The Contract (2006) Kohtuullinen trilleri. Muutama typerä juonellinen käänne ja epälooginen toiminta parissa kohdassa pilasivat osin muuten toimivanoloisen elokuvan. Kertakatseluleffa, ei todellakaan ainesta klassikoksi... ***/*****
Sleuth (1972) - Alkuhaukotuksien jälkeen luulin jo ettei tästä nyt kyllä yhtään valmista, mutta voi pojat kun sitä voikin olla väärässä, kun loppuun asti vain saattoi. Porrasitkuja-episodin jälkeen vasta toden totta pirulliseksi yltyvä kahden miehen julmahuvi pistää nimittäin tuosta eteenpäin kyllä semmoiset pippalot, ettei katsoja kyllä stopiksi, eikä edes tauoksi. Vaativaa näytelmään pohjaavaa tekstiä punnertaa näyttelijäylhäiset Olivier ja Caine ja hienosti tosiaan punnertavatkin. Varsinkin Sir Olivierin bravuurimainen suoritus ketkuna hienostosnobina on mitä maagisin osoitus näyttelijänlahjoista. Eipä tarvitse häneltä titteleitä poistaa, kun tuollaista näkee. Erityiskunniamaininta Ken Adamille ja hänen tälläkin kertaa mainiosti komppaaville lavastus/rekvisiitta-kyhäelmille. Meet the Feebles (1989) - Voiko elokuva jossa viilettää mm. kakkaa rakastava jättikärpänen, joka tykkäilee myös samaiselta haiskahtavasta lööppijournalismista, olla kovinkaan huono? No eipä juuri. Jo pitkän aikaa on tämä pitänyt nähdä ja nyt kun on, niin kyllähän tämä maineensa kesti. On toinen toistaan rumempaa ja tunnevammaisempaa nukkeotusta, joilla touhua piisaa. Jaa että minkälaista touhua? Sanotaanko että kaikkea mahdollista mitä tuhmaksikin ehkä toruttaisiin. Oli kyseessä sitten otuspukuun sonnustautunut tai langoilla ja muilla kommervenkeilla huseerannut, niin hyvin kyllä pelasi. Varsin hankalaa varmaan oli siellä toteutuspuolella Jacksonilla kumppaneineen. Mikään tosta vaan projekti tämä ei voinut olla. Jos toimi tämä Muppet Shown pahaversio näin selvinpäinkin, niin veikkaisin että tööttöröisissä sitten vieläkin paremmin. Muistakaahan muuten olla kilttejä pyyleville naarasvirtahevoille! ½
Ils - They - Uhka Todella piristävä kauhu-uutuus, jossa maltettiin olla paljastamatta todellinen paha. Pienehköllä budjetilla toteutettu elokuva: idea ja ajatus oli hyvä, mikä poiki mm. hienoa kuvausta ja äänimaailma oli varsin vinkeä. Kauhun ja jännityksen ystäville suosittelen. 4/5
Flags of Our Fathers (2006) Mielestäni "Saving Private Ryan":in kanssa samaan kategoriaan kuuluva sotaelokuva. Maihinnousukohtauksissa paljon samaa tunnelmaa. Sekä henkisiä että fyysisiä sodan haavoja ja arpia esitetään hyvin realistisesti. Muistelukohtauksien ja "reaaliajan" hyppimiset hiukan rikkovat tunnelmaa (taidan olla suoraviivaisemman kronologisen esityksen ystävä), mutta kaiken kaikkiaan sodan olemus ja mielettömyys sekä sotapoliittiset "kieroilut" tulevat erittäin hyvin välitetyiksi katsojalle. ****/*****.
