AC/DC: Highway to hell Tuli sitten luettua tuo AC/DC: Maximum rock and roll-kirja ja pitkästä aikaa piti laittaa tämä levy kuunteluun. Vaikka levyn on kuullut satoja kertoja aikaisemmin ei voi kuin ihmetellä miten hyvä levy on. Yhtään heikkoa kappaletta ei löydy... Me like :thumbsup:
HIM - Greatest Lovesongs Vol. 666 HIM:n ensimmäinen albumi ja hyvä sellainen onkin. Mielestäni bändin parhaimmistoa. Kaikki biisit toimii hyvin ja meininki pysyy hyvänä koko levyn ajan. Villellä on kyllä tyylikkäin ääni suomalaisista mieslaulajista. Mieluisia biisejä ovat For You, Your Sweet Six Six Six sekä Wicked Game. Irina - Vahva Pakko oli ostaa naisen levy, kun niin paljon on tehnyt mieli. Kenties Suomen kaunein ääni ja erittäin karismaattinen tyttö. Biisit ovat tälläkin levyllä hyviä, eikä tule väsyttävää fiilistä missään vaiheessa. Suomen paras pop-artisti. Uusin levykin vaikuttaa hyvältä radiobiisien perusteella. Iron Maiden - Fear of the Dark Tällä bändillä on pari levyä, jotka iskevät kaikista koviten. Tämä sekä Brave New World. Aivan loistavaa menoa levyn täydeltä. Loistavat riffit ja soolot. Maidenia tekisi mieli päästä livenä katsomaan.
Nähty jo useamman kerran livenä:thumbsup: Valitettavasti Fear Of The Dark on bändin discografiassa hieman siellä alempana. Eli jokseenkin huono kokonaisuutena, pari maagista piisiä ja pari aika turhaakin vetoa (mm. Weekend Warrior). Kannattaa tutustua levyihin Somewhere In Time, Seventh Son Of A Seventh Son ja vaikka Piece Of Mind. Nuo eivät petä sitten millään.
Juuh. Huolellisesti tulee kuunneltua vain levyjä, jotka ovat hyllyssä. Varmasti helmiä löytyy, kunhan saan lisää Maidenin tuotantoa kokoelmaan, joka vielä on hyvin suppea.
Molemmat levyt on nyt kuunneltu muutamaan otteeseen, ja täytyy kyllä ehdottomasti yhtyä Stormlordin mielipiteeseen! Syvällistä electroa mestareiden jalan jäljissä, mutta vielä puuttuu se, josta ryhmän tunnistaa? 4/5 Looptroop: Struggle continues - Uusimman levyn jälkeen piti palautella mieleen edellinen, ja kyllä kolahtaa tykin lailla. Promoen tiukat riimittelyt poliittisine kannanotteineen kantavat levyä kuin raskaat betonipilarit 5/5 Papa Roach: LoveHateTragedy - Aika kauaksi mentiin Infestistä tällä levyllä. Kuitenkin Infest oli se mainstream levy, josta jokainen tykkää, nyt taitaa olla kyseessä faneille tehty levy, joka ei kyllä kolahtanut nyt yhtään. Jokainen biisi tuntui samanlaiselta, ei hienoja samanlaisia kitarasointuja kuin Infestissa jne. 2-/5 Kemopetrol: Slowed Down - Kevyesti iskevin suomalainen levy koskaan! Myös parhain Kemopetrolin levy. Tästä ei puutu mitään. Jokainen kappale on levyn paras biisi, tai ainakin parempi kuin edellinen. 5/5
The Beatles: Revolver Tarttuvien melodioiden mestarit näyttävät osaamistaan. Ja niitä totisesti riittää. Jokaisessa kappaleessa on koukkuja ja oivalluksia siinä määrin, että kateeksi käy. Maailman parhaaksi levyksikin väitetty Revolver ei minulta (ainakaan vielä) ihan niin suurta arvoa saa, mutta onhan tämä kieltämättä sikahieno kiekko. Aikakoneelle voisi tässä muuten välittää kiitokset siitä, että I'm Only Sleeping-coverillanne innostitte hankkimaan tämän levyn. Muihin yhtyeen tuotoksiin alan vasta nyt tutustua kunnolla, mutta yksi levy per vuosi tuntuu nykyään aivan huikealta tahdilta. Varsinkin kun vähän jokainen Beatlesin pitkäsoitto tuntuu saaneen jonkinlaisen mestariteoksen statuksen. Tämä ainakin saa sellaisen minultakin. 5/5. King Diamond: The Puppet Master Se vaikea 11. levy. Tahtoo sanoa, että aika monta rallia on jo ennestään katalogissa ja ikääkin artistilla jonkin verran. Mutta vielä löytyy Kinkusta puhtia, vaikka ihan huippuvuosiin ja -levyihin ei taida enää paluuta olla. TPM on onnistunut levy, jonka makaaberiin rakkaustarinaan antaa hienosti lisäväriä Kingin todellisen elämänkumppanin ottaminen mukaan laulamaan levylle. Livialla on vieläpä oikein kaunis ääni. Hiukan vuosien saatossa kesyyntyneen yhtyeen vaikutelma tästä tulee, mutta toisaalta levyn materiaali on tasaisen vahvaa ja tarina ehkä jopa suosikkini Kinkun kauhujutuista. Mukana tuleva dvd oli kiva bonus. Ja uusi levy olisikin tulossa tänä keväänä, hyvä. 3,5/5.
