Iñárritun edelliset elokuvat Amores Perros ja 21 grammaa ovat kyllä sen verran loistavia, että tämäkin tulee katsottua. Ja näyttelijäkaartikin on ihan lupaavan oloinen.
Kyllä, ehdottomasti. Hyllystä nuo trilogian aiemmat osat löytyvät, joten miksipä ei tämäkin joskus? Amores Perros on omasta mielestäni parempi kuin tuo 21 grammaa, mutta todella hyviä kummatkin. Näyttäähän tämä Babel tosiaan seurata edeltäjiään mitä tulee tuohon tunnelmaan, usean tarinan yhteenkietomiseen ja hahmojen, ..miten sen nyt sanoisi - raapivaan realistisuuteen ja murheellisen kohtaloon. Kyllä tää mennään katsomaan!
Jännä ettei tästä ole enempää juttua missään, vaikka oli R&A -threadissa usein mainittu. Pitää ehkä leffateatteriin jopa yrittää tätä mennä katsomaan sen verran lupaava oli traileri. Amores Perros & 21 grammaakin maistuivat, niin eiköhän tämäkin!
Ei tietenkään esitetä Oulussa!:OI Vain takuuvarmat kansansuosikit pääsevät täällä kulttuurin kehdossa levitykseen:hitme: Toivottavasti viikon päästä avattava uusi Finnkinon elokuvateatterikompleksi laajentaa tarjontaa...
Vain kuusi kopiota, joten kovin harvassa paikassa tuo Helsingin ulkopuolella nähdään. Loppupeleissä levittäjiä on turha tuosta syyttää, Babel tuskin kerää kovinkaan häävisti rahaa (ellei siihen yhteen gaalaan tule nippua ehdokkuuksia). Onhan tuo ikävää, mutta niin se nyt vain menee.
Olipa hyvä elokuva! En kertakaikkiaan osaa keksiä tästä mitään erityisen negatiivista. Kerronta oli erittäin toimivaa, näyttely kauttaaltaan laadukasta ja kuvaus toimi komeasti. Kaikki kolme/neljä (riippuu siitä miten laskee) tarinalinjaa kulkivat sujuvasti rinnakkain, vaikka leikkaus tarinoiden välillä olikin varsin perinteinen. Ehkäpä hienoimpia olivat kuitenkin yksittäisten kohtauksen hienot tunnelmat, jotka todellakin vaihtelivat laidasta laitaan elokuvan aikana. Elokuva myös onnistui antamaan ajateltavaa noin yleiselläkin tasolla, vaikka en sitä mitenkään valistavaksi kuitenkaan kokenut. Erityismaininta myös musiikeista, joita käytettiin hyvin harkitusti. Todellisia osoituksia siitä että sama tunnelma, mikä yleensä luodaan täydellä orkesterilla voidaan tehdä myös vaikkapa yhdellä ainoalla kitaralla. Ehdottomasti Oscar-ainesta. Pisteitä näin ensituntumalta 4,5/5.
Koska tämä Babel on nyt ikäänkuin trilogian päätösosa, niin keksiiköhän Iñárritu seuraavaan elokuvaan jonkun muun lähestysmistavan? Nämä Amores Perros/Crash/Magnolia you name it -"ihmiskohtalot risteävät" -tyylin kerrontatavat alkavat olla jo melko loppuun kaluttuja. Ei sillä etteikö niistä hyviä elokuvia saisi ja ei sillä etteikö Babel olisi hyvä, mutta mietinpähän vain.
Näin siinä käy kun odottaa liikoja Iñarritun kolmas elokuva jää ikävä kyllä monessa mielessä kahden ensimmäisen loistosta. Tällä kertaa eri tarinoiden lomittamisessa on haukattu liian iso pala eikä kokonaisuus pysy kasassa. Varsinkin koko Japaniosuus tuntuu aivan täysin irralliselta eikä oikein istu muiden tarinoiden sekaan millään. Lisäksi juonien tapahtumat eivät ole vavisuttavia eivätkä niin traagisia kuin mitä aikaisempien leffojen jälkeen ehkä odottaisi. Tämä on toisaalta myös plussaa, nyt vältytään itsetarkoitukselliselta järkyttämiseltä ja paha maa -tyyliseltä ranteet auki realismilta, ja tuloksena on humaanimpi ja kauniimpi elokuva kuin esimerkiksi 21 grammaa. Isoin miinus tulee ehkä liian ronskista leikkaamisesta. Monessa tilanteessa rakennellaan huolella ja taidolla hyvää tunnelmaa ja tunnelatausta, mutta nämä pääsevät harvoin huippuunsa sillä kohtaus loppuu kuin seinään ja töksähtää melko nihkeästi taas toiseen tarinaan toiselle puolelle maailmaa. Iñarritun tyyli on silti tunnistettavissa. Värimaailmat, käsivarakuvaus ja aivan loistava soundtrack antavat vahvan vaikutelman. Näyttelijät ovat kaikki huippuluokkaa, erityisesti Rinko Kikuchi. Pittiltäkin on maskeerauksella riisuttu komea ulkokuori pois jotta se karismakin sieltä paljastuisi. Vähän on ehkä hakemalla haettu Benicio Del Toroa, mutta silti... Kokonaisuus heikko, mutta pienet asiat ja tietyt hetket koskettavat. ***/*****
Olipa kyllä surkea elokuva. Tarina ei toiminut alkuunkaan ja tuntui todella väkinäiseltä ja ennenkaikkea typerältä. Japsiosuus ansainnee erityismaininnan ollen todellakin täysin irrallisen tuntuinen ja pääosin suorastaan ärsyttävä. Mutta kai soppaan oli pakko yksi kulttuuri lisää saada sovitettua. Oikeastaan vain marokko-osuus jaksoi kiinostaa edes jossain määrin, vaikkei siinäkään mitään varsinaisesti erikoista ollut. Ohjaajan elokuvista olen nähnyt vain 21 Grammaa, joka oli varsin hyväkin. Valitettavasti Babel jää ko. elokuvan tasosta todella kauas Jos tähtiä lähdetään antamaan, niin kai tuolle sellaiset kaksi tai kaksi ja puoli voisi antaa. Japsiosuuden poisleikkaamisella oltaisiin voitu saada kokoon kolmaskin.
