Tuskin olen ainoa, jolla tästä leffasta on jotain sanottavaa. Harvat kauhuelokuva kestävät katsojiensa ikääntymistä. Siitä tunteesta, minkä joskus 10+ vuotiaana sai kauhupätkiä katsellessa, voisi tänä päivänä maksaa sievoisia summia. Nyt jo se, että pääsee jännittävään tunnelmaan on loistava saavutus kauhuelokuvalta. Stanley Kubrickin ohjaama The Shining kuuluu epäilemättä genrensä suurimpiin klassikkoihin ja onhan se kaikin puolin erittäin toimiva paketti. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja sieltä täältä nousee muutamia muistettavia kohtauksia, jotka parttiarallaa kaikki tuntevat, mutta joita en nyt kuitenkaan sen enempää viitsi spoilailla. Leffa tuli katsottua Jack Nicholsonin 70-vuotispäivän kunniaksi, ja onhan The Jack kovassa iskussa psykopaattisena kirjailijan alkuna. Erityisesti baarimikon kanssa käydyt keskustelut ovat aivan loistavia. Varsinaista kirves kädessä -jahtaamista oli vähemmän kuin muistinkaan, olikohan tuo sitten niin, että siinä myöhemmin kuvatussa tv-versiossa oli enemmän takaa-ajoa. Ihan hyvä tosin näin, en sitä enempää kaivannutkaan. Ehkä muutama kunnon irtosäikäytys olisi kuitenkin ollut paikallaan, tällaisenaan Hohto pelaa hieman liikaa puhtaan tunnelmansa varaan. Se kantaa valta-osan elokuvasta, mutta ei ihan nappisuoritukseen kuitenkaan. Psyykkisiä voimia tavalla tai toisella hyödyntävästä pikkulapsesta on tullut jo sen sortin klise nykykauhuleffoissa, että kaverin paikalla pörrääminen laittoi hieman häiritsemään. Tosin näyttelijä osaa hommansa ihan mukavasti ja julkaisuaikanaan poika ei varmastikaan ole ollut samanlainen riippakivi. Pojasta tulikin mieleen, että hänen äitinsä näyttelijä pääsi vauhtiin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun puhuminen vaihtui kirkumiseen. Se ei kuitenkaan kummemmin ärsyttänyt, Jackin hahmon harteilla tämä elokuva kuitenkin paljolti oli. Ja Jackhan kantaa. 4 / 5
Jep, The Shining on kyllä "kauhuelokuvien kauhuelokuva" yhdessä The Exorcistin kanssa. Kuvallisesti upeaa jälkeä, unohtamatta sitä levotonta äänimaailmaa ja loisteliasta musiikin sekä kameran käyttöä. Eipä tuosta paljoa valittamista löydy, tosin Nicholsonin maaninen roolisuoritus lipsahtaa mielestäni ajoittain lievän ylinäyttelemisen puolelle. Ainahan Nicholsonilla on kylläkin ollut näitä höyrypäärooleja. Erikoista muuten se, ettei elokuvassa Dannyä näytellyt Danny Lloyd ole esiintynyt The Shiningin jälkeen missään elokuvassa (paitsi jossain -82 valmistuneessa tv-elokuvassa). Luulisi, että noin hyvin lapsiroolin klaarannut pikkupoika olisi saanut tarjouksia ties mistä. Ehkei heppua vain kiinnostanut näytteleminen, ei voi tietää. Ottaen huomioon kuinka perfektionistinen ohjaaja Kubrick oli, tässä otsikon mukaisessa elokuvassa on yllättävän paljon klaffivirheitä. Alkutekstijaksossa vilahtaa helikopterin varjo. Lisää löytyy ainakin siitä alkupään kohtauksesta jossa Danny syö leipää pöydän ääressä. Kuva leikataan pariksi sekunniksi Wendyyn, sitten takaisin Dannyyn ja yhtäkkiä leivästä on kadonnut isompi pala. Tietty lopun labyrinttikohtaus on yksi, vaikka on lumimyräkkä ja pakkasta niin hengitys ei höyryä. Mitähän vielä... no se, kun Danny leikkii hotellin käytävällä ja pallo vierii salaperäisesti suoraan hänen eteensä. Pallo tulee juuri tietystä kohtaa mattoa (tämän huomaa maton kuvioinnista), mutta kuvakulman vaihtuessa pallo on täysin eri kohdassa mattoa. Kuva kohtauksesta ja matosta: http://www.cinep.org/site/images/films/Shining.jpg Kyseessä ei ole Kubrickin läheskään paras elokuva, mutta puhtaasti kauhugenren huomioon ottaen kyseessä on aikaa kestänyt, korkeatasoinen ja aidosti pelottava tuotos. Kauhussa on helppo mennä pieleen, mutta tässä on onnistunuttu kutakuinkin täydellisesti, lopetuksenkin ollessa aavemaisen karmiva. Kubrick osaa/osasi.
