Uusi videonauhuri?

Heittipä veivinsä meikän Philipsin halppis videot. Nyt olisi sitten ostettava uusi ja pääasiassa ne näyttää olevan nykyään noita comboja, mikä ei ole mulle vaihtoehto.

Elikkä millaiset videot ja mistä kannattaa ostaa? Tämmösiä pikaisen etsinnän jälkeen löysin:

Sony SLV-SE740 187€

Panasonic NV-HV61EC-S löytyi vain Panasonicin sivuilta

LG LV-4961 99€

Millainen mahtaa olla toi LG:n laite? Hinta on ainakin kohdallaan. Sony on aika kallis, mutta onko hintansa väärtti?

 

Onko pakko olla uudet? Käytettyjä varmaan sais halvalla. Meilläkin olis parit ylimääräiset kun ei kellekkään kelpaa.

 

No käytetyt videot voi olla laadultaan vähä mitä vaan eikä tiedä koska laukeaa

 

Ei käytettyjä missään tapauksessa, jos täytyy kyetä tallentamaan ja lukemaan hifiääntä. Kasettien takaisinkelauskoneeksi kelpaa käytettykin, kunhan koneen nauharata on säädöissään, ettei nauhuri kanttaa nauhaa pilalle.

Sonya suosittelen jos kuvanlaatu on oleellinen asia. Jos laite menee lastenhuoneeseen tai tupakoivaan perheeseen, ei ole mitään väliä koneen laadulla, väärinkäyttö kuitenkin pilaa laitteen: koneistoon menee banaaneja, leegopalikoita, kyniä, tervaa, nikotiinia, savua, äiskän pikkuhousut ja iskän partakone, joka jopa juuttuu kasettiluukkuun kiinni ja alkaa surista. Siinä sitten selitellään kylään tuleville isovanhemmille, että mikä kumma siellä äiskän pikkuhousuissa oikein surisee, ja miksi ne kaikki ovat kuvanauhuriin menossa.

Olen käyttänyt loppuun 40-50 nauhuria, ja paras (vhs-) kuvanlaatu löytyi eräästä Sonysta. Tosin se oli poikkeuksellinen helmiyksilö, muissa vastaavissa (huollon ajaksi lainaksi saaduissa) kuvanlaatu ei ollut yhtä hyvä. Sain siis vahingossa pro-laatuisen nauhurin itselleni, enkä ole siitä luopunut vieläkään, aion huollattaa sen kuntoon vielä joskus, nyt se on hieman rikki.



Ota siis vaikka pankkilaina tai kolehti kavereilta, että saat ostettua kunnollisen UUDEN koneen. Huonoista (uusista tai vanhoista) on pelkkää riesaa.

Jos kuitenkin ostat huonon uuden, osta giga-antista, jolloin voit 29 vuorokauden ajan koekäyttää vekotinta ja palauttaa sen ellet tykännyt.

 

Itse ostin juurikin tuon LG:n laitteen Prismasta 89 eurolla pari viikkoa sitten. Ihan hyvä laitos,erityistä plussaa kompaktista koosta. Ainoa laite joka sopi meidän TV-hyllyn lokeroon. Pikakelaus on myös todella nopea, 4 tunnin kasetin kelaus lopusta alkuun vie alle minuutin.
Miinuksena ehkäpä se, että en ainakaan ole löytänyt tuosta sellaista ns. "Index" -hakuominaisuutta, jolla laitos osaisi kelatessa pysähtyä tietyn ohjelman alkuun.
10v vanhoista Saloran videoista kyseinen ominaisuus löytyy, samoin kuin yhtä vanhasta Philipsin TV-video-combosta ja vanhempien JVC DVD-VHS-combosta, joten tottumuksen vuoksi sellaista kovasti kaipaa..

No jostain sitä on tingittävä ja tähän astiset kokemukset ovat positiivisia. Saa nähdä jatkuuko tyytyväisyys, kun aika kuluu. Joutuuhan nuo melko kovalle käytölle, sillä videoita käytetään meillä päivittäin.

 

Minä käytin nauhureita noin 2400 tuntia per kone vuodessa.

