Jos liitin vaan on perus toslink, niin pitäisi kyllä toimia piuhalla kuin piuhalla. Ei mikään standardi valoa erilaiseksi muuta. En tosin tunne ollenkaan, mitä tuo EIA-standardi käsittää.. Mutta niin, pitäisi kyllä toimia ihan millä vaan optisella piuhalla, kunhan vaan piuha päästää valon läpi ja liitin sopii. Itselläni on 10m veto (1*miniplug-toslink 5m, 1*toslink-toslink jatkoadapteri, 1*toslink-toslink 5m) ja halvimpia piuhoja mitä löytyi. Toimii moitteetta.
Itse hommasin tukun erilaisia toslinkkejä, yksi normaali jossa muovia, toisessa metallipää ja viimeisessä "kullattu" liitin. Kaikki Elexi mallisia. Ihme juttu mutta näyttää siltä, että kullatu piuha ei toimi laisinkaan.. olisiko sitten maanantaikappale.. Hommasin myös sellaisen mustan mötikkä 2-1 sovittimen.. joka suureksi harmiksi ei toimi alkuunkaan. Johdot kyllä saa yhdistettyä mutta valon teho heikkenee aika lailla ja luulen ettei se riitä vahvistimelle :weep:
Mitä hyötyä on kullatuista liittimistä optisessa piuhassa? Osaako joku valistaa, onko niillä mitään muuta pointtia kuin kaapelin myyntihinnan kasvattaminen? Kun valon kulkemiseenhan niillä ei ole mitään vaikutusta.
Kyllä se optinen ääni selvästi paranee jos valo saa kulkea kullatun pinnan alla suojassa, ei pääse ilkeä Mörkö-Fotoni™ tunkeutumaan jalometallin läpi, tappamaan bittejä sieltä ja toisia täältä. Parhaiten eron kuulee äänessä silloin kun orkesterissa useilla soittajilla on silmälasit; kullattu liitin puhdistaa bittejä niin hyvin, että soittajien silmälasit pysyvät puhtaana, he soittvat nuotilleen oikein ja dynaamisesti. Ei-kullatulla optokaapelilla soittajien silmälaseissa on jatkuvasti jotain huurua ja puolet nuoteista menee väärin. Asian voi myös todentaa uudella mullistavalla mittalaitteella, joita valmistan ja myyyn 9999 euron tarjoushinnalla. Laitteen nimi on Pee-LasePo, aidossa (lastulevyisessä) jalopuukotelossa. Nyt kaikki High End KultaOptoKaapeleista kiinnostuneet putsaamaan optisen valon väriä kaapelikullalla ja mittalaitteeni avulla todistamaan ero suorastaan mullistavan suureksi!
Kullattu liitin pitää ministereovastakkeessa sijaitsevat sähköiset kontaktit kunnossa, niissäkin voi olla kullattu pinta, ja jos pistoke olisi muovia tai pahvia tai rautaa, se likaisi vastakkeen kullatut kontaktit. Eli pistokkeen kultapinta on runkoliittimen suojelemiseksi, gaalvanisen korroosion tai tahrojen välttämiseksi. Kullalla ei ole mitään vaikutusta kaapelin sisällä kulkevaan valoon, ei sitten minkäänlaista. Avaruuskypärissä käytetään ohutta kultakalvoa suodattamaan säteilyä pois, estämään naaman kärventyminen. Kullalla siis VOI vaikuttaa valon käyttäytymiseen, mutta tässä audioliittimen tapauksessa niin ei tapahdu.
Kysymys lyhyesti ja ytimekkäästi. Onko itsemurha jos etukaiuttimien johdot ovat eri pituisia? Toisen kaiuttimen johdon pituus olisi noin. 3metriä ja toiselle vain 1metri. Vahvistimena toimii Sonyn str-dg700 jossa on se kalibrointi mikki. Säätäisiköhän se mahdolliset viiveet silloin kuntoon?