Mainio elokuva mielestäni. Nyt kun koko trilogia on nähty, niin rankkaisin tämän toiseksi parhaaksi heti Amores Perrosin jälkeen. Karmivaa ja vaikeaa on ihmisen elämä joskus, oliko se Iñárritun sanoma? Ainakin osittain (ja koko trilogian teemana) tuntuu siltä. Ohjaaja on nyt kyllä näyttänyt hallitsevan tämän genren ja sille ominaisen kerrontatavan täydellisesti. Elokuva kosketti. Kumma kyllä eniten kosketti sen Japanilaisen tytön tarina, joka siis tuntui (kuten jo mainittu) olevan hiukan irrallaan itse pää-juonesta. Se vain liitettiin mukaan melko heikon lenkin avulla. Kuvaukseltaa upeaa katsottavaa, näyttelijäsuoritukset myös hyvät (eiköhän Pittille tästä napsahda ehdokkuus sivuosasta, vaikka ei loistanutkaan elokuva tasaisen hyvän castin parhaana). Mitäs tässä sanoisi, eihän tämä tietenkään mikään feel-good movie tai mielialan nostattaja ole, mutta pirun hieno, koskettava ja taitavasti kerrottu elokuva. **** (toistaiseksi)
on sääli, kuinka Japani-osuus jäi niin kovin monelle irralliseksi hallitsevista tapahtumista. löyhä koukku, joka liitti sen muihin mantereisiin, olisi ollut työnnettävissä syvemmälle katsojan lihaan, mikä ei sinänsä olisi ollut edes tarpeellista. tiedostin kyllä katsoessani, ettei varsinaisesti episodi Japanista ollut dynaamisesti merkityksellistä (vai mitä taiteellista merkitystä olisi auteur tahtonut aseen luovuttamiseen sisällyttää? Babelin pääoivallus on tuskin sama kuin Butterfly Effectissä), mutta katselukokemustani se ei lainkaan haitannut - päinvastoin. elokuvahan kertoo siis kommunikoinnin vaikeudesta. on ehkä helpompi ajatella tätä kehystä vasten, minkälainen raina olisi ollut ilman episodia Japanista. olisiko Babelin yleisvireeseen ollut yhtä helppoa (tai peräti mahdollista) virittäytyä, jos objektiivi olisi vain tarkkaillut meitä, länsimaalaisia, vieraissa ympäristöissä? eikö ajatus siitä, että yksilö voi tuntea itsensä yksinäiseksi myös omassa yhteiskunnassaan tue elokuvan perussanomaa "ylhäältä tarkkailua" paremmin? - ja eikö hektisen urbaanimiljöön puuttuminen olisi voinut tuoda eräänlaista muukalaisfiilistä, joka estäisi meitä tavoittamasta elokuvan tarjoamaa oivallusta? Japani ainakin minusta kitkee katsojien ennakkoluuloja, ehkä jopa halveeraaviakin ajatuksia meitä taloudellisesti huonovointisimmista maanosista, valtioista, mantereista.
Tämähän oli selvää, ja siinä mielessä jokainen tarina ansaitsi paikkansa elokuvassa mutta jos valitaan tyyliksi tuo eri juonien yhteennivoutuminen, niin mielestäni japaniosuuden olisi voinut vähän paremmin liittää kuin tuolla pikkuseikalla. Tuntui melko väkinäiseltä ja kaukaahaetulta. Veikkaan että elokuva olisi saattanut toimia jopa paremmin jos eri tarinoilla ei olisi ollut mitään juonellista yhteyttä, vaan ainoastaan sama teema.