High Fidelity (2000) Mukavan näppärä ja hyväntuulinen komedia John Cusackin esittämästä levykaupanomistajasta / kiihkomielisestä musiikki-intoilijasta, joka peilaa ihmissuhdehistoriaansa rakastamansa harrastuksen kautta. Cusack on mainio jokamies ja huumori toimii kiitettävästi. 4/5 Midnight Express (1978) Amerikkalainen kultapoika narahtaa huumeiden salakuljetuksesta ja turkkilainen oikeus toteutuu. Joku näissä vankilapakotarinoissa on alkanut tympimään vaikka tämä eittämättä onkin sieltä paremmasta päästä. Kaikki genren perinteiset elementit löytyvät joskin tätäkin tositarinaa on kuulemma liioiteltu aivan riittämiin. Eniten jäi ehkä häiritsemään päähenkilön kärvistelyt kun ottaa huomioon, notta mielestäni kuuluu osaksi riskiä, että jotain tälläistä voi käydä jos toimii laittomasti Turkin kaltaisessa oikeusvaltiossa ja loppu onkin sitten voi voi. 3/5 My Life Without Me (2003) Elokuva, jota on hyvin vaikea ottaa vakavasti kiitos päähahmona toimivan itsekeskeisen paskiaisen jota kiinnostaa lähinnä vain vahinkojen maksimointi ja keskenkasvuiset fantasiat kuoleman kolkuttaessa ovella. Sisältää näennäisesti koskettavia kohtia joilla yritetään peitellä muuten niin kuvottavaa kokonaisuutta. 2/5 Catch Me If You Can (2003) Esimerkillinen viihdepaketti, joka rullaa spielbergmaisen varmasti alusta loppuun ja henkii sellaista iloa, että varmasti itse tekijöilläkin on ollut poikkeuksellisen hauskaa. 4/5
Nimeni on Fletch (Fletch) 80-luvun komediat ovat viime aikoina maistuneet harvinaisen hyvin, joten oli kiintoisaa nähdä miten tämän kanssa kävisi, tästä en aikoinaan niin erityisesti välittänyt. Eipä näyttäneet nostalgia-arvot purevan, elokuva oli yhä melkoisen tasapaksua puurtamista ja vitsit enimmissä määrin harmillisen puolivillaisia. Faltermeyerin musiikit sentään toimivat yhä, olkoonkin että ne seurasivat pitkälti vuotta aiemmin ilmestyneen Beverly Hills kytän jälkiä. The Rutles: All You Need Is Cash Feikkidokumentti kovinkin Beatlesin tapaisen yhtyeen maailmanvalloituksesta. Paikoin tämä toimi, mutta huumori jäi usein kovin puolitiehen. Varsinkin kappaleiden sanoituksissa olisi saanut irrotella vähän enemmän, tällaisina olisi moni niistä käynyt lähes suoraan aikakauden hitteinä. Jos Beatlesin taival sattuu olemaan tuttu, niin kyllä tämä kuitenkin hymähdyksiä tarjoaa. Elokuvan vaikutusta myöhempään Spinal Tapiin ei käy kieltäminen. ½ Metallica: Some Kind of Monster Kaipa tästä alun alkaen on ollut tarkoitus tulla musiikkidokumentti levyn teosta, mutta lopputulos onkin jotain aivan muuta. Bändin sisäistä dynamiikkaa ja varsinkin sen puutetta on kiehtova seurata ihmissuhdesotkujen ollessa kuin minkäkin perhedraaman luokkaa. Miekkoset avautuvat yllättävänkin avoimesti tuntemuksistaan ja kaikenlainen teennäisyys pitkälti puuttuu. Niagara Trillerillä on omat vahvuutensa (mm. hyvin hyödynnetty Niagaran ympäristö), mutta päälimmäiseksi jää jotenkin hailakka vaikutelma. Olisikohan sitten ohjaajasta kiinni. Jean Peters onnistuu muuten olemaan roolissaan selvästi Marilynia