Liityn kehujien kuoroon. Elokuvassa oli kaikki kohdallaan. Harmi ettei tämä tullut laajempaan levitykseen Suomessa. Pan's Labyrinthin ja Prestigen ohella viime vuoden parhaita elokuvia. Tosin Fountain vaikutti ekalla katsomisella jopa tulevalta klassikolta.
Kyllä tämä pätkä melkoista tuubaa oli: https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?p=935446#post935446
Tänään tarttui DVD kaupasta mukaan ja toiseen kertaan leffan katsoin. Edelleenkin tämän vuoden toiseksi paras teos. :love:
Niin, tuli sitten eilen katsottua, mutta vieläkään ei osaa oikein mitään järkevää sanoa. (Kuten tuosta quotesta voi lukea, minä olen tunnettu älykkäistä kommenteistani aiheeseen kuin aiheeseen, mikä on kiva juttu!) Tarina oli moniulotteinen, mutta silti selkeä. En väitä, että yhdellä katsomisella kaikki mahdollinen ja mahdoton selvisi. Ehei, tästä rainasta riittää useampaankin katsomiskertaan. Ja aivan kuten täällä on jo usean otteeseen mainostettu, leffa oli visuaalisesti mykistävän upea. Ja tämä on varmaan ensimmäinen leffa, jonka sitten aikanaan hommaan HD:nä vaikkei tässä Catea ollutkaan...
Itsekin eilen katsoin tuon pätkän ja pidin kyllä kovasti. Tästähän on monenlaisia tulkintoja varmaan mahdollista tehdä mutta itse ajattelin jotenkin näin: Spoiler Tuo keskimmäinen "juoni" jossa oli se lääkäri ja hänen kuoleva vaimonsa, oli ns. "oikeasti" totta ja tuo Maya-osuus oli tämän kuolevan vaimon kirjoittaman kirjan sisältö ja mies kirjoitti viimeisen luvun, avaruusmatkan, koska hän niin epätoivoisesti halusi uskoa Mayojen perimätietoon jonka mukaan haudalle istutettuun puuhun siirtyy ihmisen sielu ja se voidaan vapauttaa Xibalbassa Tämä nyt vaan oli yksi näkemys, en ole vielä levyn ekstroja katsonut että tarjoavatko ne jonkin selityksen ja tarvitseeko sitä edes sen kummemmin selittää, jokainen tulkitsee kuten haluaa. Tärkeintä oli hieno elokuvaelämys, valtavirrasta (onneksi) poikkeava eteerisen kaunis pätkä. Ja totaalisen erilainen kuin Unelmien Sielunmessu, joka todella hieno leffa sekin.
Jep, oma tulkintani oli hyvin samanlainen. Tosin itse ajattelin tuota avaruusmatkatarinaa myös osaltaan päähenkilön henkisenä kasvuna ja vaimon näkemyksen hyväksymisenä.
Todella kaunis, itsekkin oudosti diggailin. Erityisesti yllätti Jackmanin hienosti vetämä rooli, siinä rupesi miettimään että mitenköhän joku mtv-sukupolven paska kuten Ashton Kutcher olisi tuossa roolissa raiskannut koko elokuvan, hienoa että joku uskaltaa tehdä tämmöisiäkin.
Upean leffan kommenttiraita löytyy nyt ohjaajan itsensä tekemänä ja levittämänä hänen nettisivuiltaan: http://www.darrenaronofsky.com/DA.html :thumbsup:
Veti kyllä aika hiljaiseksi. Yksi kauneimmista elokuvista mitä olen ikinä nähnyt. Eikä pelkästään ulkoisesti vaan myös tarinansakin puolesta. Ja jos kuvasto oli todellista silmänkarkkia, niin samalla tasolle pääsee musiikit. Ne menivät kyllä suoraan luihin ja ytimiin. Clint Mansell rupeaa olemaan aika kuningastasoa näissä piireissä. Lopputuloksen kruunaa hienot roolisuoritukset, niin Hugh Jackmanilta kuin Rachel Weiszilta. Ja nostetaan vielä hattua itse pääjehulle Darren Aronofskylle :king: *****
Harvemmin tulee elokuvia kommentoitua täällä mutta muutaman kerran on tullut tämä Aronofskyn mestariteos jo katsottua ja täytyy yhtyä yllämainittuihin ylistyssanoihin. Ensimmäisenä elokuvasta tulevat mieleen musiikit. Todella hienoja kappaleita ja toimivat täydellisesti elokuvassa. Visuaalisesti elokuva on myös todellista karkkia silmille. Mikrokuvaus näyttää upealta. Juoni on myös mielenkiintoinen ja monirakenteinen. Jackman ja Weisz ovat nappivalintoja päärooleihin. Vakuuttavat ja koskettavat roolisuoritukset. Henkilökemiaa parilta löytyy. Kehujen saattelemana loppuarvosana 5/5. Ainut asia joka harmittaa elokuvaa katsoessa on etten päässyt tätä näkemään teatterissa. Toivottavasti elokuva saa arvoisensa maineen (klassikko) tulevaisuudessa. Odottelen yhä Jorsen arvostelua elokuvasta..
Tuli palattua leffaan DVD-muodossa, ja iskihän se vieläkin :king: Tämän leffan takia voisi jo melkein hankkia HD-soittimen, sen verran DVD-versio kalpeni leffakokemukselle.
