Herzog/Kinski akselilla jatketaan... Nosferatu: Phantom der Nacht **** Kyseinen tarina on tullu nähtyä jo niin monta kertaa, että pientä väsymystä oli jo havaittavissa. Loppuun Herzog oli sentään saanut pientä vaihtelua. Draculakin saatiin kukistettua hieman eri tavalla. Kinskin esittämä Dracula oli muutenkin paljon traagisempi hahmo kuin muissa vampyyrileffoissa. Kinski nyt oli odotetusti aivan huikeassa vedossa. Muutamat kohtaukset linnassa oli aika mestarillisesti kuvattu ja tunnelma hipoi kattoa. Woyzeck ***½ Nosferatun valmistuttua Herzog jatkoi heti perään saman tiimin kanssa kuvaamaan tätä pienimuotoista henkilökuvausta ihmisten pompottelemasta sotilaasta jonka mielenterveys rupeaa traagisin seurauksin rakoilemaan. Kinski on jälleen kuin tehty rooliinsa hulluuteen uppoavana sotilaana. Varsinkin traaginen loppukohtaus on pelkkää neron työtä. Ensimmäisellä otolla purkitettu kohtaus hakee vertaistaan.
Se on muuten traaginen Hienoa että Kinski saa uusia kannattajia, mutta minua ei vain tuon sekopään teokset kiinnosta. Katsoin Herzog/Kinski boksin dokumentin ja se riitti.
The Terminal ** 1/2 Odotin paljon huonompaa elokuvaa, mutta olikin ajoittain aika hauska. Tom Hanks oli hieman tavallista ärsyttävämpi. Danny The Dog **** Odotin hieman erilaista elokuvaa, mutta yllätti puun takaa olemalla parempi. Massive Attackin soundtrack rokkasi läpi leffan. Tappelukohtaus vessakopissa oli hyvää viihdettä
Cul-De-Sac Polanskin "Inhon" menestyksellä rahoitettu musta komedia olikin yllättävän raflaavaa meininkiä ottaen huomioon että elokuva on tehty 60-luvulla. Itseäni viehättää absurdit ja hyvän maun rajoilla liikkuvat elementit varsinkin huumorissa, ja vaikka tämä ei todellakaan ole sieltä ronskimmasta päästä, nauratti se silti välillä ihan kunnollakin. Koko touhu rakentuu aika pitkälti hassuihin henkilöhahmoihin ja juoneen olisi ehkä hieman enemmän voinut panostaa mutta menee se näinkin. Dialogissa on pari kuolematonta lausahdusta. ***/*****
Rabbit-Proof Fence Ihan täysin erilainen elokuva, kuin millaisia Philip Noyce on aiemmin tarjoillut kaiken kansan nähtäväksi. Miehellä on ilmeisesti tästä ja myös The Quiet Americanista päätellen myöhäinen aikuistuminen menossa. Ja ihan hyvä niin, sillä Rabbit-Proof Fence on tosipohjainen ja vaikuttava elokuva esittäen ei-niin-ylpeilemisen arvoisen ajanjakson Australian historiasta ja toisaalta sen kuinka yksilö pystyy halutessaan mihin vain. 4/5 Sweet Smell of Success Pitkästä aikaa oikein kunnon laatunoiria. New York tuntuu oikein taianomaiselta kaupungilta tässä elokuvassa ja svengaavan musiikin ohessa Tony Curtis ja vanha puunaama Burt Lancaster tekevät erinomaista jälkeä. Tarinakin on kaikessa raaollisuudessaan hyvä. 4½/5 The Interpreter Hieman sanoisinko tympeä poliittinen trilleri, joka ei pysty tuomaan oikein mitään omalaatuista tähän genreen. Jopa päänäyttelijät jättivät hieman laimean jälkimaun tästä. Pollack onnistui paremmin 30 vuotta aiemmin. 2½/5 Les Vacances de Monsieur Hulot (Riemuloma Rivieralla) Tatin elokuvia on tullut aiemmin vähäteltyä, mutta tälle on annettava jo tunnustus. Heti alkuunsa herra Hulot tuntui miellyttävämmältä hahmolta kuin Jour de fêten Francois ja muutenkin Tatin vahvuudet elokuvantekijänä pääsevät tässä paremmin oikeuksiinsa. Hienoja temppuja kerrassaan ja oikeaoppisesti elokuva oli myös aidosti hauska. Vielä kun oppisi nauttimaan näiden elokuvien hitaasta temmosta niin hyvä tulisi. Seuraavat katselukerrat tarjoavat varmaankin vielä enemmän. 4/5 In Cold Blood Eipä tämä turhaan niin kovin kehuttu ole. In Cold Blood on hyvinpohjustettu, komeasti kuvattu ja tuskaisen todenoloinen kuvaus sinänsä tutunoloisesta tarinasta. Erona muihin karkulaiselokuviin, kuten vaikkapa Terrence Malickin Badlandsiin verrattuna, In Cold Bloodin maailmasta on kauneus kaukana ja sen osoittaa esimerkkinä elokuvan loppukuva (Jollaista varmaankin Chaplin haki jo 20 vuotta aiemmin, mutta silloin tuli sensuuri tielle). Näyttelijöistä eritoten Scott Wilson Dickinä vakuutti todenteolla. 4½/5