viehkeämpi, vaikka kenties se on ollut tarkoituskin - Monroen roolin taustallahan on sentään halvanoloinen baarityttö. + Naisen parhaat vuodet (A Woman Under the Influence) John Cassavetesin perhehelvettikuvaus on todella voimakasta realisminhakuista draamaa. Kotiäiti sortuu paineiden keskellä mielisairauteen eikä aviomiehestäkään ole tilanteessa paljoa apua. Vahvat roolisuoritukset Gena Rowlandsilta ja Peter Falkilta. Jälkimmäinen häivyttää näyttelijäntyöllään pikaisesti kaikki mielleyhtymät Columboon. ½
The Village (2004) Eilen nelosen illan elokuvana esitetty The Village yllätti positiivisesti. En tiennyt elokuvasta mitään ja luulinkin sen olevan peruskaavalla toteutettua kauhuhumppaa, mutta alun katsomisen jälkeen totesin olleeni väärässä. Yksinkertaisesta ideasta oli saatu paljon irti, ja elokuva piti mielenkiinnon yllä koko kestonsa ajan. Nimekäs näyttelijäkaarti hoiti tonttinsa hyvin, joskaan mitään erikoisen mallikkaita suorituksia ei löytynyt. Erityismaininta mielestäni onnistuneesta lopusta. Viihdyttävä, harmaan keskitason yläpuolelle nouseva elokuva. 3,5 / 5
Tulipahan vihdoinkin katsottua trillereiden klassikko, Alfred Hitchcockin Psycho. Kyllähän tämä hyvä oli, harmittaa vain että suurimmat juonenkäänteet tiesi jo etukäteen. Ei ehkä aivan niin hyvä kuin mitä moni väittää, mutta siitä huolimatta yksi parhaita trillereitä vielä nykypäivänäkin. 4/5
Ace Ventura - Pet Detective Tuhannet kerrat nähty ja silti Jim Carrey jaksaa vieläkin naurattaa. 3,5/5 :thumbsup:
Collateral - Viime vuosien parhaita, ellei paras jännitys/toimintaelokuva. Toisella katselulla jäi monesti ihailemaan Foxxin ja Cruisen roolisuorituksia. Molemmat tuntuvat todella sisäistäneen hahmonsa mestarillisella tavalla. Monet kohtaukset tarjosivat oikeasti piinaavaa jännitystä. Upea elokuva. A Perfect World - Clintin ohjaama elokuva vankikarkurista ja tämän mukaan koppaamansa pojan matkasta kohti vapautta. Toimi edelleen hyvin, vaikka juonenkäänteet olivat tuttuja. Vaimokekkin katsoi tämän mukisematta alusta loppuun ja kyyneleitäkin pyyhki lopussa (kenties muutama itseltäkin irtosi). Nauratti ja kosketti. Laura Dern yritti pilata. Toimii etenkin niille jotka ovat joutuneet kidnappauksen uhreiksi 8 vuotiaina.
Viimeksi katsottu elokuva: 40 päivää 40 yötä Matt yrittää toipua erosta hukuttautumalla irtoseksiin, kunnes saa päähänsä selibatian olevan tie onneen. Hän lupautuu olemaan 40 päivää ja 40 yötä ilman minkäänlaista seksiä. Luonnollisesti seksinnälkäisiä naisia tunkee joka paikasta ja sattuupa se unelmien prinsessakin löytymään juuri sopivasti samaan aikaan. Kaverit tietysti lyövät asiasta vetoa ja yrittävät torpedoida yrityksen provosoimalla. Vitsiä yritetään vääntää kaikilla mahdollisilla viittauksilla seksiin ja masturbointiin, mutta eipä juuri edes hymyilyttänyt. Melkein kuuluisi huonoin näkemäni elokuva -ketjuun. Käsikirjoitus on surkea ilman ainuttakaan omaperäistä juttua (jos ei elokuvan ideaa lasketa) ja näyttelijät onnistumat olemaan ihmeen jäykkiä (muualtakin kuin alapäästä). Tissejä ja perseitä elokuvassa sentään nähdään reilusti ja niiden vetovoimaan kai elokuvan tekijät ovat luottaneet. Elokuvaa voinee siis suositella kännisille teineille. *+