Nyt on tullut viimeisten parin viikon aikana kuunneltua muutamia todella hyviä levyjä: The Nightwatchman - One Man Revolution Tom Morellon, Audioslaven ja Rage Against the Machinen entisen kitaristin, ensimmäinen sooloalbumi, jota on työstetty jo vuosien ajan sivuprojektina. Yksi kovimmista ja loistavimmista kokonaisuuksista CD-albumien suhteen, mitä on ikinä vastaan tullut! Biisit ovat todella hyviä ja jäävät hyvin mieleen. Tom Morello on aivan loistava tuomaan sanomaa julki laulun ja soiton suhteen. Todella yllättynyt olen Morellon laulutaitoihin. Tumma ääni, kaunista ja yksinkertaista soittoa ja kertakaikkiaan täydellinen lätty kantta myöten! Scorpions - Humanity Hour I En ole pahemmin kuunnellut Scorpionsia, paitsi Wild Childia, joka on yksi parhaimmista rock biiseistä, jota mieleen tulee. Uusi levy on todella hyvä. Sain aivan uuden käsityksen tästä bändistä! Todella makeat kitarasoundit ja soolot, loistavaa laulua ja loistavat sävellykset. Rauhallisia ja vähän raskaampia biisejä. Todella kaunista musiikkia. Nyt pitää alkaa tutustua myös vanhempaan tuotantoon. Chris Cornell - Carry On Mm. Audioslaven ja Soundgardenin laulajan toinen sooloalbumi, joka kyllä vie ensimmäistä kuusi-nolla. Vielä en ole perehtynyt kunnolla biiseihin, mutta vaikuttaa jo ensimmäisen kierroksen jälkeen todella hyvältä! Mukana myös Casino Royalen tunnusbiisi, joka on henkilökohtaisella tunnaribiisilistalla korkeimmalla sijalla. Yksi parhaimmista biiseistä viimeisen vuoden sisällä. Lisäksi mukana myös mm. rauhallinen coveri Michael Jacksonin Billy Jean -biisistä. Hyvältä vaikuttaa. :thumbsup: Megadeth - United Abominations Uusin Megadethin albumi ja hyvä sellainen. A Tout Le Monden uusi versio on syötävän hyvä ja muitakin hyviä biisejä on mukana, kuten Washington is Next!. Glen Droverin soolot ovat hyviä ja Mustainen ääni kohdallaan. Hyvää jälkeä tämäkin! Ozzy Osbourne - Black Rain Jotenkin niin tutun kuuloista... aivan Black Label Society. Huomaa ketä ollut mukana säveltämässä biisejä. Myös kitarasoundista kuulee heti, että Wylde on levyllä mukana. Mikäs siinä, loistava soittaja. Jotenkin ei vain iske, ehkä sitten myöhemmin. -Tommi-
Flowing Tears & Withered Flowers: Joy Parade Yksinkertaista, melankolista, metallisävyistä tunnelmointia utuisella naislaululla. Älyttömän kova ja tasainen levy, kevyesti bändin paras. Nerokkuuden ja tekotaiteellisuuden rajan molemmin puolin liikkuvista lyriikoista olen aina pitänyt. Ikävä, että tämäkin bändi on viime vuosina mennyt musiikillisesti väärään suuntaan. Osaako kukaan suositella mitään samantapaista?