Hyviä huomioita mielestäni. Tuntuu loogiselta, että Japani-osuus nimenomaan oli mukana luomaan varman yhteyden länsimaalaiseen katsojaan, urbaaniin olentoon. Ehkä juuri tuon takia minua koskettikin eniten Tytön tarina - samaistuminen siihen oli helpointa kun tarkastelee hänen ympäristöään (kuuromykkäys loi vielä tietynasteista myötätuntoa ja sääliä). Sen lisäksi Rinko Kikuchi veti aivan älyttömän hienon suorituksen (mielestäni elokuvan parhaan) Parin päivän sulattelun jälkeen voisin helposti nostaa arvosanaa ainakin puolella tähdellä. Mielestäni elokuva erittäin ansiokkaasti myös välitti tiettyä Amerikka-kritiikkiä niin Mexico-tapahtumissa (etenkin tullissa) kuin Marokko-tapahtumissa. Se, että amerikkalaisturistit olivat nimenomaan Marokossa ei sinänsä selvinnyt kuin vasta elokuvan loppupuolella. Ennen sitä he olisivat hyvin voineet olla vaikkapa lähi-idässä. Tapa, jolla marokkolaisen perheen tarina kerrottiin toi myös erittäin tervetullutta näkökulmaa ns. terroristi-keskusteluun. "Pahikset", jotka lähes tappoivat amerikkalaisturistin olivat nyt tuttu ja sympaattinen perhe eivätkä perinteinen "paha syyllinen". Nyt ei löytynyt varsinaista pahista. Tapahtunut tapahtui tiettyjen virhearvioiden ja epäonnekkaiden seikkojen takia - näin olisi voinut käydä kelle tahansa.
Babel katsottu ja tuttua laadukasta Iñárrituahan se oli. Mielestäni kuitenkin ehkäpä trilogian heikoin lenkki. Tiedä sitten johtuuko jo pelkästään pienoisesta kyllästymisestä episodimaiseen kerrontatyyliin. Tällä kertaa tosin tarinat sivusivat toisiaan melko löyhästi yhteistä teemaa toki sisältäen. Japaniosuus oli irrallisuudestaan huolimatta suosikkini. Mukavaa oli myös kuulla neljää eri kieltä käytettävän samassa elokuvassa tasavahvassa asemassa. Lopussa häiritsi hieman mm. Deadwoodissa paljon käytetty kitaranäppäilyteema. Vei huomiota hienosti kuvatuista tapahtumista kun tuli mietittyä, että mistä tämä nyt on tuttu. 4-/5
Taidat tarkoittaa Gustavo Santaolallan säveltämää biisiä johon Inarritu on lopettanut käsittääkseni jo Amores Perrosin, 21 Gramman ja nyt Babelin. Löytyy ainakin 21 gramman soundtrackilta.
Biisin nimi on Iguazu ja sitä on Deadwoodin lisäksi käytetty ainakin Michael Mannin The Insiderissa. Biisi soi kun Spoiler Cate Blanchettia vietiin sairaalaan. Luultavasti osa sitä samaa biisiä, mikä soi noiden kaikkien kolmen elokuvan lopussa. Ei kuitenkaan aivan sama pätkä.
Babel on elokuva, joka on nähtävä - enkä halua siksi paljastaa itse juonesta mpaljoa. Elokuva kertoo moniulotteisen tarinan eri kulttuureita hyväksi käyttäen. Odotukset elokuvaa kohtaan olivat omalla kohdallani hyvin vähäiset. Näyttelijöistä löytyy suuria tähtiä, mutta elokuvan näyttelijät olivat suurimmaksi osaksi melko tuntemattomia. Gael García Bernal(yksi nykyisistä suosikkinättelijöistäni), Cate Blanchett ja Brad Pitt ovat hyvää mainosta elokuvalle, mutta eivät nouse liikaa esiin. Näyttelijöiden kesken on sopiva tasapaino ja elokuvan aikana ei pahemmin tule mietittyä, että katsoisi elokuvaa - mikä on hyvä asia. Elokuva vain toimii todella hyvin. Babel on ehdokkaani Oscar-palkinnon saajaksi parhaana elokuvana ja en ihmettele yhtään, minkä takia. Babel on eittämättä yksi hienoimmista leffoista joita on tullut viimeaikoina katseltua - itseasiassa yksi hienoimmista, mitä olen nähnyt eläissäni. Arvostan elokuvia, jotka saavat edes hieman ajattelemaan - eikä vain pelkästään vaikeasti ymmärrettävyytensä takia - vaan siksi, että niillä on jotain sanottavaa. Babel on Kun sydän lakkaa lyömästä(The Beat That my Heart Skipped) jälkeen yksi niistä elokuvista, jota katsoessa tunneskaala vedetään laidasta laitaan ja jota katsoessa etääntyy omasta elämästä elokuvan maailmaan ja sen henkilöiden ongelmiin. Se täytyy myöntää, ettei Babel ole kovin iloinen elokuva katseltavaksi. Tämä elokuva on vain itse nähtävä ja koettava. ps. ainakin Children of Men ja Little Miss Sunshine tuntuvat Babelin jälkeen latteilta...eikä taida Scorsesenkään pätkä saavan paras elokuvapalkintoa..tosin Clintin leffaa ei ole vielä tullut nähty eikä Queenia, niin ei voi olla varma...heh