhametrit ratkaisevat kaiken?

 

Eivät he sitä tiedäkään.Poloiset kuvittelevat äänen jotenkin "silleen loikkaavan" vain levyn uumeniin, kun tuottaja taikasauvaa vähän heilauttaa...

Säännölliset valistusartikkelit alan lehdissä äänitteen tuotantoprosessista yksityiskohtaisine selvityksineen käytetystä kalustosta ja selventävine kommentteineen (suurin osa kaapelikohkaajista ei tajua sähköasioista yhtikäs mitään ) vähentäisi överihintaisten kaapelien menekkiä melko tuntuvasti, luulisin.

Sattuneesta syystä emme tällaisia juttuja tule kuitenkaan koskaan näkemään...

 

Suosittelen kaikille lämpimästi menemään sadepäivänä vaikka kirjastoon ja selailemaan läpi parin vuosikerran Riffi- lehdet. http://www.riffi.com/

Saa äkkiä peruskuvan siitä mitä alalla ennen sitä hopeakiekkoa tapahtuu, ja miten.

 

Toki, mutta paatuneimmille kaapelibongareille ammattilehden auktoriteetti ei ehkä riitä.

Juttu pitäisi saada uskomushifin harrastajain Luotettuun Magazineen, esim. Hifimaailmaan, ja koska kertaus on opintojen isoäiti, mielellään ainakin kolme kertaa vuodessa "Näin liitän digiboksin" -artikkelin yhteyteen...

Muuten oppi ei mene perille.

 

Aika kovia ennakkoluuloja kaapeleiden soundieroavuuksiin uskovien koulutuksesta.

 

Ei-sähköalan henkilöillä vaihtoehtoiskaapeloitsentaan sortuminen menee aivopesun&tietämättömyyden piikkiin.

Kaapeleista vouhkaavalla sähköalan ammattilaisella sensijaan heittänee aivan oikeasti yliskamarissa.Tai sitten vain hyperaktiivinen mielikuvitus vaivaa, yhdistettynä aiemmin mainittuihin akustisiin häiriötekijöihin.
Tässä tapauksessa juuri omille korville sopivimmasta lääkityksestä voinee keskustella luottamuksella Oman Lääkärin, tms. hoitoalan ammattihenkilön kanssa.

 

Niin jos ne vain kerran ostettaisiin mutta kun homma lähtee käsistä jo siinä vaiheessa kun ne Bilteman lakut vaihdetaan johonkin kalliimpaa. Laisteistoa päivitetään ja taas pitää löytää se systeemiin sopiva "lämpimän" äänen antava piuha. Bilteemaan "tyytymällä" nimenomaan saavutetaan se että ne piuhat ostetaan kerran ja kyllä Bilteman piuhat isältä pojalle kestävät.

 

Ketjussa vaikuttaa olevan sähköalan ammattilaisia, joten heittäisin kysymyksen kaapelin sähköisten ominaisuuksien valintaa koskien: mikäli tunnetaan vahvistimen ja kaiuttimen sähköiset speksit sekä kaapelivedon pituus, onko tapaa laskea kaapelilta vaadittavat sähköiset minimivaatimukset? Lähestymistapa voisi helpottaa useaa aloittavaa kotihifistiä ja vakuuttaa kallista kaapelia harkitsevat käyttämään rahansa parempiin kohteisiin. :thumbsup:

 

No tällaisen kaavan voisi kehään heittää: Jos halutaan kaapelin (impedanssi = Zk) aiheuttaman taajuusvasteen muutoksen (kaiuttimen minimi-impedanssi = Z) olevan pienempi kuin X dB, niin saadaan yhtälö:

20 * log( ( Z + Zk ) / Z ) < X​

Tästä pyörittämällä kaapelin impedanssille saadaan ehto:

Zk < Z * ( 10 ^ ( X / 20 ) - 1 )​

 

Nopealla googletuksella löytyi tällainen kaapelilaskuri:
http://www.lautsprechershop.de/tools/index_en.htm?/tools/t_kabel_en.htm

