Periaatteessa ihan OK hip hop -levy, mutta jos vertaa Shadow'n aiempiin teoksiin, tämä jää kauas taakse. Pahimillaan jopa geneerisyyden rajoja hipova soundimaailma on karvas pettymys Endtroducingin ja Private Pressin mielikuvituksellisuuden jälkeen. Vierailevat rappärit tekevät ihan passelin päivätyön veroisen suorituksen, mutta kaiken kaikkiaan tämä levy on kyllä rankka pettymys.
Audioslave - Revelations Aika uusi bändin fanittaja olen, mutta kovaa on iskenyt! Kahden ensimmäisen albumin jälkeen, joita olen moneen kertaan kuunnellut, olen todella alkanut pitämään bändistä. Kaverilta oli myös tuo Cuban livekeikka DVD lainassa, ja varsin hyvältä näytti ja kuulosti. Uusimman albumin ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen sanottakoon, että kuulostaa tämäkin varsin hyvältä. Samaan tapaan edetään, joka on hyvä asia. Laulu on hienon kuuloista ja muukin soitto hyvin yhteensopivaa. Kitaristilla varsin omaperäiset soolot ja soittotavat, joka tulee hyvin esille tuolla DVD:llä. ½
The Beatles - 1 Kaikki lempi hittibiisini mukana tällä levyllä ja äänenlaatu kunnossa. Ei tästä, yhden legendaarisimmista bändeistä joita fanitan, kokoelmalevy voi parantua.
http://www.last.fm/user/katchu Tuon mukaan kuuntelin viimeksi Kapasiteettiyksikön - susijengi levyn. Ihan hyvä levy, vaikka tyyli hieman erilainen aiempiin levyihin verrattuna.
Paljon on levyjä kuunneltu sitten viime kirjoittelun, mutta nämä viimeksi: Skunk Anansie - Stoosh - Rage Against the Machine naisvokalistilla! Todella mahtava levy. Lähes jokainen kappale on mestariteos. Aikoinaan muutamat levyn kappaleet kulutettiin puhku radiosoitolla, mutta nyt on aika kullanut nämäkin aukot. Yksittäistä lempi kappaletta ei löydy, kaikki on vaan niin v*tun poliittista. 5/5 Eek A Mouse - Eek-a-speeka - Kaveri suositteli, joten kuuntelin, kuuntelin toisen kerran, 3. kerran.... 135. kerran. Soi nyt lähes taukoamatta stereoissani. Aivan über hyvää kamaa. Tyypin muut levyt ovat pakkohankinta. Ei jumaliste, kun pistää good fiilingiä päälle. Sama juttu, ei löydy suosikki kappaletta, mutta muutaman kappaleen olen tainnut kuulla Groove fm:llä, Wa-do-dem ja Mean Dreams. 5/5 Within Temptation - The Silent Force - Hollantilaisen "Nightwishin" purkkaheavy levy oli mukavaa kuunneltavaa, vaikka muutama kappale onkin radiosoitoilla löystynyt. Levy ei kuitenkaan vedä vertoja yhtyeen vanhemmalla, rankemmalle tuotannolle, mutta pistää kylmenneen lihaskasan kuitenkin liikkeelle. 4-/5
Zen Café - Vuokralainen Ensimmäinen bändin levy, minkä olen ostanut. Äänenlaatu miellyttää korvaani, sanoitukset ja biisit hyviä. Ei ollenkaan hullumpaa settiä. :thumbsup:
bhakta open transmission Kyseessä on intialaisvaikutteinen chill out-trance. Erittäin hyvä levy! Musiikki on menevää ja meditatiivista samaan aikaan. Paikoitellen meno yltyy Goa-trancemäiseksi säilyttäen kuitenkin new age-tyyppisen eteerisyyden. Erinomaisesti yhdistetty "koneita" ja akustisia soittimia (mm. intialainen viulu ja bambuhuilu). Paljon etnistä laulua. Mitä muuta tarvitaan mahtavaan levyyn? 5-/5
Trance The Vocal Session 2006 Vol.3 Noniin kerrankin löyty hyvä Trance levy jossa hyvät biisit ei ole luokkaa 3 tai 4, loistava kokonaisuus. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup:
An evening with John Petrucci & Jordan Rudess. Loistavaa musiikkia, soittimina vain piano ja akustinen/sähkökitara. Aivan loistavaa instrumentaali musiikkia. Molemmat heputhan soittavat DREAM THEATER:ssa
Duke Ellington & John Coltrane (1962) Erittäin hyvää jazzia. Just sellaista tyyliltään "helpompaa", että vähemmän musiikinlajiin tutustumaton voi aloittaa jazzin kuuntelemisen tästä levystä. Kahden jazzmaestron yhteissoitto pitää sisällään iloista menoa, hienoja sävelkulkuja ja svengiä. Avausraita In A Sentimental Mood on yksi parhaista jazzkappaleista, johon so far olen törmännyt.