Vuoden kuluttua alkoi minulla hifiääni ritistä, kahden vuoden käytön jälkeen koneella ei kannata enää tallentaa lainkaan musiikkiohjelmia, mutta pilipalihommiin se edelleen kelpaa, kun hifiääniritinä ei haittaa.

Minulla laite siis kestää noin vuoden tallennuskoneena, tallentaa hifiääntä noin vuoden. Sen jälkeen ostetaan uusia koneita ja entisestä tulee kelauslaite tai play-kone.



Nykyisten koneiden kestoiästä ei ole tietoa.



Sitten kaduntallaajille vinkki: tärkeimpiä tallenteita ei kannata pikakelata "minuutissa" koska se sulattaa muoviset nauhaohjaimet ja ainakin kasettikotelon mekaniikka menee pilalle. Ainahan nauhamateriaalin voi siirtää uuteen kotelomekanismiin, mutta kaduntallaja tuskin siirtää, ja näin ollen kuva alkaa nykiä, ääni samoin, ja lopulta nauhan reuna kanttautuu, eli nauhakin menee peruuttamattomasti pilalle.

Käyttämissäni pro-kaseteissa oli metalliset ohjurit, ja muutenkin lujemmat muovit, ne ehkä sietäisivät minuutin kelauksia, mutta panin merkille, että kasettien mekaniikka heikkeni jatkuvasti viime vuosina, joten uudenaikaiset halvat kasetit tuhoutuvat 100% varmuudella jos kelaus tehdään minuutissa. Mutta tuskin vhs-nauhoja käyttävät ovat kiinnostuneita tällaisista asioista, koska ovat kuitenkin sunnuntaikatsojia, alle 22 ohjelman tallentajia per vuorokausi. Vähäisessä käytössä nauhurin elinkaari voi olla montakin vuotta, samoin kasetin.

 

Panasonicin videoissa näytti olevan selvästi parempi kuva kuin sonyssä kun joskus testasin niitä mustanpörssin myyjän suosiollisella avustuksella.

Päädyin kuitenkin tuolloin ostamaan 79 euron philipsin jonka kuvanlaatu ehkä sijoittui noiden kahden välille. Sonyn kuva oli jotenkin rakeinen, ensin säikähdin että onko VHS-kuva todellakin noin huono isommassa televisiossa (32" laajakuvaputkitelkku) mutta kun tilalle vaihdettiin Panasonic niin kuva olikin ihan miellyttävä katsella. En tiedä onko panasonicissa jotain kuvanparannuspiirejä, mutta jos on niin ne minusta selvästi toimivat.

Philipsin kuva on minusta vähän huonompi kuin mun vanhan Mitsubishin koneistolla olleen saloran, Mitsubishi taisi tehdä parhaita nauhureita aikoinaan? Toisaalta äänenlaatu parani hurjasti aikaisempaan monoääneen verrattuna.

LG näkyi jonkun vanhan keskustelun mukaan käyttävän samaa koneistoa kuin philips. Kovin heppoiselta vaikuttaa, kokeilin kaupassa painoa ja panasonic oli paljon painavampi kuin nämä pieniin kuoriin pakatut muovisen näköiset halpisvideot. Uskoisin että panasonic on laadukkaampi laite, en vaan nähnyt enää järkeväksi maksaa 179euroa panasonicista kun philipsin sai 79 eurolla. Aika näppärän kokoinen laite tämä philips, vie vähemmän hyllytilaa kuin perinteiseen leveään koteloon tehdyt nauhurit.

Vähän sellainen kertakäyttölaitteen vaikutelma tästä tulee, vähän tuntuu siltä että ei kestä montaa vuotta, mutta koska se on kuitenkin siirtymäajan väliaikaisratkaisu niin ei se haittaa vaikka hajoaisi kun hinta oli niin halpa.

Kelaus on aika nopea 70 sekuntia, mutta vähän hurjalta kuulostaa kun kiihdyttää ja jarruttaa niin nopeasti, mutta kai tuo on tehty nauhan fyysiset ominaisuudet huomioon ottaen. Ei ainakaan ole vielä yksikään nauha katkennut.