40 päivää ja 40 yötä (40 Days and 40 Nights) Kepeähkö nuorisoseksikomedia oli loppujen lopuksi melko tunkkainen tapaus, vaikka paikoin pienillä kikkailuilla koittikin piristää ilmettään. Juoni ei ollut kovinkaan hääppöinen ja lopetuskin oli vähän kumma: Spoiler ensin pikainen raiskaus ja sen aiheuttamat ongelmat selvisivätkin sitten jo muutamassa minuutissa. - The Kid Stays in the Picture Kiehtova dokumentti Hollywoodin 70-luvun huipputuottajasta. Valokuvamateriaalia käytettiin vauhdikkaalla tavalla ja Evansin oma kertojanääni oli mukavaa kuunneltavaa. Hyvä kokonaisuus kiehtovasta aiheesta. Voittamaton ykkönen (rekonstruktio) (The Big Red One) Jo alunperin julkaistunakin versiona voimakkaasta sotaelokuvasta on saatu Richard Schickelin johdolla muokattua onnistuneesti syvyyttä lisäävä "ohjaajan versio". Uusia kohtauksia on mukana runsaasti ja ne puoltavat hyvin paikkaansa.
Henry V (1989) En oikein tiedä miten suhtautua Shakespeare-elokuviin. Runollinen kieli on kauniin kuuloista mutta siitä ei meinaa saada mitään selvää. Cajanderin hankalasti luettavasta käännöksestäkin oli apua vain nimeksi. Kohkaus on välillä melkoisen teatraalista muutenkin, välillä taas realismi nosti päätään. Elokuvan keinoista tässä ei saada paljoa irti, esim. elokuvan sotakohtauksiin olisi toivonut massiivisia joukkoja. Nyt tuhansia englantilaisia sotilaita joutui edustamaan pari tusinaa koinsyömää talonpoikaa. Jotain kiehtovuutta tässä mesoamisessa kuitenkin oli, ja Branaghin egon vastenmielisyys unohtuu välillä kaikkein intensiivisimmissä pätkissä. * * * The Devil-Doll (1936) Vankilapako, hullu tiedemies, valepuku, kutistetut hevoset, koirat ja ihmiset, perhedraama ja Eiffeltorni. Tässä on sitä kaikkea mitä omituiseen kuriositeettihuttuun tarvitaan. * * (elokuvana *½, outoiluna * * * ½) Mary Reilly (1996) Tämä tuli nähtyä joskus vhs:ltä kultaisella 90-luvulla ja nyt sai huomata ajan hieman kullanneet muistot. Koska kaikille on pääpiirteissään tutut Dr. Jekyllin ja Mr. Hyden juonen pääkuviot, on tässä laitettu Julia Roberts sijaiskatsojaksi joka joutuu pyörittelemään gasellinsilmiään kun Malkovich ramppaa talosta ulos ja sisään mysteerisin elkein. Julia Roberts on kynitty oudoksi kalpeaksi haamuksi, onneksi sentään näyttelee huulet supussa tavallisen irvistämisen sijaan. Jekyllin ja Hyden ulkonäöllinen ero on Clark Kentin silmälasien luokkaa. 1800-luvun Lontoon kadut ja kujat oli kivan näköisiä. Elokuvan alkupuoli oli jossain määrin sujuvaa, mutta lopulla alkoi jahkailu ja loputtomalta tuntuva paikallaan polkeminen. Dialogissakin alkoi esiintymään yhä huonompia repliikkejä. Kyllä tämän katsoi ennen kuin turpaansa otti, muttei kovin leveällä marginaalilla. * * ½
Tuli ostettua ja katsottua mutta liian "synkkä" kesäleffaksi. Itse tykkään enemmän Boondock Saints tyylisistä hauskoista toimintapätkistä, mutta kyllä tämänkin katsoi.
