Sushi oli kyllä jotain uskomattoman hirveää. Ne riisin päällä olevat kalat sain jollain ihmeen kaupalla syötyä, mutta ne merilevä kiekot(?).. Huh huh.. Yhden sain vedet silmissä yökötellen nieltyä. Eikä siinä vielä kaikki, neljä jäljellä! Ja kun oli kaverin äiti vielä tarjonnut, niin pakko oli yrittää. Hetken aikaa katson seuraavaa merilevä kasaa, vilaisen kaveri äitiä, katsoo sopivasti muualle, heitän loput kaverib lautaselle ja sanon että syö. Ja kaveri vetää kaikki ykkösellä: Helvetin hyvää. Toisen epäonni, toisen onni.
Sillisalaatti sai kerran juomalasin tyhjenemään nopeasti, varsinkin kun luulin sen olevan perunasalaattia. Ei koskaan enää...
Hyvinkin todennäköisesti tästä on kyse. Tietoisesti en moista myrkkyä ole käyttänyt, mutta se voi olla jossakin "tuotemerkkitavarassa" se vaikuttava ainesosanen.
Liekö tuo isoamyyliasetaatti sama kiusaus, joka välillä vaanii muunmuassa vehnäoluissa. Se on kyllä harmittava yhdiste, koska se pilaa muuten niin hyvät oluet varsin mallikkaasti.
Pidän itse kaikista keinotekoisenkin kaltaisista banaaniesanssituotteista (Olvin limpparit :love: ), mutta olut tosiaan on pilalla heti jos maussa on yhtään banaania. Pahin olut mitä olen maistanut, oli n. kymmenisen vuotta sitten marketeista räpäyksen aikaa löytynyt chili-olut. Pullossa taisi olla kokonaisena joku jalapenopalko, "marinoituna" johonkin halpaan oluen väriseen hapotettuun liemeen, mutta maussa ei sitten ollut muuta kuin se jalapeno, ja pirun tulisena. Puolen pulloa pystyi irvistellen juomaan ja lopulla avattiin tukokset keittiön lavuaarista.
Sahdista kyllä, vaikka kaikki maistamani ovatkin olleet vain niitä Alkon valikoiman pullotettuja. Noissa ehkä se katajan katkeruus peittää banaanin, tai sitten ko. kombinaatio vaan sattuu olemaan makunystyilleni sopiva. Häpeäkseni on tunnustettava, että belgialaisissa on sitten jotain mikä ei vaan ole vielä auennut. Viimeisin yritys jollain kolmen vartin pullolla (ensimmäinen laatuaan minulle) meni ensin sen järjettömän vaahtoamisen ihmettelyyn, mutta taas se "belgialainen maku" sai aikaan pieniä sisäisiä puistatuksia. Olen kyllä päättänyt ottaa nämäkin haltuun, eli toistoja ja harjoitusta se vaan vaatii..?
Ei ollut riisikeksit kyseessä vaan normaalin vaaleanruskeita kaurakeksejä joissa ei ollut mitään makeutta ja se kauran makukin oli jotenkin saatu imettyä pois. Friggs riisikakut muistuttavat suolan kanssa syötynä vähän popcornia. :naminami:
Mä sanoisin, että saksalaistyyppisissä vehnäoluissa on enemmän banaania, joskin kyllä belgialaisetkin ovat siinä kunnostautuneet. Itse alan pikkuhiljaa siitä pääsemään jo voiton puolelle. Oleilu Saksassa ja altistus vehnäoluille toimivat kuin siedätyshoito allergiaan . Tuo kolmen vartin belgipullo on todennäköisesti saanut kakkoskäymisen pullossa pienellä määrällä sokeria (vrt. shampanja), joten se pitää kaataa huippuvarovaisesti.