Olen vähitellen kallistunut Stephen Kingin mielipiteen puolelle, että Jack ei ehkä sittenkään ollut oikea valinta pääosaan. Hulluna mies on kieltämättä loistava, mutta elokuvan alussa hepun olisi kai tarkoitus olla suht normaali ja täysjärkinen. Sellaista kuvaa miehestä minä ainakaan en ihan saa, vaan sitä hullun kiiltoa silmiin tuntuu käenpesästä tarttuneen. Muuten kyllä erittäin onnistunut kauhu, ja jenkkilevynähän tämä pitää katsoa, niin näkee sen täyspitkän version. Miksiköhän se muuten on jäänyt täällä päin maailmaa niin tuntemattomaksi? Luulisi, että näin kuuluisan kauhuelokuvan pitemmälle versiolle löytyy kiinnostusta vaikka miten.
Pakko kommentoida. Itselle tämä on kaikkien aikojen ja rakkain teh Elokuva. Virheistä puhuttaessa... myös kun nigger Cook menee Wendyn ja Dannyn kanssa kylmiöön, niin oven avaus ja sisääntulo on eri kädellä. Näin Hohdon ensi kerran aika pienenä ja taisipa olla vielä Ruotsin TV:stä "livenä", eipä nukuttanut seuraavana yönä.
Juu, kyllähän tämä on se kauhuleffa, joka hoitaa tehtävänsä vielä myöhemmälläkin iällä. Muistan leffan lukioaikoina katsoneeni telkusta ja ainakin sillon vielä täytyi pahimmat kuumotus kohdat skipata ja mennä hakeen jääkaapista purtavaa Tunnelma on kyllä kohdallaan ja musiikki tosi painostava. Kirjakin tuli luettua, se oli muistaakseni joiltain osin paljonkin erilainen. Täytyykin kaivaa leffa esiin ja katsastaa uudestaan.
Kirjahan on hyvinkin erilainen kuin Kubrickin Hohto. Mutta mielestäni tämä on kuitenkin parhain Stephen King filmatisoinneista. Stand by me, Shawshank ja Vihreä maili muut edes kohtuulliset. Tunnelmahan tästä tekee hyvinkin erilaisen kauhufilmin. Ei ole säikyttelyjä oikeastaan yhtään. Itse en ole mikään kauhun ylin ystävä ja joskus olen miettinytkin onko Hohto edes kauhuelokuva. Mutta kai se sitten on.
Niin, kyllähän niiden nykyajan idioottimaisten, shokkisäikyttelyyn turvautuvien teini"kauhu"leffojen sijaan paljon mieluummin katsoo oikeasti pelottavaa tekelettä. Niitä ei vaan järin montaa ole. Hohto kyllä skulaa jokaisella osa-alueella edelleenkin vailla vertaansa, joskin se Here's Johnny! v*tuttaa kyllä joka katselukerralla enemmän.