Camel - Mirage Tulipa pitkästä aikaa kuunneltua Mirage läpi. Ei voi muuta sanoa kuin, että tämä vain paranee joka kuuntelukerran jälkeen. Lady Fantasy on aina ollut oma suosikki, mutta nyt nousi muutkin kappaleen aivan listan kärkipäähän. Suorastaan täydellinen levy, täynnä loistavia kappeleita. 5/5
Irina - Liiba Laaba Ei sisältänyt mielestäni mitään klassikkoainesta, mutta Irinan tuotanto nyt vain sattuu olemaan tällä hetkellä parasta suomalaista kevyttä hengailumusaa, mikä sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ihan perushyvä levy kuitenkin -- joskaan ei mahdoton unohtaa.
Jonna Tervomaa: Parempi Loppu Jonnan fanina oli pakko vähän huolestua, kun neiti ilmoitti tällä kertaa myös säveltävänsä itse tulevan levynsä musiikin. Onhan tähän asti sentään sillä puolella luotettu alan ammattilaisiin, ja se jengi on pysynyt pitkälti samana aiemmilla neljällä pitkäsoitolla. Totta toki sekin, että Halolla kuultu ensimmäinen kokonainen Jonna-sävellys Varjoenkeli oli hieno kappale ja luottotuottaja Jussi Jaakonaho tulisi olemaan prosessissa vahvasti mukana. Mutta silti... no, vaan kuinkas kävikään? Jos Paremman Lopun sävellyksiä olisi väitetty vanhan tutun miehistön (Knipi, Nordenstreng jne) hengentuotteiksi, täydestä olisi mennyt. Yllättävää, mutta totta. Levy on siis hyvä, odottamattoman hyvä. Mahdollisesti jopa parasta Jonnaa tähän mennessä. Läpikulkumatkalla on levyn selkein hitti ja siispä täsmälleen oikea valinta ensimmäiseksi singleksi. Muuten levy vaatii vähän enemmän pureskelua, onneksi. Huippuhetkiä riittää: Regina Linnanheimo avaa pelin tyylikkäästi ja näyttää, mitä menu tulee pitämään sisällään. Rosoisia taustoja, kaunista naislaulua ja ihmisistä kertovia sanoituksia. Valmista mut voisi olla seuraava single tarttuvalla kertosäkeellään, jossa Jonna pääsee näyttämään taitojaan vokalistina. Tytöstä lähtee ääntä ja komeaa kuultavaa se onkin! Roilla kuullaan niitä lapsekkaan herttaisia melodioita, joiden voi sanoa olleen Jonnan yksi tavaramerkki jo ensimmäisestä levystä alkaen. Pikkutunneille täydellisesti sopiva Sammuttakaa kaikki valot on loistava hiljalleen kasvava särön ja kauniin melodian yhdistelmä, joka olisi täydellinen päätös levylle. Paitsi että jotain ainakin yhtä hyvää seuraa; Tytöstä ja pojasta-raidalla Jonna kumppaneineen lyö tiskiin vielä yhden äärimmäisen tarttuvan kipaleen kuin näyttääkseen kuulijoille, miten helppoa tämä on. Uskotaan, uskotaan. LaatuJonnaa, alusta loppuun. 4+/5.