The World's Fastest Indian Varsin viihdyttävä leffakokemus. Ei tämä nyt luultavasti mikään "elämää suurempi" leffa ole, mutta piti ainakin minut otteessaan koko leffan ajan. Eräs kommentti IMDB:ssä sanoo, että kyseessä on "chick flick for guys", joka varmasti tavallaan on ihan totta. Vaikka elokuvan kliimaksin osasikin arvata heti alkumetreiltä alkaen, hikosi kämmenet silti leffan loppupuolella, kun niin kovin jännitti päähenkilön puolesta :naminami: Feelgood-leffa parhaasta päästä ja Hopkins onnistui roolissaan mielestäni erinomaisesti.
Pitkästä aikaa huippulaadukas Ranskalainen kauhuelokuva "Uhka" (Ils) ! Odotin jotain "kahden tähteen" kauhua, mutta kyllä tämä saa täydet 5 tähteä. Katsoja on täysin samassa tilanteessa näyttelijöiden kanssa - ei tiedä mikä uhkaa....mutta pelottaa niin perk****sti. Loppuratkaisu on omaa luokkaansa yllättävyydessään! Arvosteluja suomeksi (Ei juonipaljastuksia) Leffasta löytyy trailereita, mutt ne antavat siitä väärän kuvan, kuin se olisi jotain Zombie/säikyttely/splatter/nuorisokauhua, jota leffa ei missään nimessä ole. Kannttaa katsoa ja sitten arvioida ! :thumbsup:
World Trade Center Yllätyin positiivisesti. Onnistuneesti jätetty pois yli-isänmaallisuus ja -imelyys. Pikkaisen hymyilytti se jeesusjuttu, mutta toisaalta perustuipa sekin Will Jimenon sanoihin. Kolme ja puoli tähteä voisi olla hyvä arvosana, mutta menköön neljä. OT ylläolevaan: Itse en todellakaan pitänyt Uhkasta. Mielestäni hyvin kökkö tekele.
Good Night, and Good Luck. - Kommunistivaino on aiheena kiinnostava ja tunteita herättävä, siksi olikin outoa miten tämä samaa aihetta käsittelevä elokuva oli kuin kuppi laihaa ja kylmää kahvia. Ei tästä saanut mitään tunnetta irti ja kun lisänä oli täysin turha sivujuoni pariskunnasta jotka salasivat liittoaan, niin ainakin tälle katsojalle jäi vain turhautunut olo. Blood Work - Vanha Clint saa sydänkohtauksen ja saa uuden pumpun murhatulta naiselta. Pakkohan sitten on auttaa kuolleen pimun siskoa rikoksen selvittämisessä. Alun takaa-ajokohtaus hieman laski fiiliksiä koska Clintti näytti ikäiseltään ja surkeasti naamiodut stuntmiehet toivat mieleen Naked Gunin ja Leslie Nielsenin. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan kiva trilleri jota piristi Jeff Danielsin hahmo, joka tahattomasti toi mieleen Dumb & Dumberin Harryn. Hmph, kaksi kertaa "mieleen" sanoin .. näyttää tyhmälle. En muuta silti!
Uhka -Ils Omasta mielestä varsin laadukkaasti tehty elokuva, erilainen kuin Hollywood-kauhuleffat: käsivaraista kuvausta, rakeinen kuva. Näyttelijäsuoritukset olivat hyvät ja monipuolinen äänimaailma toi tunnelmaa elokuvaan. Kehuttu loppuratkaisu jätti minut kuitenkin jostain syystä hieman kylmäksi. 3+/5
Mukavaa että joku toinenkin piti tästä edes jossain määrin. Edellä mainittujen lisäksi positiivista oli päähenkilöiden (avioparin) tavanomaisuus ja sympaattisuus, omiin rauhallisiin uomiinsa asettunut arkielämä, rutiinikaavan mukaan heidänkin olisi pitänyt riidellä ja viskellä astioita ennen "uhkan" ilmaantumista... Piristävän erilainen, vaikka joitain pikku kliseitä (säikyttelyefektejä) sisältääkin.