Shining on ehdoton lempparini Kubrickin leffoista. Kubrick ei käytä halpaa säikyttelyä kauhun luomiseen vaan luon kuvilla ja äänillä alitajuntaan ryömivää piinaavaa tunnelmaa joka jää kummittelemaan katsojan mieleen leffan loputtuakin. Elokuva kestää muita kauhuleffoja paremmin uusintakatseluja ja itseasiassa paranee mitä useammin sen katsoo. Hissistä vyöryvä veri, kylpyammeesta nouseva nainen, hirvittävät kaksostytöt, koirapukuun pukeutunut mies ja muu Shiningin kauhukuvasto ovat täydellisiä esimerkkejä kuinka katsoja saadaan oikeasti pelkäämään. Stephen King ei tykännyt Kubrickin visiosta, mutta kun on nähnyt kirjailijan oman minisarjaversion voi vain todeta Kubrickin leffan olevan valovuosia Kingin versiota edellä. Suosittelen kaikille pidempää amerikkalaista versiota leffasta. Itse ainakin pidän sitä parempana kuin euroopassa levitettävää lyhyempää versiota.
Shining on kyllä ehdottomasti parhaita kauhuelokuvia, tunnelma välillä oikeasti hyytävä ja painostava. Elokuvassa riittää monenlaista pohdiskeltavaa, esim. peilien merkitys on vielä selvittämättä (Liittyyköhän "punainen wc"-kohtauksen suojalinjan ylittäminen jotenkin "peilaamiseen"?) Myös valmiista musiikista koostettu musiikkiraita on hyvin toimiva, siinä on Stanley-setä valinnut vinyylinsä huolella.
Tässäpä ne parhaat King-filmatisoinnit taisivat tullakin. Myös The Dead Zonen laittaisin listan jatkoksi. Ja onhan niitä pari muutakin ihan hyvää, Pet Sematary, Carrie, Cujo ja Misery... hei, näitähän on aika monta oikeastaan. Taitavat parhaat King-filmatisoinnit olla kuitenkin jotain ihan muuta kuin kauhua, esim. mielestäni Stand By Me, Shawshank Redemption ja Green Mile ovat loistavia kaikki. King on toisaalta paljon muutakin kuin pelkkä kauhukirjailija, Stand By Me'hen on onnistuttu vangitsemaan ne lapsuuden kesien tunnelmat ja onpa King muutenkin onnistunut luomaan loistavia hahmoja kirjoihinsa (esim. The Dark Tower -sarjan tyypit). Mutta nyt meni taas hieman ohi varsinaisesta aiheesta... Vaikka kova Kubrick-diggari olenkin, tuota Shiningin pitempää versiota en ole vieläkään päässyt näkemään. Jollain kaverillani taisi olla tuosta jokin laserdisc-versio.
Shining - Hohto on niitä harvoja kauhuelokuvia, joista pidän täysillä ja taitaa olla ainoa kauhuelokuva, jolle suostun antamaan täydet pisteet. Tunnelmaa rakennetaan vähittellen ja katsoja saadaan kyllä pelkäämään tehokkaasti. Jos joku väittää, ettei pelota, niin hän joko valehtelee tai on todella kovahermoinen kaveri. Kubrick olisi kyllä saanut tehdä enemmän kauhuelokuvia. Ei tällaista enää osata tehdä.
Täsmälleen. Itse olen nähnyt sen Amerikan version ja on siinä tosiaan muutama kohta lisää, mm. Shelley juttelee alussa lääkärin kanssa. Sekä myös pidennetty kohtaus, jossa Jack juttelee baarimikon kanssa. Pitääkin katsoa tänään uudestaan. Edellisestä kerrasta onkin jo melkein vuosi vierähtänyt.