Lisäksi ohje laskurissa käytetyn vahvistimen "damping factor"-arvon mittaamiseen:
http://www.bcae1.com/dampfact.htm

En näistä sähköasioista paljoakaan ymmärrä, mutta käsittääkseni tuolla laskurilla saadaan arvio tietyn pituisen ja paksuisen kaapelin impedanssista, jota käytetään koko systeemin "damping factor"-arvon laskentaan. Lisäksi annetaan suositukset sopivista arvioista eri vaatimustasoille. Valitettavasti tuon vahvistimen "damping factor"-arvon mittaaminen ei ole ihan helppoa. Osaatko 71 dB sanoa, onko tuo laskuri käyttökelpoinen?

Käyttäen vahvistimen "damping factor"-arvona oletusta (800) ja kaiuttimen speksin mukaista impedanssia (~5 ohm) sain oman systeemin "damping factor"-arvoksi 68, kun kaapelina on 3 m:n ja 1,5 mm2:n kuparikaapeli. Tuo arvo osuu alueelle "good - adequate for hifi". Kaapelin paksuuden nostaminen 2,5 mm2:iin antaisi arvoksi 108 eli "exellent - lowest loss".

 

Pitää paikkansa Lautsprechershop:in laskuri kaapelin impedanssille.

Tarkasta 71 dB:n postaamalla Zk < Z * ( 10 ^ ( X / 20 ) - 1 ) -kaavalla, että laskurin kaapelillesi antama Impedance of a twin wire cable korkeintaan 0,1 dB:n halutulla muutoksella taajuusvasteeseen toteuttaa Zk < Z * ( 10 ^ ( X / 20 ) - 1 ) -kaavan (missä siis Zk= laskurin antama kaapelin impedanssi, Z= kaiuttimen minimi-impedanssi, X= suurin haluttu kaapelin aiheuttama taajuusvastemuutos desibeleinä).

Esimerkki:

Kaiuttimen minimi-impedanssi: 4 ohm
Haluttu muutos taajuusvasteeseen korkeintaan: 0,1 dB
Käytetty kaapeli: 10 metriä 4 mm2:stä

Laskuri antaa 10 metrisen 4 mm2:n kaapelin impedanssiksi 0.084 ohm.Sijoitetaan arvot kaavaan, ja kokeillaan toteutuuko ehto:

0.084 ohm < 4 ohm * (10^ (0,1 dB/20) -1) = ~ 0,046

0.084 ohm < ~ 0,046 ohm

---> Ehto ei toteudu, 10 metriä 4mm2:n kaapelilla 4 ohmiselle kaiuttimelle tulee suurempi vastemuutos kuin 0,1 dB.

Edit: matematiikan kertaus ei tekisi pahaa näemmä itse kullekaan

 

Luulisi nyt jo, että edes näiden faktojen valossa ja vastatodisteiden puutteessa (miinus tietysti plasebon aiheuttamat itse kuullut erot), alkaisivat jo vähitellen nämä kaapelihörhöt uskoa järjen ääntä. En kyllä oikeasti tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa, kun Hifimaailmassakin jokin aika sitten eräs "vakavan luokan harrastaja" kuvaili vuolaasti, kuinka hänen laitteistonsa soundi parani uskomattoman paljon, kun vaihtoi laitteiden telineet toisiin:OI :hitme:

 

Damping factor on oma alueensa. Lämpimaän ja pehmeän äänen ystävät saattavat pitää pienestä DF-arvosta kun taas "viileän" tai neutraalin äänen kannattajat suosivat korkeaa DF-arvoa. Yleissääntönä voi pitää että transistorivahvistimien kohdalla sähköisesti järjellinen (paksuus/pituus) piuha jättää DF-arvon "tarpeeksi isoksi".

Damping factorin mittaaminen on triviaalin helppoa jos käytössä on sopiva jännitemittari. Laskurit ovat toki käyttökelpoisia mikäli osaa tulkita tuloksia.

0,1 dB vaatimus on kova ja todellisuudessa taajuusvasteen muutokset ovat pienempiä koska millään (kuuloalueen) taajuudella kaiuttimen impedanssi ei ole todella suuri (esim. 1000 ohm).