DJ Shadow - The Outsider Hankkiessani tätä toivoin jotain Entroducingin tai Pre-emptive Striken kaltaista. Levy kuitenkin petti odotukseni, mitä pelkäsin jo siitä asti kun näin herran haastattelun Sub TV:llä. Hän sanoi, että on Endtrocuding-faneja, ja Shadow-faneja. Vaikka en usko tämän luokittelun pätevyyteen (pidän itse kaikista muista levyistä), kertoi se jo selkeästi että saman kaltaista ei ole odotettavissa. Pääsääntöisesti levyllä on liikaa mitäänsanomatonta räppiä / hip hoppia, joka ei jaksa viihdyttää. D&B / Triphop -meinkinkiä ei juuri lainkaan. Pari parempaa kappaletta löytyy, mm. You Made It, joka on oikeastaan poppia ja Seein Thangs, räppikappale jonka pelastaa hyvä melodiasample. Vaikka odotinkin jotain muuta™, olen siis levyyn pettynyt. Toivon, että ajan myötä opin pitämään joistakin kappaleista enemmän, mikä on todistautunut tapahtuvan joidenkin levyjen kohdalla. Mikäli pitää siis DJ Shadow:n aikaisemmasta tuotannosta, tämän levyn hankkimista kannattaa harkita uudemman kerran. Joka tapauksessa ennakkokuuntelu on suositeltavaa - ja miksei jotkut voisi pitää tätä loistavana tai jopa parhaana herran lätyistä. Kokonaisarvosana: ** / *****
Nightwish: Highest Hopes - Best Of Nightwish - Kokoelma levy, jossa nimenmukaisesti parhaimmat biisit. No onhan levyllä toki niitä, mutta muutaman kappaleen olisin toivonut lisää Best of meiningillä, ja sitten toisaalta muutaman olisin jättänyt pois. Viimeinen kappale High Hopes, cover biisi Pink Floydilta, on yllättävänkin tiukka ralli. Kyllä tällä kelpaa fiilistellä, tosin live levyt vetää pidemmäm korren. 4-/5 Portishead: Pnyc (Live At The Roseland Theatre NYC) - Sitä itseään live taltioituna ja orkesterin säestämänä. Kuulostaa livenä vieläkin paremmalta, ja on albumien veroinen kulttisuosikki. Kaikki biisit kolahtaa, ei huonoa sanaa! 5/5 Rammstein: Mutter - Rammsteinin kolmas albumi on varsinainen mestariteos. Tautisen mukaansatempaavia biisejä, eikä missään kappaleessa tahti hyydy. Toki tämä levy teki yhtyeestä poppia, ja muutamia kappaleita soitettiinkin aivan väärissä paikoissa, mutta antaa palaa. 5/5
Goldfrapp - Supernature - Tautinen bassolinja sekä Alison Goldfrappin kaunis ääni ei ihan onnistu pelastamaan tätä levyä. Tyyli on liian elektronista minun makuuni. Alison oli parempi Trickyn levyllä vieraillessaan. 2/5 Peter Tosh The Best Of - Vanhan The Wailers yhtyeen jäsenen kootut parhaimmat. Aika tasapaksua, muutama hyvä löytyy. Hyvällä kaveriporukalla menee fiilistelymusiikkina. 2/5 Dj Shadow - The Outsider - Noh niin, nyt on tämä hip-hopin jumalan uusin levy kuunneltu muutaman tuhannen kertaa, ja voinpi sanoa, että samoilla linjoilla kuljetaan kuin esim. nimimerkit Shmn ja Stormlord. Eli pienoinen pettymys oli. Koska itse en kauheasti Gangsta/HC räppiä kuuntele, oli hieman vaikeaa tunnistaa tämä levy Shadown levyksi. Teki mieli skipata raitoja ja etsiä sitä kunnon drumlinea, jota shadow edustaa aikaisemmilla levyillään. Ehkä ajan myötä opin rakastamaan tätäkin levyä. Mutta hatunnosto Shadowlle, että osaa tehdä monenlaista musiikkia :thumbsup:. 3+/5
The Beatles: Love - Piti oikein tehdä epätavalliset ja istua alas kunnolla kuuntelemaan tämä viimeisin Beatles rahastus. Olin hankkinut cd/dvd painoksen ja kuuntelin DD 5.1 version. Huijattu olo ei ainakaan ole, levy oli todella hienoa kuunneltavaa fanille ja hauskaa oli bongailla tuttuja pätkiä eri biiseistä. Välillä toki sai pettyä kun ei oma suosikki lähtenytkään siinä-ja-siinä kohtaa soimaan, vaikka olisi sopinut täydellisesti. Kohokohtina jäi mieleen ainakin: - "Being for the Benefit of Mr. Kite!" / "I Want You (She's So Heavy)" / "Helter Skelter" jossa tunnelma meni todella raskaaksi ja pelottavaksi. - "Strawberry Fields Forever" joka hienosti kasvoi Anthology-levyltä tutusta demoversiosta tutuksi itsekseen ja sitten mukaan tuli "Hello, Goodbye", "Baby You're a Rich Man", "Penny Lane", and "Piggies" sampleja. - "Octopus's Garden", biisi on vain niin hellyyttävä ja hyvänmielen antaja ja nyt vielä uusi ilme tällekin. All You Need is Love päätti levyn ja jäin kaipaamaan lisää. Ei tämä kuitenkaan toimi mp3-soittimessa taustalla kaupungin hälyssä.
Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That´s What I´m Not Hankin pari viikkoa sitten ja levy on tullut kuunneltua noin 20 kertaa läpi. Tällaiselle 90-luvun puolivälillä tehtyyn musiikkiin jämähtäneelle äijälle ko. levy loi toivoa paremmasta. Energinen paketti.
Juuh, biisimateriaali kauttaaltaan todella kovaa kamaa. Olisiko jo aika saada poijaat Suomeenkin keikkailemaan?
Lagwagon - Blaze Ei oikein vieläkään kovin nappaa, tosin paranee joka kerta hieman, ehkä sitten parin vuoden päästä on jo suht kova. Bad Astronaut - Twelve small steps one giant dissapointment Positiivinen yllätys, projektin viimeiseksi jäänyt levy paranee joka kuuntelukerralla, nousemassa suosikki BA levyksi. Hyviä fiiliksiä. At the drive-in - Relationship of Command Edelleen helvetin kova kokonaisuus, aivan loistava, paras atdi:n levy. Ei ole tyyppien uudet projektit/bändit innostaneet läheskään niin paljoa, tosin hieman erityylisiäkin tmv ja sparta ovat. Rise Against - The siren song of the counter culture & The sufferer nd the witness Kummatkin todella loistavia punk-rock levyjä. Hyvä fiilis. Kummallakin levyllä ei yhtään heikkoa biisiä. Metallica - ...and justice for all Kunnioitus tätä levyä kohtaan on suuri. Hyvä levy. edit: typo
Damien Rice - O ja 9 ****½ Irlantilaisen laulaja-lauluntekijä Ricen sävellykset ovat viime aikoina soineet tiuhaan stereoissa. Syksyisille keleille sopivaa haikeutta ja kauneutta on jotenkin niin apaattisen upeaa kuunnella. Seesteisen ja akustisen O:n jälkeen julkaistu 9 tykittää Ricen musiikkia hieman rankemmalla kädellä säilyttäen silti herran biiseissä tutun koskettavuuden. Vertailussa 9 jää hieman jälkeen, mutta molemmat ovat selkeästi neljän tähden levyjä. O ehkä jopa viiden. Biiseistä mainittakoon O:n upea "Amie" ja 9:n avauskipale "9 Crimes" Machinae Supremacy - Redeemer (Underground Edition) **** Ruotsin pojat lataavat tiskiin uskomattoman energisen paketin C64-soundeilla maustettua power metal -pauketta, joka pesee lattioita kaiken maailman sonatoilla ja stratoilla. Laulaja Robert Stjärnströmin hieman nasaalimainen ääni pistää postiivisesti esiin, ja kuusnepasoundit potkivat mukavasti takamuksille. Biismateriaali on varsin tasaista, mutta esiin on pakko nostaa upea "Through the Looking Glass" jossa etenkin mahtava pianomelodia vie huomion. Ignite - Our Darkest Days ***** Kaliforniasta ponnistavaa HC-pitoista punkilottelua isolla kädellä. Levy toimii kuin junan vessa alusta loppuun; simppelit mutta tarttuvat riffit, hienot kertosäkeet ja omaperäinen mutta vahva laulu vain yksinkertaisesti toimivat. Sanoitusten kantaaottavuus saa miettimään, muttei kuitenkaan varasta huomiota. Biisimateriaali on käytännössä yhtä hittiä, mutta kovimmin iskevät "Bleeding", "Fear is Our Tradition" ja akustinen "Live for Better Days". Comeback Kid - Wake the Dead **** Osaavat ne kanukitkin. Comeback Kidin vihainen HC-punk jyrää alleen vauhdillaan ja rajuudellaan. Turhaa mukarankkuutta ei ole mukaan tungettu, vaan soitto ja laulanta tuntuu juurikin sydänveren mukana vuodatetuilta tunteilta. Emotionaalista, suoraviivaista ja hemmetin koukuttavaa. Nimikkobiisin lisäksi kannattaa katsastaa ainakin "Partners in Crime".
Tämä on yksi sellainen bändi, mihin vasta kesällä tuli tutustuttua tämän ODD:n julkaisun yhteydessä, vaikka kyseistä musiikki genreä on tullut aktiivisesti viimeiset 10v seurattua. Aikaisempi (2000 julkaistu?) levykin on mielestäni todella hyvä. En oikein osaa päättää kummasta levystä pidän enemmän. Todella hyvä yhtye jos musiikkityyli iskee.
Jep, A Place Called Home on kyllä ihan yhtä hyvä kuin ODD. ODD on ehkä hieman kompaktimpi ja tiiviimpi paketti. Loistava bändi. Kovasti harmittaa, että kesällä missasin heidän keikkansa.