 

Tuota nopeata kelausta olen itsekin pohtinut. Ei minun mielikuvissani ainakaan VHS-nauha kestä moista rääkkiä kovin pitkään. Vaan voiko tuota kelausta sitten jotenkin hidastaa? Eipä sillä juurikaan olisi merkitystä, tuskin koskaan on niin kiire, että minuutissa tarvitsee kasetti kelata alkuun. Minun puolesta saisi kestää ihan hyvin 5minuuttia tuo kelaus.
Kuvakelauksessa alusta loppuun kelaaminen ei myöskään houkuta, eiköhän sekin tee pidemmän päälle pahaa. Luultavasti videonauhuri ei edes suostu kelaamaan kuvakelauksella nauhaa kuin tietyn aikaa ja siirtyy sitten autmaattisesti toistamaan.

Vaan millä keinoin sitten kelata nauha alkuun, jos sekä nopea pikakelaus että kuvakelaus tekevät kasetille hallaa? En minä ainakaan tuosta LG:stä löydä ominaisuutta jolla kelausnopeutta saisi säätää.
Pyörittelenkö kasetin käsin lyijykynän avulla aina alkuun?

 

Voisi ostaa rikkinäisen käytetyn nauhurin, joka osaa kelata nauhaa edes yhteen suuntaan. Pitää vain varmistaa laitteen toimivuus, avata kansipelti ja katsoa miten nauha käyttäytyy kuvattoman pikakelauksen aikana. Nauhurin kuluvien kitkaosien (jarruhuovat, hihnat, jouset) ikääntyessä nauha voi olla kelattaessa liian löysällä TAI liian kireällä, ja kummassakin tapauksessa se siirtyy pois paikaltaan, liian ylös tai alas, ja nauhan reuna kanttautuu pilalle, peruuttamattomasti. Hihnan kireyden säädössä on yleensä ruuvi ja jousen pykäliä, joilla kelauksen aikaisen nauhan kireyttä voi itse säätää. Play-tilanteessa on eri kireystaso ja säädöt eri paikassa. Kannattaa silti ostaa aluksi korjaussarja, kuluvat osat uusitaan joka tapauksessa. Painotela on tärkein kuluva osa ja yleensä halpa (pari euroa), joissain koneissa kallis (15 euroa). Ellei osaa itse huoltaa, ei kannata käytettyjä nauhureita ostaa, koska niiden huollattaminen on kallista.

Parhaita ovat ne (80-luvun) koneet, jotka pitävät nauhan kasetin sisällä. Sellaisissa koneissa ei ole minuuttilaskuria vaan eräänlainen mekaaninen matkamittari kuten autojen nopeusmittareissa. Eli ei mitata freimien todellista kappalemäärää vaan kelalautasten kierroksia eli nauhan arvioituja juoksumetrejä.

Välivaiheen nauhureissa (90-luku) oli minuuttilaskuri silloin kun nauha oli rummulla, ja se laskuri nollautui kun nauha palautettiin kasettikoteloon ja alettiin pikakelata. Tämmöinenkin kone on hyvä, nauha pysyy kotelossa pikakelauksen aikana.

Kaikissa noissa vanhan polven koneissa on tarpeeksi hidas pikakelausaika, noin 3 minuuttia päästä päähän. Ylinopea kelaaminen tuli vasta uusiin koneisiin myyntivaltiksi 2000-luvulla. Yhtä sairas ilmiö kuin kehuisi sillä, että tykittää yhä enemmän ja enemmän heroiinia suoneen; minusta silloin mennään huonompaan ja huonompaan suuntaan, pois terveestä toiminnasta!

Minun uusin koneeni on myös sairaalloisen nopea kelaamaan. On siis kokemuksi vaarallisen nopeista koneista.

HETI kun kasetti rupeaa metelöimään kelattaessa, siis äänen tyyli äkillisesti muuttuu ja voimistuu ruman kuuloiseksi, silloin pitää kelaus keskeyttää. Kasetin nauhaohjurit joutuvat resonanssiin, alkavat rämistä ja silloin ne kuluvat/sulavat nopeasti pilalle. Jos kasetti on pilaantunut, se ei enää palaa hiljaiseen kelaamiseen, se rämisee ja kirskuu ja räpättää jatkossakin ja jatkaa kulumistaan.