Ihan kiva leffa mutta ei tää fantasia muhun hirveesti näköjään iske. Leffa oli sopivan pituinen joten kyllästymään ei kuitenkaan päässyt. Lisäksi loppu oli niin hyvä kuin saattoi toivoa. 3.5/5
Katsoin elokuvan toisen kerran ja huomasin surukseni, ettei elokuva kestä aivan niin hyvin katsomiskertoja kuin olin kuvitellut. Ensimmäinen katsomiskerta meni täysin fiilikseen uppoutuessa, toisella kerralla tuli ihmeteltyä enemmän elokuvan nyansseja. Tällä kertaa etenkin kuvaustekniikka kiinnitti huomioni; Kun normaalisti kuvauksessa noudatetaan kovasti kultaista leikkausta sommittelussa, The Fountainissa valtaosa kohtauksista noudatti symmetriaa: Hahmojen sijainti kankaalla oli yleensä keskellä, monesti vielä esim. kynttilä symmetrisesti kasvojen molemmin puolin, jne. Jännä juttu. Mielestäni kultaisen leikkauksen käyttö tuo kuvaan avaruutta ja sitä kautta seesteisyyttä, kun tässä elokuvassa symmetria toi ahdistusta. Varmaankin aivan tarkoituksellista, kun ajatellaan elokuvan tarinaa. Tarinasta puheen ollen. Minua jäi vaivaamaan juonessa yksi asia, jonka itse tulkitsin näin: Spoiler Olivatko nykyhetken heppu ja new-age -heppu fyysisesti sama henkilö? Loppupuolella nähtiin, että nykyheppu tatuoi nimettömäänsä renkaan, joka oli myös new-age -hepun sormessa kauhtuneena, aivan kuin tatska olisi ollut ensimmäinen tatska. Nykyajassa nähtiin myös, että heppu lähti selvittämään puun salaisuutta. Olisko nykyheppu löytänyt puun ja elänyt sen avulla satoja vuosia, kunnes aloitti matkansa Xibalbaan? Entä löytyykö samankaltaista linkkiä muinaisheppuun?
Tuo symmetria tuli siitä, että elokuvassa tavallaan kuljettiin sommitelmallisesti jatkuvasti eräänlaista käytävää alun pimeydestä kohti lopun kirkkautta. Tästä oli muistaakseni lisämateriaaleissakin hieman juttua. Spoiler Kyllä kyse samasta henkilöstä oli. Eri asia sitten oltiinko varsinaisesti tulevaisuudessa, vai kuvastivatko nuo tapahtumat pikemminkin vain miekkosen päänsisäisiä maisemia. Juoni kyllä antoi mahdollisuuden myös suoraviivaiselle tulkinnalle, jossa mies olisi tutkimuksissaan todella löytänyt ikuisen elämän salaisuuden. Muinaisheppu taasen oli vaimon kirjan hahmo ja miehen lukiessa/viimeistellessä kirjaa sen tapahtumat saivat yhtymäkohtia "nykyhetkeen".
Näin tämän elokuvan juuri. Olen sanaton. Näyttelijäntyö loistavaa, Värimaailma erittäin tunnelmallinen, musiikki mykistävän kaunista ja itse elokuva jotain mitä ei voi sanoiksi pukea. huh huh.
Liekö taiteen paras määritelmä se, että sen voi subjektiivisesti kokea niin monella eri tavalla ja löytää sille niin monta erilaista merkitystä kuin on kokijaakin? Jos on, niin Fountain on ehdottomasti yksi parhaista taideteoksista, jonka olen koskaan kokenut. Aivan törkeän hieno elokuva. Douppii shittii, sanoisi joku. HD DVD -versio odottaa katsomista, pitänee hoitaa homma jonain rauhallisena iltana kun olen yksin. Tämä nimittäin pitää tehdä yksin, ei ole seuratouhua.
Unelmien sielunmessu on hyvä leffa. Ja emäntäkin siitä piti ja pitää muutenkin vähän oudoista leffoista. Tämä sitten piti vuokrata ja täytyy sanoa, että empä ole aikoihin samanlaista tuubaa katsonut.. Suorastaan meni elämästä aikaa hukkaan. Noh, tästä on jo varmaan kuukausi aikaa, että olen kyllä toipunut jo Nykyään niin kiire, että ei ehdi koko ajan leffoi edes katsoo mutta jos viikonloppuna rambon menis tsekkaa niin vähän edes kompensoituisi. Ei voi olla huono leffa. Ja älkää nyt pitäkö mua sivistymättömänä . Tulee sitä outoja draamojakin katteltua, mutta tämä oli kyllä pohjanoteeraus. :sick:
No, jos on Rambosta sitä mieltä että "ei voi olla huono leffa", ei todennäköisesti kuulu tämän leffan primääriin kohdeyleisöön. Ja päinvastoin. Makuja on moneksi.
Olen katsonut The Fountainin JA John Rambon. The Fountain oli elokuvana todellinen elämys, joka jätti jälkensä. John Rambo oli hassua splatter-comedy-actionia, jonka kyllä katsoi naureskellen, mutta jälkeenpäin ei paljon päätä vaivannut.