Näin jonkun muunkin mielestä, sillä R1-julkaisun uusi kansitaide näyttää tältä: linkki. Huomattavasti parempi.
Olisikohan kerrankin mennyt kuluttajien (ja Aronofskyn/muun elokuvan kanssa tekemisissä olleen porukan?) valitus perille kun noin radikaalisti muuttui kansitaide. Huomattavasti parempi, vaikka ei vieläkään tyylikkäiden julisteiden tasolla.
Aika hiljaseks veti. Pitkästä aikaa taas sellainen tunne-elämys elokuvasta jollaisen esimerkiksi Lynchin tai Tarkovskin teokset ovat mulle tarjonneet. Visuaalinen oivaltaminen ei rajoittunut pelkästään avaruusjaksoihin, muissakin osioissa kuvat olivat jotenkin pehmeitä ja lämpimiä, kauniita. Kaunis oli elokuva myös sisäisesti, rakkaustarina oli koskettava ja Aronofskyn aiemmista leffoista tuttu rankkuus loisti (onneksi) poissaolollaan. Tarinan substanssi ja tekijän sanoma liikkuukin sitten sellasilla leveleillä ettei oikein osaa mitään kovin fiksua vielä kommentoida ekan katselukerran jälkeen. Diipistä pohdiskelusta ja maalailusta pystyy nauttimaan vaikkei tajuaisikaan mistä on kyse. Tietyssä mielessä kolmella aikakaudella liikkuva juoni on käsittämättömän hyvin onnistunut yhdistämään täysin erilaiset osiot toisiinsa ja leikkaukset ovat saumattomia. The Fountain onnistui täten siinä missä Babel epäonnistui. Kaiken kruunaavat Weisz ja Jackman uransa tähän asti hienoimmilla suorituksilla, eikä elokuvaa ole pilattu liialla pituudella tai selittelyillä. Uskallan jo tässä vaiheessa väittää että ainoastaan Inland Empire voi tänä vuonna päästä tämän kanssa samalle tasolle. *****/***** Edit: kylläpä muuten ihmetyttää rottentomatoesin surkea 50% reittaus, en näin fanipoikana vaan pysty käsittämään tollasta
Itse vähän odottelin tuollaista vastaanottoa, sillä The Fountain on selkeästi yksi niistä elokuvista jotka jakavat mielipiteet kahtia.
Olipas... Olipas se... kaunis elokuva! Voi luoja, miten lämpimät fiilikset jäi elokuvan jäljiltä. Vaikea pukea tunteitaan sanoiksi. Tässähän tuntee itsensä epämiehekkääksi, kun alaleuka meinaa vapista vieläkin. *snÅrff* Se ihminen, jolle tämä elokuva ei herätä mitään tunteita, on tunteeton pökkelö! En tiennyt ennen tämän ketjun lukemista, että Brad Pitt oli alunpitäen valittu elokuvan tähdeksi. Ei siinä mitään, Pitt on monitaitoinen näyttelijä, yksi nuoremman sukupolven ehdottomista suosikeistani, mutta kun kerta Hugh veti noin priimasuorituksen, en tunne menettäneeni mitään Bradin kieltäytymisen vuoksi. Kerta kaikkiaan hieno suoritus. Elokuva ja tarina kehittyi upeasti koko keston ajan. Alku oli hieman tavanomainen, voisin melkein väittää, että jopa tahallisesti, kun taas loppua kohti mentiin niin kauniisiin sfääreihin, ettei meinannut tuolilla pysyä. Unelmien sielunmessu oli raivoisa ja vaikuttava, tämä taas ... noh kaunis (jäikö vielä epäselväksi ) ja vaikuttava. Hämmentävää, miten yksi ohjaaja onnistuu kahden niin täysin erilaisen elokuvan tekemisessä näin loistavasti. Musiikki sopi fiilistelyihin oivasti, ei kuitenkaan ollut aivan yhtä päällekäyvää kuin Requiemissa. Enpä ollut yllättynyt nähdessäni lopputekstit, että sama mies oli tämänkin elokuvan musiikkien takana - Clint Mansell. Mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. 8 elokuvaa 10:stä on tusinatavaraa. 1,99 osaa on niitä "todella hyviä elokuvia" ja 0,01 on niitä mitä muistelee vielä vuosienkin päästä, ja joista kohkaa kavereilleen kyllästymiseen asti. The Fountain on 0,01 -elokuva.
Ensimmäinen asia mikä tästä jäi mieleen oli aivan uskomaton visuaalinen toteutus. Tämä oli varmasti kaunein koskaan näkemäni elokuva ja tietyt kohtaukset saivat haukkomaan henkeä ja vain tuijottamaan ruutua silmät pyöreitä. Itse sisällöstä taas voi olla mitä mieltä tahansa, mutta jo pelkän visuaalisuuden takia tähän kannattaa tutustua. Oman tulkintani: Spoiler En nähnyt elokuvaan läheskään niin monimutkaisena kuin muutaman kirjoittaja täällä. Mielestäni tässä käytännössä kerrottiin kolme tarinaa, jotka olivat itse asiassa yksi ja sama tarina kerrottuna vain eri aikakaudella. Tarinat olivat vain leikattu emotiaaliseen järjestykseen. Lähinnä kyse oli rakkaudesta ja kuoleman hyväksymisestä. Mikään mestariteos tämä ei ollut, vaan lähinnä juoneton elokuva, joka ei ollut läheskään niin syvällinen mitä se yritti olla. Tätä kannattaa kuitenkin käsitellä aivan upeana visuaalisena trippinä elokuvan käsittelemiin teemoihin. Tunteitakin se herätti ja näyttely varsinkin Jackmanin osalta oli aivan mahtavaa. 4/5
Tulee muuten Kino Engeliin ensi-iltaan pe 18.5 tekstittämättömänä: http://www.cinemamondo.fi/?doc=1&m=121
Tuli katsottua tuo viikonloppuna eukon kanssa, ja ihan teksteillä. Oli kyllä harvinaisen tyhmä olo leffan jälkeen. Vieläkään ei tuolle oikeen osaa tähtiä antaa kun ei tiedä miten suhtautua koko pätkään... Toteamus: kuolema on väistämätön.
Ei sovi mulle t?mm?nen. Lopetin tosin katsomisen siihen kun Jackmani alkoi sy?m??n sit? puuta.:sleep: ________ Blowjob maid
Joo eiku pelästyin että joku ois tehny jo suomi-käännöksen tohon! :hitme: Niinkuin Aronofsky on myös sanonut että jos lukee tekstejä leffassa, niin katsojalta menee keskimäärin n.30% leffan visuaalisuudesta ohi, varsinkin The fountainin symboliikan kanssa. (puhuu ihminen joka etsii tekstitettyä leffaa !!!!!!!)
Onkohan R1-julkaisun ja toukokuun lopulla tulevan R2-julkaisun välillä kovinkaan suurta eroa? Onko tietoa, löytyykö kummastakaan enkkusubeja? E: R2-julkaisusta näyttäisi ainakin löytyvän, mutta onko muista eroista tietoa.