JOS kasetti kelautuu "äänettömästi", kauniisti, joutumatta ruman kuuloisiin resonansseihin, silloin kasetti on melko turvassa nopeankin kelauksen aikana. Kunhan kelauksen jälkeen kotelo saa viilentyä huonelämpöiseksi. Nauhaohjurien muoviset akselit ovat melko pehmenneitä ja kuumia, kaipaavat lepoa.

Minä tekisin akustisen tarkkailijan. Eli heti kun kelauksen ääni muuttuu rumaksi, kelausnopeus hidastetaan niin alas, että metelöiminen loppuu ja kelausääni palautuu kauniiksi. Sitten voi alkaa hissukseen taas kiihdytellä, kunnes meteli taas alkaa, ja pitää hidastaa vauhtia.



Kelauslaitteen voisi itsekin rakentaa. Kasetti täytyy pitää normaalissa vaaka-asennossaan kelauksen aikana. Sen kelalautaslukitus pitää avata, eli tunkea piikki kasetin pohjassa keskellä olevaan kuoppaan. Kelalautaset pitää nostaa millimetrin verran ylemmäksi (tarkka mitta pitää selvittää jostain, en muista ulkoa). Jos kelaus alkaa ja loppuu rauhallisesti, ei tarvita erillistä jarrutusta antavalle kelalle, se pyöriköön mukana omin avuin, nauhan vetämänä. Vetolaite voi olla vaikka akkuporakone, kunhan ei metallisella akselilla mennä nauhan sisälle, akkupora tai ainakin bitsipidike on voimakkaasti magneettinen. Kelauksen lopetus kannattaa tehdä omin silmin valvotusti tai automatisoidusti; optisesti tarkkaillen. Kasetin pohjassa on iso reikä, jonne tunkeutukoon optinen anturi, joka lähettää valoa "antavan kelan" suuntaan. Kun palaava valo muuttuu kirkkaammaksi, se tarkoittaa, että musta nauha on loppunut, vaihtunut läpinäkyvään tai vaaleaan, ja kelaus pitää välittömästi lopettaa. Optisen anturin voi sijoittaa myös kurkkimaan kasetin ikkunasta antavan kelan keskiötä, sekin muuttuu mustasta valkoiseksi nauhan loputtua. Ongelma optisissa kikoissa on se, että jos nauhurin kansipelti on poissa tai tee-itse-laite koteloimaton, huoneen valaistus häiritsee optista anturia. Esim. kaukosäätimen käyttö sotkee infrapunavaloa käyttävät nauhurit. Eräs nauhurini stoppaa nauhan jos infrapunakaukosäätimellä ampuu kasetin luokse, nauhurin kansipellin ollessa irti. Se luulee, että nauha loppui kun optiseen anturiin vuotanut valo "kirkastui".

Jos nauha vedetään ulos kasetista kelauksen aikana, voidaan unohtaa optinen tarkkailu, käyttää nauhan kireyteen perustuvaa lopetusmenetelmää. Eli kun nauha kiristyy äkillisesti, kelaus lopetetaan. Tällainen viritys pitää säätää kasettikohtaisesti, muuten ei saa tiukkoja kasetteja kelatuksi kuin parin sekunnin pätkissä.

Ellei kelausta keskeytetä, nauha katkeaa. Onneksi jarruttamattomasti kelautunut (tee-itse-kelauskone) nauha on melko löysällä, ja ottava kela pystyy pyörimään muutaman kierroksen vaikka antava kela on jo seisahtunut, nauhaa siis kiristetään ottavalla kelalla. Tällöin keskeytys voidaan tehdä virtarajoittimella, eli kun moottoriin menevä virta kasvaa tietyn rajan yli, virta katkaistaan kokonaan. Tämä metodi ei auta jos kelaus on tehty jarruttavalla antavalla kelalla, nauha on liian tiiviisti kelautunut ja se katkeaa jos moottorilla vetää nauhaa väkisin.

 

Ei millään pahallla mutta luulisin, että videosi ei ole nähnytkään pro tasoa! Pro video on semmoinen vasta mikä on maksanut 30 000mk. Itsellä on Panasonic NV-FS200 videot jotka vielä 90-luvun puolivälissäkin taisivat maksaa 8500mk. JA näitä kutsutaan semi pro videoiksi. Eli eivät ole edes todelliset pro videot. Mutta hyvin lähellä. Vieläkin näitä käytetään ammattikäytössä...