Olikohan se joku Suomalainen leffa kriitikko, vai oliko se tossa Stanley Kubrick:Ohjaajan Muotokuvassa (http://www.filmifin.com/FF20/arvostelu.php?site=filmi&id=444) kun joku totesi että Kubrickilla oli ainutlaatuinen taito > Vaikka olisit katsonut Hohdon 10:kin kertaa, niin silti joka kerta käytävien kamera ajoissa, esim. Dannyn polkiessa 3-pyörää kohti seuraavaa kääntymistä, ja vaikka tiedätkin jo mitä kulman takana on, jännität kulmaan "tuloa" kuin olisit katsomassa leffaa ensimmäistä kertaa. Ja toi on kyllä totta, Hohdon katselin 2 vkoa sitten viimeksi(kuin myös 2001:sen) ja kyllä siinä vaan joku taianomainen juttu on ja homma on just noin... Omat lempikohtaukseni leffassa on myös Tanssisalin baarimikon kanssa käydyt keskustelut. Ja aivan leffan alun kopteri kuvaus vuoristoista tietä pitkin ajelu yhdistettynä hyytävään musiikkiin luo jo sellaisen pohjan mitä on tulossa että oksat pois. ****,5/*****
Amerikkalainen Shining on noin puoli tuntia pitempi eurooppalaista. Jännä juttu sinänsä, että leffan versiot on rajoitettu maantieteelisesti, eikä pidempää versiota saa julkaista Euroopassa. Leffastahan näytettiin USAn teattereissa alunperin 146-minuuttinen versio, jossa oli vaihtoehtoinen loppu, mutta Kubrick leikkasi lopun pois. Mielenkiintoinen juttu on myös se että Kubrick leikkasi leffaansa puoli tuntia lyhyemmäksi leffan saatua huonoja arvosteluja. Perfektionistina tunnettu mies siis taipui kriitikkojen painostuksesta.
Arkistosarjoissa on kyllä voinut nähdä tätä pidempääkin versiota - siis täällä vanhalla mantereella. Esim. SEA:n muutaman vuoden takaisessa Kubrick-retrospektiivissä oli nähtävillä juurikin tuo alkuperäinen, pidempi versio.
Tuo pitää nähdä kyllä joskus. Heti vaan isoa älähdystä tänne jos se pyörii taas joskus jossain elokuva-arkistojen näytännöissä...
The Shining ei ole minusta paitsi ehkä paras kauhuelokuva mutta myös yksi parhaimpia elokuvia koskaan. Ei monikaan tätä miellä Stanley Kubrickin parhaaksi elokuvaksi, mutta toisaalta minusta tämä on ehkä tasapainoisin Kubrick-elokuva -- ehkä siksi, että jos tätä vertaa hänen muihin elokuviinsa, niin tässä se kubrickmaisuus ei ole niin vahvasti esillä. Tämä elokuva painaa Elm Streettien, Hell Raisereiden, Halloweenien, Hosteleiden, Saw:n ja jopa maailman pelottavammaksi elokuvaksi monestikin mainitun Exorcistin ohi pelottavuudessaan nimenomaan piinaavan tunnelmansa takia. Pelottava ja aavemainen musiikki ja äänimaailma sekä Kubrickin taito valita ne pelottavimmat tavat kuvata saavat katsojan kerta toisensa jälkeen pelkäämään. Alkuperäisessa Psychossahan Afred Hitchcockilla oli muutama pelottavan muistettava kohtaus: suihku, Batesin ryntäys ja puukotus portaiden yläpäässä kärpäsen näkövinkkelistä, "mother"-kohtaukset. Siinä mielessä The Shining on aliarvostettu, että minusta Kubrickin kuvaamat kohdat ovat vähintään yhtä pelottavia kuin Hitchcockin Psychossa. Tämän ketjun kunniaksi katsoin viime yönä leffan jälleen kerran, ja yhdyn aiempiin kommentteihin: vaikka olen katsonut leffan monta kertaa, niin silti ne pelottavat kohtaukset yhä uudelleen ja uudelleen pelottavat ja säikyttävät. K Itsekin