Jos joku hifisti alkaa vastaamaan niin tietysti vaikuttaa. Erimittaisilla kaapeleilla on erilaiset kapasitanssit ja impedanssit ja tietysti syntyy viivettä kun on eri matka. :hitme: Eli siis oikeasti ei vaikuta vaikka on 2m eroa.
Eli voinkin pätkäistä tuon ylimääräisen kaapelikelan tuolta pois. Kysympä sitten tässä ohessa suositteluja ok laatuiselle subi piuhalle. Tulisiko piuhan olla 50 Ohmista vai 75 ohmista? Liittimiksi varmaan käy RCA-liittimet. Näitäkin taitaa olla ainakin Elfalla 50 ja 75ohmisia.
Että punaista valoa tungetaan 50...75 ohmin kuparikaapeliin? Ei onnistu. Tai jos koksin sisempi suojamuovi on läpikuultavaa muovia, sitten ehkä puoli metriä valo jaksaa kulkea siinä muovissa.
Että aiot tunkea digiaudiota piuhaan? Se edellyttää XLR-liittimiä ja 110-ohmista parikierrettyä piuhaa.
Että aiot kuluttaja-digiaudiota tunkea kaapeliin. No juu, se sitten vaatii 75-ohmista koaksiaalia ja mieluiten 75-ohmisiksi suunnitellut rca-pistokkeet päihin.
Että puhutkin analogisesta äänestä? Siinä tapauksessa subbarille menevän piuhan ja liittimien impedanssilla ei ole mitään merkitystä. Taajuudet nimittäin ovat 0-120 Hz alueella, ja niillä taajuuksilla kaapelin tai liittimien impedanssi ei vaikuta käytännössä yhtään mitään, eikä laboratoriotesteissäkään saada mitään eroja aikaiseksi. Kaapeli tai liitin ei kykene synnyttämääm haamuja eli heijasteita kyseisillä taajuuksilla. Lisäksi tyypillisen kaapelin/liittimien mitkään sähköiset ominaisuudet eivät muuta taajuusvastetta. Edes maapallon surkeimman ääniannon ja pahimman äänioton väliin pantava universumin onnettomin paukkulanka ei voi muuttaa subin taajuusvastetta muuksi. Esim. kaapelikapasitanssi yhdistettynä subin suureen ottoimopedanssiin vaikuttaisi vasta useiden kilohertsien taajuuksilla. Vaikka teippaisit jeesusteipillä metallisia vaateripustimia ketjuksi, käyttäisit sitä äänen kuljettamiseen, taajuusvasteeseen ei tule minkäänlaisia mitattavia muutoksia. Häiriöiden imeminen on ihan toinen juttu. Se onkin ainoa kriteeri, jolla analogiset subikaapelit kannattaa valita. Huono kaapeli hurisee ja napsuu herkästi (imee ilmassa vipeltäviä radiohäiriöitä ja magneettikenttiä mukaan signaaliin), hyvä kaapeli ei hurise tai napsu. Liittimien laatu on myös kriittinen: MITÄ PIENEMPI YLIMENOVASTUS MAAKONTAKTISSA, sitä pienempi hurina ja muut häiriökohinat. Kiristettävä liitintyyppi on käytännössä ainoa kelvolinen subikäyttöön. Halpahallitason liittimet alkavat muutamassa kuukaudessa hurista ja siristä ja puhista ja kohista, kun ne hissukseen hapettuvat ja ylimenovstus kasvaa, kunnon maakontakti katoaa, kaapeli alkaa kellua iilmassa "antennina". Digitaalisen äänen kaapeleihin ja liittimiin pätee periaatteessa sama laatuvaatimus, mutta huonompikin laatu kelpaa siksi, että ääni alkaa selvästi pätkiä kokonaan jos liitin hapettuu tai heijastelee haamuja. Eli korva kertoo välittömästi laadun puutteet. Joko ääni kuluu kiltisti tai se pätkii/katoaa. Analogisilla huonoilla kaapeleilla/liittimillä korva ei heti huomaa puutteita, vasta kun vika pahenee ja häiriö kovenee. Saattaa kuunnella viikkokausia "huonoa ääntä" tietämättään, kunnes tiedostaa jotain olevan pielessä ja hiplaa liitoksia, oksidit poistuvat ja häiriö katoaa, toistaiseksi, kunnes vika uusiutuu x viikon päästä.