Falling Down (1993) - Douglasin ja Duvallin juhlaa. Kertakaikkisen mahtava elokuva, ohjaaja Joel Schumacher on onnistunut luomaan erittäin v***umaisen maailman, jota todetaan Douglasin esittämän 'D-Fens' Fosterin näkemänä. 4+/5 Catch Me If You Can (2002) - Olipas yllättävän hyvä elokuva. Kerronta ja visuaalinen puoli toimii hyvin. DiCaprio ja Hanks omaavat roolinsa esimerkillisesti. Spielberg osaa hommansa. 4+/5 National Treasure (2004) - Tarkoituksena viihdyttää, ja siinä tämä elokuva onnistuu täydellisesti. Indiana Jonesit ovat maineeltaan jo toista maata, mutta kyllä tätäkin jaksaa innolla seurata. Toivottavasti jatko-osa seuraa samaa toiminnalista rataa. 4/5 The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (2005) - Ihan kelpo elokuva. Kirjana nauttii kulttimainetta, mutta elokuvana ei ihan yllä samalle hauskalle tasolle, mikä nyt ei varmasti yllätys ollutkaan. Periaatteessa, kyllä tämä minun odotukset täytti, mutta ei ylittänyt niitä. 3+/5
Kummelin Jackpot Viime helmikuussa serkun kanssa käytiin tämä katsomassa, eikä silloin pahemmin sytyttänyt verrattuna vanhoihin Kummeli-elokuviin. Nyt sain lainaan DVD:n, ja täytyy sanoa, että ei tämä vieläkään kummemmin innosta. Muutama hyvä juttu, mutta ei päihitä Storiesia tai Kultakuumetta, eikä varsinkaan vanhoja Kummeli-sketsejä. 2/5
Mon seung (Diary) 2 / 5 Osittain ihan mielenkiintoinen trilleri, mutta hieman perinteisen HK-perinteen mukaan, päällekkäisen sekava tarina. Jotain jäi puuttumaan. Snakes on a plane 3 / 5 Ideana jo niin posketon että tämä oli pakko katsastaaa. Juoni täysin päätön ja koominen mutta parit uskomattomat kohtaukset nostivat arvoa reilusti. The Island 2 / 5 Scifin ystävänä viimein tämänkin näin. Odotukset eivät kovin korkealla olleet johtuen Michael Baystä. Elokuva oli hassun kaksijakoinen, ensimmäinen tunti oli kuin oma elokuvansa ja loppu "pilattiin" järjettömällä kohelluksella. Tästä olisi saatu kerrankin erillainen jättämällä tarpeetonta kouhkaamista pois. Näitä on jo liikaa per tusina. Yrityksestä plussaa.
Olen kanssasi samaa melko pitkälti samaa mieltä, ja neljän tähden kohdalle voisin itsekin rimani asettaa. Herzogin versio pystyy laittamaan kampoihin jopa alkuperäiselle "Nosferatulle", mutta humoristinen loppuratkaisu vaan tahtoo syödä pisteitä muuten niin melankoliselta elokuvalta.
The Diary of Anne Frank (1959) Reilut kaksi vuotta hyllyssä odottanut R1-kiekko pääsi käsittelyyn. Anne Frankin tarina on tuttu ennestään, nyt vasta näin ensi kerraan 50-l. filmatisoinnin. Täytyy sanoa, että TV:lle tehty minisarja toimi paremmin, kun tämä elokuva. Vaikka tälläkin elokuvalla on suuret hetkensä jännittävine kohtauksineen, oli yleisilmeeltään sliipattu ja laahaava tarina liikaa ajallisesti venytetty. Kolmetuntisena pakettina ylimääräisiä minutteja mukaan oli jääny rutkasti. Myöskin tapahtuma-ajallisesti kertomus loppuu, kun piilopaikka paljastuu. TV:n minisarja jatkaa vielä tapahtumia keskitysleirillä, mikä tekee siitä paljon voimakkaamman elokuvan. Pääosan Millie Perkins on aika yli-ikäinen 13-vuotiaaksi, mutta muuten uskottavuuden tasolla elokuvassa on päästy aika korkealle. Taustalta kuuluvilla äänillä on aika suuri osa elokuvassa.