 

Saattaa hyvinkin kannattaa: 15+ vuotta vanhan, kuluneen, mutta pohjimmiltaan erittäin laadukkaan yksilön saa jo käytännössä ilmaiseksi. Ja kyllä sen hemmetti vieköön saa PK-seudullakin alle satasella viritettyä huippukuntoon, kun vain löytää pätevän tyypin huoltamaan. Jotenkin minulla on sellainen kuva, että myynnissä olevat uudet koneet ovat joka tapauksessa ns. halpis-malleja (hinnasta riippumatta) - LG:n tuotteesta ihan omaa kokemusta. Niin kuin itsekin mainitsit, uusissa koneissa hätäilyn varjolla pistetään ainakin kelattaessa nauhat kovemmille.

 

Vain kuluttajakoneita olen käyttänyt kotona, ammattikoneissa ei ollut NicamStereovirittimiä ja ajastusta jne. 6500 markan paikkeilla ne vehkeeni maksoivat enimmillään, siis kappale.

Minä en kutsu ammattikoneiksi mitään muita kuin harmaakoteloisia valaistunappulaisia oikeita pro-koneita, niitä töissä oli tv-yhtiöissä ja studioissa.

Tiedän myös sen, että kotikoneita käytettiin kasettien monistamiseen, eli kymmenet/sadat kotikoneet olivat "ammattikäytössä". En laske niitäkään leluja ammattikoneiksi, eivät ole harmaita valaistunappulaisia isoja möhkäleitä. Ostin kyllä moisia ylijäämäkoneita joskus kaverille. Kas kun niissä oli MacroVision-Immuniteetti, hih hih.

En tehnyt KOTONA mitään virittimettömillä/ajastimettomilla vehkeillä. Jos muutaman kerran elämässäni tarvitsin vhs-kasetin kopiointia, sen tein töissä harmailla ammattikoneilla. Yleisesti ottaen en kuitenkaan kopioita sietänyt analogisena aikana, kuvanlaatu romahti joka ikisellä kopiokerralla paskaksi, vaikka koneena olisi mikä tahansa laboratoriokone. Siksi veinkin töihin play-koneeksi sen koneen, jolla nauhoite oli tehty, koska aina kuvanlaatu pysyy parhaana kun sen toistaa sama kuvarumpu+päät millä nauhoitekin on tehty.

Minulla on noin 1500 vhs/SVHS-kasettia, ja kaikissa on alkuperäinen tallennus, ei ole kopioita tai kopion kopioita. Pois lukien muutama kasetti, luultavasti 3-4 kasettia sisältää kopioitua materiaalia.

Luen höpökastiin sellaiset koneet, joissa on sisäänrakennettu aikavirhekorjain. Koneisto niissä on surkea, ja kuva sitten prosessoidaan mukamas siedettävään kuntoon. Milloinkaan eivät ehtineet integroidut aikavirhekorjaimet ja kuvaprosessorit kehittyä tarpeeksi; digitaalinen kuvantallennus teki tarpeettomaksi moiset ominaisuudet. Hyvä niin. Viimeksi kun harkitsin TBC:n ostamista kotikäyttöön, ne maksoivat 20000 mk, ja mieluummin ostin silläkin rahalla muutaman nauhurin lisää, enemmän iloa niistä oli.

Kuvanlaatu on kaikista paras silloin kun se näyttää moitteettomalta ILMAN aikavirhekorjausta ja kuvanparantelua. Uutena hyvät kotinauhurit ovat juuri sellaisia, harvat hyvät mallit, hinta ei takaa kuvanlaatua.

 

Olet näköjään innokas harrastaja myös niinkuin mäkin. Mulla on hyllyssä muutama sata kasettia... Mitä materiaalia sulla on?