No näinpä juuri. Mietityttää vaan, että ostaakohan kukaan oikeasti noita kullattujen liittimien optisia piuhoja? Hmm... Jos valokuitua hitsatessa kultaisi liitoksen, voisikohan työstä periä ekstraa?
Olen aika käsi näissä piuha-asioissa, joten pitää kysyä täältä neuvoa : Mun pitäisi siis saada liitettyä läppäri tykkiin, jotta pystyn katsomaan leffoja koneelta. Läppärissä on DVI-I -liitin ja tykissä (HD70) VGA-paikka vapaana (HDMI ja komponentti jo käytössä). Olisiko tällainen kaapeli oikeanlainen, jotta saan kuvan kannettavasta tykille? Se mikä tässä mieltä vaivaa on, että tuo kannettavan liitin on mallia DVI-I ja kaapeli on mallia DVI-A. Kiitos ja anteeksi.
DVI-D = Sekä piuha, että liitin, jotka kuljettavat vain digisignaalia DVI-I = Liitin, josta saa lähtemään sekä digitaalisen, että analogisen signaalin DVI-A = DVI-liitin, jossa kulkee vain analogisignaali. Sinänsä hölmöä, että on "Digital Visual Interface" -liitin, mutta kuitenkin analogista signaalia... Eli tuo DVI-A on juurikin se, mitä tilanteessasi kaipaat :thumbsup:
Mor! Seuraavanlainen newbien ongelma: Kotiteatterisetissäni on ainoastaan coaxial digital in ja pleikka 3:ssa optinen digital out. Onko valmista piuhaa millä kyseisen setin saisi toimimaan vai onko ostettava adapteri? Mediaplazashopista löytyy esim. "Digitaalimuunnin optical in / coaxial out (TOSLINK/RCA)" Tuollahan luulisi muuttavan optisen koaksiaaliseksi. Jos löytyy halvempi paikkoja niin linkistä bonarikiitos! Tai valmis piuhahan olis paras, mutta taitaa olla hiukan utopistinen löytää semmoista?
Eipä taida löytyä valmiita kaapeleita. http://www.vekoy.com/product_info.php?products_id=11809&osCsid=2bf329421043db928f5d99acb7d96c46 Tuossa ainakin johonkin hintaan vehjettä. Itsellä on juurikin tuo ja hyvin pelittänyt vaikka ulkoinen olemus ei todellakaan ole kovin luottamusta herättävä.
Kysynpä itsekin aloittelijakysymyksen, toivottavasti joltain tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. Ensi viikolla olen saamassa Panasonicin 42-tuumaisen hd-ready plasman, jonka paneelin oma resoluutio taitaa olla 1024x768. Milläs liitännällä/johdolla saan parhaimman kuvan x360-konsolista uuteen telkkariini? Lähinnä tällä hetkellä käytän boksia pelikäyttöön, joten mitään hd-dvd-asemaa minulla ei ole. Eli milläs saan parhaan "pelikuvan" plasmalle boksista? :thumbsup:
Kysynpä itsekin aloittelijakysymyksen, toivottavasti joltain tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. Ensi viikolla olen saamassa Panasonicin 42-tuumaisen hd-ready plasman, jonka paneelin oma resoluutio taitaa olla 1024x768. Milläs liitännällä/johdolla saan parhaimman kuvan x360-konsolista uuteen telkkariini? Lähinnä tällä hetkellä käytän boksia pelikäyttöön, joten mitään hd-dvd-asemaa minulla ei ole. Eli milläs saan parhaan "pelikuvan" plasmalle boksista? :thumbsup: Lähinnä mietin siis sitä, että löytyykö tähän jotain universaalisti tunnustettua ykkösvaihtoehtoa, vai onko tässäkin asiassa useita, subjektiivisia näkemyksiä?