Da Vinci Koodin pidennetty versio tuli katsottua ja kyllähän tämä nyt toimi vähän paremmin kuin teatterikierroksella. Lisätyt kohtaukset näyttivät toimivan varsin hyvin siinä mielessä, että enpä pystynyt sanomaan, että mitkä olivat niitä ja mitkä eivät Itselleni leffan kohokohtia olivat Rosslynin kappelin kohtaus (meniköhän oikein?) ja loppukohtaus Louvren ulkopuolella + korvia miellyttänyt soundtrack. 3,5 / 5
The Spy Who Came in from the Cold (-65) Ihan jees pätkä. Loistava lausahduskin siinä oli Alec Leamasin suusta: "I reserve the right to be ignorant, it´s the western way of life" (ulkomuistista, joten varaan oikeuden lainata hiukan epätarkasti...) Manchurian Candidaten (-62) lopun näin, ja pitääkin jossain vaiheessa päästä katsomaan se kokonaan.
thumbsucker 2- / 5 Päähenkilöllä Justin Cobbilla (Lou Pucci) on ongelmia: 17 vuotta ikää, kääpiökasvuisuus, peukalon imeminen, itseluottamus kateissa, koulun väittelykerhossa ahdistaa ja tyttöystävää ei ole - Siis kaikki on rempallaan. Näistä alkuasetelmista käsikirjoittaja-ohjaaja Mike Mills on lähtenyt tekemään elokuvaa päähenkilön kasvusta aikuisuuteen. Elokuva kyllä koettaa olla omaperäinen ja hauskakin apealla huumorillaan, mutta valitettavasta saman kaliiperin elokuvia on tusinoittain - eikä thumbsuckerin tarinankerronta, kuvaus tai tms tee elokuvasta edes keskinkertaista. Kyseessä on taas yhden mainos/musiikkivideo -kuvaajan sisältököyhä hyppäys elokuvamaailmaan. Kaupanpäälle laitetaan vielä miinus, keunu reevesin karmaisevan kököstä cameo-roolista. Highway Patrolman 2½ / 5 Joku saattaa muistaa ohjaaja Alex Coxin 80-luvun kulttiklassikosta Repo Man tai Sid and Nancy. Näiden jälkeen mies on tehnyt monta elokuvaa, joista harva on kuullut mitään. Highway Patrolman on yksi näistä. Elokuva kertoo yksinkertaisesta meksikolaisesta maantiepoliisiksi valmistuvasta kaverista, jonka tahtotilana on ilmeisesti olla "hyvä ja korruptioton poliisi". Valitettavasti meksiko, naiset, viina ja mielenvikaisuus haittaavat kaverin unelmien toteutumista. Vaikka elokuvalla on todella tökerö käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset ovat järjestäen hirvittäviä, niin on tässä elokuvassa silti oma vetovoimansa. Aavikko ja rosoiset kuvat maantiepoliiseista autoinensa tuovat mieleen väläyksiä Mad Maxien loistosta, mutta valitettavasti nämä väläykset jäävät vähiin. -- JP
16 Blocks Näyttelijäkaarti vaikutti jälleen hyvältä: Bruce Willis ja David Morse. Olipas Williksestä saatu vanhan ja raihnaisen näköinen, mutta onhan hän jo yli 50-vuotias. Viimeksi näin hänet parin vuoden takaisessa Ocean's Twelvessa. Morsen muistan hyvin kahdesta suosikkielokuvastani: Green Milesta ja The Rock:sta. Loistava näyttelijä, toisaalta en ole ikinä nähnyt häntä elokuvan pääroolissa, kuten hän ei tässäkään ollut. Elokuvasta olen kuullut monia kommentteja, joista yleisin on ollut: "Odotin enemmän." Täytyy kyllä myöntää, että ei tämä mikään mestariteos ollut, mutta vähintään katsomisen arvoinen elokuva kuitenkin. Itse pidin varsinkin Brucen (Jack Mosley) sekä Mos Defin (Eddie Bunker) rooleista. David Morsen (Frank Nugent) rooli oli myös ihan hyvä, mutta ei kovinkaan vaativa. Juoni ei ollut ihmeellinen, mutta välillä oli hyviä käänteitä mukana. Loppu miellytti ainakin minua. Koko elokuva meni nopeasti ohi, koska vauhtia elokuvassa piisasi. Ei jäänyt missään vaiheessa junnaamaan paikoilleen, vaan koko reilu puolitoistatuntinen oli täyttä toimintaa - hyvä niin. Tämän voi katsoa toisenkin kerran. :thumbsup: ***½
Hard Candy Kohtalainen trilleri Piina -elokuvan merkeissä ja sekopäistä pissistä näyttelevä Ellen Page osaa olla roolissaan turpaan vedettävän ärsyttävä. The Sentinel Kerran katsottava presidentin salamurhauselokuva. Sledge Hammer presidenttinä jaksoi huvittaa aina kun oli ruudussa. Slither Hieno 80 luvun kauhuelokuvien hengessä menevä sekoilu. Art School Confidential Taidehomoiluu ja muuta friikkiä tässä komedia/draamassa ja turhaakin turhempi sivujuoni alueella liikkuvasta sarjamurhaajasta. Distance Dokumenttityyliä ja paljon käsivarakameraa käytetty tässä Kore-edan hitaasti etenevässä draamassa. Tykkäsin.