Toivottavasti tiedät minkä tason videosta itse puhun ja omistan? Siinä on muun muassa TBC eli aikavirhekorjain. Ja laite on kaikkea muuta kuin höpö höpö vehje myöskään tuon TBC:n osalta. Koneisto kyseisessä videossa on valurautaa. Jotkut kasetit eivät tosiaan tarvitse mitään TBC:n käyttöä mutta aina sitä silti päällä pidän...

http://www.rickmaybury.com/Altarcs/homent/he94/svhs3.htm
http://cgi.ebay.at/PANASONIC-NV-FS2...8QQihZ008QQcategoryZ66208QQrdZ1QQcmdZViewItem

Mutta jos tarkoitit näitä 90-luvun lopun TBC super vhs videoita jossa tosiaan oli huonot koneistot ja kun TBC:n kytki päälle se vain peitti huonon koneiston huojunnan niin sitten ymmärrän...

 

Mainitsemaasi Panaa en tunne, mutta minulla oli yksi Panasonic F70 aikakaudella noin 1994, eli tiedän sen ajan Panasonicien kuvan olemuksen. En tykännyt laitteen ylikorostuksen omaisesta terävyydestä ja kuvan kirkkaimman osan mukana tapahtuvasta yleiskirkkaustason pumppaamisesta. Ilmiö oli nauhurin bugi, koska muut nauhurini eivät samaan aikaan pumpanneet kuvaa.

Mutta erittäin laadukas kuva siinä muuten oli, vakaa, kohinaton ja terävä. Se myös kykeni FIELDIN TARKKAAN INSERTOINTIIN, eli pystyi generoimaan vaikkapa muovailuvaha-animaatiota, jossa yksi fieldi kerrallaan vaha-ukkeleita liikutteli ja tallensi yhden fieldin talteen. Jotain tuollaista kerran kokeilin kun liitin videokameran tuohon nauhuriin. Siis 50 tapahtumaa sekunnissa kuva kuvalta generoiden. Tätä ei joka nauhuri osaa tehdä.

Mutta tuosta nauhurista juuri huomasin kuvan prosessointi -mörön nostavan päätään, kuvan luonnonmukaisuus alkoi heikentyä vuosien kuluessa nauhurimallista uuteen vaihtaessani. Joskus noilla vuosilla nauhurien mekaniikka oli vielä hyvää tasoa, laitteet raskaita ja täynnä piirilevyjä. Eräässäkin superkoneessa oli ainakin tusina piirilevyä, ihan täynnä komponentteja koko vehje. Ja nykyään 2000-luvulla laitteissa on yksi ainoa piirilevy (plus toinen pikkuinen piirilevy on kuvarummun päällä) ja litrakaupalla tyhjää ilmaa. Integraatio on kehittynyt, mutta valitettavasti mekaniikka huonontunut.

Huoltoystävällisyys on noussut useaan potenssiin, todella merkittävästi. Niitä vanhoja täyteen ahdettuja koneita oli vaikea huoltaa ja pitää nauharata puhtaana. Nykylaitteissa mahtuu joka puolelta sorkkimaan mekaniikkaa, tyhjää tilaa piisaa vanupuikon ja mikrokuituliinan kera hiplata. Painotelayksikkökin lähtee pikavivulla pois paikaltaan, sen voi huoltaa muualla ja palauttaa paikalleen nopeasti.

_______________________________________


Nauhojeni sisältö on tv-ohjelmia itse tallentaen. Sarjat ja leffat. ILMAN MAINOKSIA. Siksi, koska en siedä kopiointia enkä siedä mainoksiakaan. Jokainen nauha on useaan kertaan käytetty, eli kenties 10000-15000 kasettia hyllyssä olisi, jos en tappaisi huonompia pois sitä mukaa kun kiinnostavampia ohjelmia pitää tallentaa. Keräilyhimoa pitää jotenkin hillitä.

Satakunta ostokasettiakin minulla on, itse tallennettujen lisäksi. Scifiä ja toimintaa, leffoja siis. Ja *köh*-viihdettäkin tuli osteltua satakunta kasettia, mutta ne olen myynyt pois jo kauan sitten. Piru vain kun yhä saan postia Sandbergiltä (tms.), vaikka en ole tilannut siltä mitään miljoonaan vuoteen.