olen katsonut sen TV-minisarjan, ja minustakin se häviää Kubrickin versiolle 100-0. Muutenkin minusta on tärkeää, että ohjaajat ja elokuvantekijät uskaltavat ottaa tiettyjä vapauksia, jos ovat tekemässä esimerkiksi kirjasta elokuvaa. En ole mikään Stephen King -asiantuntija, mutta sellainen mielikuva minulla on, että Kingillä on tapana selittää asioita turhan paljon -- tehdä niistä ymmärrettäviä. Kubrick elokuvassaan turvautuu ihan oikein siihen pelottavuuden ja kauhun ykkössääntöön "Tuntematon on pelottavinta". Hän antaa pelottavien kuvien ja äänimaailman kertoa tarinan, eikä lähde selittämään sitä hienoisesti dialogiin upotettua kliseistä intiaanien hautausmaata lukuunottamatta. Sanoi King mitä tahansa, niin Jack Nicholson oli täydellinen valinta päärooliin. Onhan se myönnettävä, että Nicholsonilla on heti alusta saakka "hullunkatse". Toisaalta, jos päärooliin olisi palkattu joku muu, joka alussa olisi ollut "normaali" ja sitten muuttunut hiljoitellen murhanhimoiseksi psykopaatiksi, niin se "muodonmuutos olisi ehkä ollut hieman yllättävämpi, mutta taas silloin olisi jääty paitsi Nicholsonin uskottavuudesta esittää juuri murhanhimoista psykopaattia. Sitä paitsi, uskon vakaasti siihen, että suuri syy leffojen hyvyyteen on se, että pääroolien vetäjät ovat karismaattisia ja muistettavia. On sääli, että Halloweenin Jamie Lee Curtis (tai äitinsä, Psychon Janet Leigh) mielletään monesti kauhuelokuvien kuningattareksi (mitä kirkumiseen tulee), sillä Shelley Duvall (vaikka onkin tässä elokuvassa ärsyttävän 80-lukulainen) loistaa tässä elokuvassa. Vähintään yhtä tärkeä murhaajan esittäjän kanssa on uhrin esittäjä, ja valkoisessa kylpyhuoneessa seinään nojaava kokkiveistä pitelevä kirkuva Duvall on minusta eittämättä kauhuelokuvien paras "uhri". Kubrickin taktiikkaa kyllä täytyy ihailla, sillä harva ohjaaja onnistuu noin hyvin henkisesti alistamalla (tunnetusti) saamaan näyttelijänsä siihen mielentilaan mitä vaaditaan alistetun vaimon esittämiseen Danny Lloyd oli kyllä uskomaton lapsinäyttelijäksi tässä elokuvassa sillä ne suu auki -kohtaukset sekä Tony-äänellä puhuminen olivat aidosti karmivia. Dokumentissa liikuttuvaa Scatman Crothersia olisin halunnut nähdä enemmän, sillä hän oli jotenkin niin mukava roolihahmo -- mukava pappa. Ja jos Ted Levine on vakiovalinta psykopaatiksi, niin Philip Stone hulluudessaan ei kauaksi jää Delbert Gradyn roolissaan. Tämä on yksi täydellisimpiä elokuva koskaan, ja kestää ajan hammasta uskomattoman hyvin. 5/5
Overlook-hotellin esikuva Tässä on Timberline Lodgen kotisivu. http://www.timberlinelodge.com/ Tämä on se hotelli mitä ilmakuvassa näytetään elokuvan alussa. Labyrintiä ei näy niissä kuvissa.(yksi leffamoka lisää). Vertailemalla huomaa myös että lavaste-hotellia ei ole tehty ihan samanlaiseksi.
Ja hotellin sisustuksessa käytettiin esikuvana Ahwahnee Hotelia. Takkahuone ja aula ovat tutun näköisiä
HD Versio odottaa koviksella uusinta tykitystä. En ole muuten koskaan nähnyt tästä widescreen versiota vaan vhs:llä oli 4:3 versio. Edellisestä katselukerrasta on jo niin paljon aikaa ettei hyvyyttä voi kommentoida ennen uusinta kierrosta.