Yi yi Olipas Yi yi (1 + 2) hieno elokuva. En tuntenut yhtään näyttelijöistä ja ohjaajakin(Edward Yang) ei sano mitään. Elokuva tarttui kirjastosta mukaan ja todella mukava yllätys oli Yi yi. Onhan elokuvalla pituutta lähes kolme tuntia, mutta aika meni elokuvaa katsellessa kuin siivillä. Tietyt hetket elokuvassa olivat hyvin vangitsevia. Tämä on elokuva elämän tosiasioista itämaiseen tapaan. Suosittelen. http://www.imdb.com/title/tt0244316/ ps. näyttää tämä ainakin Makuunista löytyvän
Mies ja alaston ase (The Naked Gun: From the Files of Police Squad!) Tämä vanha komediasuosikki ei enää maistunutkaan aivan niin hyvin kuin ennen. Tuntuu kuin mukaan olisi lipsahtanut jostain ylimääräistä tyhjäkäyntiä, jota en ennen ollut havainnutkaan. Vitsit kyllä parhaimmillaan ovat yhä erinomaisia, muistinpa vain tämän vieläkin paremmaksi. ½ Mies ja alaston ase 2 1/2 (The Naked Gun 2½: The Smell of Fear) Toinen tarjosi sitä samaa. Romanttinen puoli tökki tässäkin hieman mennen paikoitellen liiankin vakavaksi (jos nyt moista sanaa tämän elokuvan kohdalla voi edes käyttää). Hauska elokuva kuitenkin tämäkin. + Prinssille morsian (Coming to America) Eddie Murphyn uran paras komedia. Tätä tuli aikoinaan kulutettua videokasetilta runsaastikin ja ihmeen hyvin oli elokuva aikaa kestänyt. Juoni on hauskan överi, mutta Murphy itse tekee yllättävänkin hillityn pääroolin. Vaihtokaupat-viittaus huvitti yhä. ½ Kohtalon ase (Winchester '73) Erinomainen perus-western. Ei mikään elämää suurempi tapaus, mutta kaikki hyvän lännenelokuvan perusainekset olivat mukana ja tapahtumat etenivät vauhdikkaan suoraviivaisesti.
Mutiny on the Bounty (1935) Mukava meriseikkailu joka pyyhkii Captain Bloodilla pöytää. Charles Laughton näyttelee loistavasti sadistista kapteenia ja herättää vastustusta laivan miehistössä. Vastassa mm. viiksensä hukannut Clark Gable. Hyvää merimeininkiä ja vierailua paratiisisaarellekin. Miinusta historian vääristelystä ja heikosta lopusta. * * * * Laura (1944) Mukava whodunit, jossa katsojaa viedään kuin pässiä narussa, epäilty vaihtuu koko ajan. Alku on liiankin verkkainen ja paikallaan polkeva, muutenkin tässä joku tökkii vaikka ainekset on olemassa vaikka mihin. * * * ½ Fallen Angel (1945) Toinen Premingerin leffa jossa myös Dana Andrews. Rahaton, mutta hyvin sanavalmis muukalainen saapuu pikkukaupunkiin. Hahmon motiiveista ei meinaa ottaa mitään selkoa, ja muutenkin juoni on aivan typerä. Silti tässä on vahvaa noir-tunnelmaa ja dialogissakin on hyviä koukkuja. * * * Blonde Venus (1932) Pre-code-leffat ovat minun makuuni, tässäkin oli sopivasti alastomuutta, aviorikosta ja prostituutiota - elementtejä jotka sensuurin tultua katosivat elokuvista joksikin aikaa. Sternberg oli kai velho ohjaajaksi, sillä elokuva tuntui aika jäntevältä ikäisekseen ja melodraama jossain määrin veti mukaansa. Marlene Dietrich oli lumoava. Miinusta parista ihmeellisestä siirtymästä, liekö filmikopiosta puuttunut pätkiä? * * * * - Dangerous Crossing (1953) Tämä oli vähän kuin Hitchcockin Nainen katoaa, mutta tapahtuu laivalla ja hukassa tällä kertaa on naisen aviomies. Kiva B-jännäri, sumuisilla laivankansilla on tunnelmaa. Hehkeä Jeanne Crain pääosassa ja Michael "Klaatu" Rennie patsastelee laivan lääkärinä. * * * ½