_______________________________________


Mainoksista tulikin mieleeni, että uusista koneista puuttui LENTÄVÄ PYYHINTÄPÄÄ. Tarkoittaa sitä, että jatkoeditoinnissa (mainoskatkon loputtua tallennuksen jatkaminen) syntyy uuden tallenteen alkuun muutamien sekuntien kestoinen värihäiriö. Sen saa minimoitua pois niin, että kun mainoskatko alkaa, nauhuri pannaan välittömästi paussitilaan (REC-Pause), eikä siirretäkään leikkauskohtaa taaksepäin. Jätetään siis mainoslogoa hieman jäljelle, ikävä kyllä. Sitten kun mainoskatko loppuu ja ohjelma taas alkaa, käynnistetään tallennus. Pyyhintäpää oli täten ehtinyt pyyhkiä nauhan puhtaaksi, ja ohjelma jatkuu vailla värihäiriötä.

Tuo tapa vain ei käytännössä toimi, koska mainoskatko on niin pitkä, että kone stoppaa. Eikä muutenkaan ole terveellistä seisottaa nauhaa paikallaan, nauhaan tulee mekaaninen kuluma kuvapäiden raapiessa samaa aluetta pitkään. Siispä minä vaihdoin REC-moodista viiveettä PLAY-moodiin. Kyllä, se onnistuu niissä nahureissa joissa on käskymuisti. Eli kun kaukosäätimellä painaa STOP ja välittömästi sen perään PLAY niin kone vaihtaa tallennuksesta suoraan toistolle. Jolloin voi muutaman minuutin ajan katsella nauhaa, tappaa aikaa. Kun mainoskatko uhkaa loppua, mennään oikeaan leikkauskohtaan ja REC-PAUSE-moodissa odotellaan ohjelman alkua.

Mistä sitten tietää koska mainoskatko alkaa tai loppuu, että osaa tappaa aikaa tarpeellisen paljon, eikä myöhästy ohjelman alusta? Lähetyspäiväkirjasta. Siinä kerrotaan jokaisen mainoskatkon ja ohjelmablokin pituus, kellonaikoineen sekunnin tarkkuudella. Ellei satu olemaan tv-alalla töissä pölliäkseen (luvallisesti) lähetyspäiväkirjan mukaansa päivittäin, asiat voi puhelimitsekin kysyä. Puhelimessa nyt ei joka hiton kirjainta viitsitä luetella, mutta tärkeimmät asiat lyhyesti saa tietoonsa. Eli kun lopetin tv-työt, soittelin vielä pitkään tärkeiden ohjelmien lähetystietoja kysyäkseni.

Nyt digitaalisena aikakautena on kiva kun voi tallentaa ohjelman suoraan kiintolevylle ja leikata mainokset pois laadun heikkenemättä.

 

Oli linkki niin sopivassa kohden että pitipä sotia kehotusta vastaan ja ostaa käytetyt videot.Kiitti.

 

Mihin videoihin päädyit?

 

Tämä FS200 video tuli markkinoille vuonna 1992. Tästä tietysti löytyy pyörivä poistopää, ei kertakaikkiaan mitään häiriötä katkoilla... Jenkeissä sama video tunnetaan mallinimellä Panasonic AG-1980. Sen on niin suosittu ammattilaisten kesken, että sitä tehdään vieläkin:

http://www.broadcaststore.com/store/model_detail.cfm?id=14320

Huomaa muuten hinta!
Tuo mainitsemasi F70 on tavallinen video ei super vhs ja taisi tulla markkinoille 80-luvun lopulla? Mutta se oli vielä niitä videoita missä tosiaan oli kunnon koneisto...

 

Nuo tuosta ebay linkistä.

 

Onneks olkoon vaan. Tuon parempia videoita tuskin löydät missä on tosiaan viritin. Todellisia ammattitason vehkeitä löytyy kyllä mutta virittimiähän niissä ei ole. Tosin kohtahan se on muutenkin mitätön... Toivottavasti ovat vaan kunnossa sitten. Yleensä kannattaa vaihtaa ainakin painerulla niihin ja hyvähän se olis myös säätää. Mutta siihen tarvitset säätökasetin ja ammattitaitoa.

 

Tollaset Panasonicit olis varmaan mahtavat, mutta taitaa olla kiven alla.

Onkohan tämä kuinka hyvä laite?

http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=48795415


Entäs tämä? :

http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=49256291