Popcornista tuli mieleen, että kerran erehdyin vahingossa ostamaan kaupasta sitä Taffelin erityisen voimaista (sana on siis "voi") popcornia (sitä myydään muistaakseni keltaisissa kuorissa, kun se perus-popcorn on sinisissä kuorissa). Kylläpä ne maistuivat ihan hirveille. En yleensä pidä kauhean rasvaisista/voimaisista syötävistä, mutta tämä voi-popcorn oli jo jotain todella etovaa. Hyi! Tästäkin pääsen sitten aasinsillalla Hesburgin antimiin. Entisenä Carrols-fanina päätin kerran tilata Heseltä jonkun muun kuin sen iänikuisen kerroshampurilaisen (tosin en muutenkaan syö kyseisessä paikassa juurikaan). Päädyin sitten ottamaan megahampurilaisen. Lähdin kävelemään ulos, ja nälkä oli niin suuri, että oli pakko haukata kadulla yksi haukku hampurilaisesta. Hyi olkoon miltä se maistui! Se maistui TODELLA rasvaiselta ja se oli varmaan hukutettu majoneesiin. Koitin vielä toisen kerran haukata, mutta maku vaan oli niin paha, että oli pakko heittää koko hampurilainen roskiin. Tästä jäi vielä senkin takia paha fiilis, koska ruokaahan ei saisi haaskata. Mutta minkäs teet?!
En kai ole mitään kovin pahaa maistanut kun ei heti mieleen tule mitään tosi-tosi pahaa. Yleensäottaen mottona on ollut että "kaikki ruoka on hyvää". Tietenkin se, että mitä lasketaan (normaaliksi) ruuaksi, on vähän syöjästäkin kiinni. No ainakin hapantunut maito ja pilaantunut liha maistuu pahalle. Ja vaikka noin muuten olen aika perso viinaksille, niin en myöskään ole oppinut juomaan viskejä tai konjakkeja, ne maistuu syystä tai toisesta suussani pahalle. (harmi..) (OT) Muistampa (hämärästi) eräänkin kerran kun könysin pikkutunneilla parin promillen humalassa baarista kotiin ja tietysti alkoi hiukomaan, joten menin jääkaapille ja nostin maidon ja leivät ym. pöytään. No niitä leipiä siinä mutustelin tovin ja tokkuroissani torkahtelin, ja jossain välissä havahduin että perhana, mullahan on leipää suussa.. No sehän piti huuhdella maidolla alas ja olin ottavinani maitolasista kunnon kulauksen, mutta Mit.Vit?! Suuhun tulikin jotain kamalan kitkerää lientä ja kun katsoin tarkemmin kättäni, huomasin että ei se mikään maitolasi ollut vaan suolakurkkupurkki... :hitme: Se EI maistunut hyvältä. Itseasiassa aika helkkarin pahalta. (/OT)
Banaanista tuli mieleeni kertomus isästäni. Sotien jälkeen kun banaani ei vielä ollut "jokapäiväistä" herkkua niin isäni oli kuullut tarinoita sellaisesta herkusta kuin banaani. No eräänä päiväni isäni äiti toi kaupasta banaaneja ja isäni sitten tohkeissaan syöksyi banaanin kimppuun ja koska kyseessä oli isäni elämän ensimmäinen banaani niin kuorineenhan se sitä rupesi syömään ihan kuin omenaa. Ei kuulemma ollutkaan niin herkullinen ensikohtaaminen kuin oli kuvitellut.
Lievä OT edelliseen: Köyhästä perheestä kun on lähtöisin, niin ensimmäisen kerran lohta söin koulun ruokalassa yläaseteella. No tapani mukaan kaikki mitä lautaselle laitetaan syödään. Eli siis "lohi"pala nahkoineen päivineen. On nykyäänkin tuo sateenkaarirautu eli kirjolohi ainoa kala josta en erityisemmin välitä. Hyvää merilohta olen kyllä syönyt pari kertaa...
Taitaa olla sama homma tapahtunut monessakin perheessä, ellei sitten kyseessä ole jonkin asteinen "urbaanilegenda". Muistaakseni joko vanhemmilleni, tädilleni tai sedälleni kävi samoin, mutta banaanit olivat myös täysin raakoja. Ja niinhän ne siihen aikaan kaiketi olivatkin. Tai ainakin kuljetettiin raakoina.