Audioslave - Audioslave Vihdoin sain hankittua tämän lätyn käsiini. Mitä enemmän levy pyörii soittimessa, sitä paremmalta se kuulostaa. Koko levynmitallinen toimivaa settiä, kiitos Chris Cornellin ja RATM:n miesten. Jos tätä levyä ennen kuultiin Cornellin rauhallisempi puoli soololevyn Euphoria Morning:n myötä, saadaan Audioslaven ensimmäisen albumin myötä esiin agressiivisempi tulkitsija. Laulanta onkin läpi levyn todella mahtavan kuuloista, kuten kaikissa Cornellin tuotoksissa. Kitaristi Tom Morellon riffit ja soolot ovat kanssa aivan loistavan, ja etenkin omaperäisen kuuloisia. Uusin Audioslaven albumi Revelations on myös loistavaa jälkeä, kuten tämä ensimmäinenkin. Jos toinen levy Out of Exile jätti fanit kylmäksi, tämä ei petä. Mielestäni paras levy kaikista kolmesta Audioslaven tuotoksesta, ja parhaimpia levyjä, mitä on eteen tullut. Tältä levyltä on vaikeaa erotella lempibiisejä, koska heikkoja lenkkejä ei ole mukana, vaan levy toimii yhtenä kokonaisuuten alusta loppuun. Audioslave: Out of Exile: Revelations: Boycott - Boycott (Remastered) Suomirokin parhaimmistoa! Todella hyvä ja tiivis paketti, joka sisältää loistavia biisejä, kuten: Gotta Rock sekä cover-kipale My Sharona. Tänä kesänä Boycott tekeekin taas muutamia keikkoja. Olisikin mukava päästä katsomaan bändin soitantoa livenä. Näkisi myös pitkästä aikaa, kuinka serkulla pysyy kitara kädessä. Boycottin uusi versio Graham Parkerin tunnetuksi tekemästä Don't Ask Me Questions -biisistä pyöriikin radiosoitossa. Myös kokoelma-albumi on tulossa syksyn mittaan, mikä sisältää myös uusia biisejä. Wikipedia kertoo: "Vuonna 2007 Boycott julkaisee uutta materiaalia 15 vuoden tauon jälkeen. Viikolla 23 jaetaan radioasemille uusi single, Graham Parker -cover 'Hey, Lord (Don't Ask Me Questions)'. 5. syyskuuta julkaistaan kokoelma-albumi 'Boycott Hits Back', joka tulee sisältämään myös uusia biisejä." Boycott (Remastered):
Katie Melua - Piece By Piece Nykyään tulee osteltua musiikkia laidasta laitaan. Toivoen samalla, että kohdalle osuu todellisia helmiä. Katie Meluasta en tiennyt ennen levyn ostoa oikeastaan mitään. Piece By Piece oli Cdon:ssa tarjouksella ja päätin kokeilla onneani... Ja niistä helmistä puheen ollen. Tällä levyllä niitä on kolme. Katien ääni, mikä on aivan uskomattoman upea. Voimakas mutta samalla niin heleä ja aistikas. Olin myyty samantien kun neito avasi suunsa ja lauloi ensimmäisen kappaleen ensimmäiset sanat. Toinen helmi on kappale numero 3, mikä on levyn nimiraita. Hieno ja kaunis kappale, missä Katien herkkä tulkinta saa jylhän miehen mielen herkistymään. Tässä vaiheessa olikin jo aika selvää, että tästä tuskin voi enää paremmaksi pistää. Mutta onneksi olin väärässä, sillä kappale numero 6. Spider´s Web tyhjentää pankin sitten lopullisesti. Yksi kauneimmista biiseistä ikinä. Piste. Ja mikä hienointa. Molemmat kappaleet ovat Katien itsensä tekemiä. Levyn muut kappaleet vaihtelevat hyvistä hieman tylsiin, mutta todellisia rimanalituksia ei kuulla. Kiitos jälleen Katien upean äänen. Toivottavasti Katie tekee seuraavan levyn kokonaan itse, niin kyseessä voisi olla täysosuma, sillä siihen Piece By Piece ei vielä yllä. Johtuen lähinnä muiden biisinikkareiden hieman itseään toistavista kappaleista. ****
Dire Straits: Dire Straits Yhtyeen parhaimpiin lukeutuva kipale Sultans of Swing löytyy tältä levyltä. Muita mainioita ovat Down to the Waterline ja Water of Love. Mainio levy myös kokonaisuutena. Annan 4/5 Dire Straits: Brothers In Arms Tajuton määrä (tai no ei nyt mikään tajuton, kun levyllä on vain 9 kappaletta) klassikkoja sisältävä lätty. Rauhallista meininkiä ja Knopflerin kitararämpytykset saavat kyllä melkein kyyneleen simmuun. Levyn parasta antia ehdottomasti Money for Nothing, Walk of Life, Your Latest Trick (oma suosikkini), Why Worry sekä levyn päättävä Brothers in Arms. Äänenlaatukin ok 5/5 Pitää tutustua bändin muihinkin levyihin.
Oasis: Stop The Clocks Paras kokoelma, mitä on ikinä tullut vastaan! Kaikki 18 biisiä täyttä rautaa, toimii niin nautiskeluun kuin taustallekin. Lisäksi mukana DVD ja tyylikäs pahvikotelo. Todella herkullinen pakkaus uusimmalta tuttavuudelta.