Iron Maiden - Powerslave Muutamia helmiä, kuten (yllätys yllätys) Aces High ja 2 Minutes To Midnight. Instrumentaalibiisi oli todella tylsä ja Rime of the Ancient Mariner vähintäänkin mielenkiintoinen. Kuten Maidenilla yleensä, riffit olivat hyviä, soolot ok-tasoa ja muutenkin varsin hyvää meininkiä. Ei kuitenkaan yllä The Number of the Beastin tasolle mitenkään. 4/5
Tulipas taas pitkästä aikaa kuunneltua Apulantaa. Apulanta - Heinola 10 Toinen Apulannan levyistä, jonka omistan. Kahvikupposen äärellä levy pyöri nopeasti läpi. Siitä on jo jonkin aikaa, kun viimeksi kuuntelin ks. levyn. Tällä kertaa se yllätti positiivisemmin kuin muistinkaan. Mainitsemisen arvoiset kappaleet: Kadut, Timantit sekä Kirveltäjät. Ei mitään radikaaleja muutoksia levyn varrella, samassa hengessä pysytään ja se toimiikin hyvin. 4½/5 Apulanta - Heinola 10 /englanninkielinen versio Tämä onkin sitten se toinen levy, jonka bändiltä omistan. Vertailun vuoksi hankkisin aikoinaan. Raidat ovat samat, mutta laulut on vedetty, ylläriylläri, kokonaan uusiksi. Tarinat menevät hivenen eri raiteita kuin suomenkielisessä, tottakai kompromisseja tarttee tehä tämmösessä operaatiossa. Eikös tämä tehty tuon suomalaisen XBOX snoukkapelin takia? Muistaakseni siinä soi Apulannan Bring Me Down. Muuten hyvä levy, mutta suomenkielisessä laulu kuulosti paremmalta, ei välttämättä sanoiltaan, mutta Toni on laulanut tässä albumilla huonommin mielestäni. 3½/5
Juuri nyt on Fairport Convention SE juttu ja eritysesti Liege & Lief levy. Taitaa 3:tta kierrosta vetää tänään jo. Tam Linista vaan ei pääse yli - miksi pitäisikään. Muita tämän viikon levyjä on mm. Blackmore's Night - Village Lanterne Pink Floyd - Pulse Nightwish - Wishmaster Vintersorg - Till Fjälls Jethro Tull - Aqualung Live
Elikkäs elikkäs, joku aika sitten nimimerkki Kapteeni suositteli nippua raskaammanpuoleisia levyjä, kun niitä kerran kyselin. Ja tässä olisi saldoa niistä, joita olen ehtinyt enemmän kuunnella viimeisen viikon, puolentoista aikana: Dark Angel - Darkness Descends (1986): suorastaan hengästyttävän räväkkä levy. Ei ainoatakaan heikompaa kappaletta. Tasalaatuinen mättö saattaa useamman perättäisen läpikuuntelun jälkeen kääntyä hieman itseään vastaan, sillä suurin osa kappaleista on "sitä samaa". Hyvässä mielessä. 4 / 5 Dark Angel - Times Does Not Heal (1991): vahvasti erityyppinen Dark Angel -levy. Ero on lähes yhtä kova kuin Slayerin Reign in Bloodin ja South of Heavenin välillä. Mutta se mikä nopeudessa ja räväkkyydessä ollaan menetetty, ollaan saatu takaisin monipuolisimpina ja tunnelmallisimpina biiseinä. Vaikka vaihtelu virkistääkin, välillä jää kaipaamaan Darkness Descendsin runttaamista. 4 / 5 Death - Symbolic (1995): erittäin suurella varauksella lähdin kuuntelemaan, mutta osoittautui koko nipun tiukimmaksi paketiksi. Monipuolisia kappaleita. Peruskappaleet ovat raskaita, tunnelmallisia ja ainakin puhtaaseen amatöörikorvaani varsin teknisiäkin. Pientä kikkaa on monessa kohtaa. Jokseenkin täydellinen metallilevy. Levyn avaava kolmikko Symbolic, Zero Tolarance ja Empty Words muodostaa yhden tiukimmista avaustrioista mitä on tullut kuultua. 5 / 5 Death - Sound of Perseverance (1998): ei aivan niin "rauhallinen" kuin Symbolic, vaan painottuu enemmän mätölle. Tasainen levy täynnä laatubiisejä, mutta ne edukseen erottuvat täydellisyydet eivät ainakaan näiden kuuntelukertojen aikana ole vielä löytyneet. 4+ / 5 At the Gates - Slaughter of the Souls (1995): ei iskenyt ensimmäisellä kerralla. Eikä oikein toisellakaan. Kolmannestakaan kerrasta en ole ihan varma, mutta fakta kuitenkin on että nyt iskee. Solisti ei varsinaisesti ole sitä tyypillisintä mallia, jolle pisteitä annan, mutta kyllä se tässä kohtaa toimii. Kuten niin moni muistakin tämän viestin levyistä, myös tämä on hyvin tasainen plätty. 4- Deceased - As The Weird Travel (1998): tuntui oikein jämäkältä paketilta ensimmäisten kuuntelujen jälkeen, mutta alkaa menettää hiljalleen otettaan. Ei kuitenkaan lainkaan pöllömpi levy, mutta ei mikään poikkeuksellisen loistavakaan. 3+ Nevermore - Dead Heart in a Dead World (2000): solistinsa varaan rakentunut bändi, jonka biisejä voi - toisin kuin suurta osaa näiden muiden levyjen kappaleista - sanoa perinteisellä tavalla kauniiksi. Erityyppinen kuin oikeastaan mikään muu postauksen levyistä. 4- Kiitos Kapteenille.
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat Melko kaukana omasta musiikkimaustani periaatteessa, mutta jostain syystä tykkään tästä levystä paljon. Huutamiseen ei ehdi kyllästyä, kun sekaan on eksynyt myös rauhallisempiakin hetkiä. Stam1na: Uudet kymmenen käskyä Tämä taas ei innostanut, liian sekavaa ja kummallista.
OT: Mukavaa että ihmiset vielä nykyäänkin osaavat arvostaa Deathia. Seuraavaksi kannattaakin tutustua Scream Bloody Goreen tai Leprosyyn, huhheijaa.
Thom Yorke - The Eraser XL-RECORDINGS XLCD200 Ihan näppärä ja omaperäinen levy. Autechre-vaikutteet hieman huvittavat mutta kyllähän homma toimii kunhan ei liian kriittiseksi ala. Paikoitellen lievää latteutta havaittavissa. Levyn ehdottomasti parasta antia on kakkosbiisi "Analyse". Olisipa koko levy tuota tasoa niin antaisin 5 tähteä! 4-/5
Black Label Society - The Blessed Hellride Zakk Wyldeen tutustuin Ozzyn kautta ja kuulin tästä bändistä. Pari vuotta on tullut silloin tällöin kuunneltua BLS:sää, eikä koskaan ole älyttömästi napannut. Tämä levy on kuitenkin hyvää kamaa, bändin parasta, ja muutaman kuuntelukerran jälkeen alkanut kuulostaa kokoajan paremmalta. Wylden lauluääni sopii bändiin todella hyvin ja biiseissä on erittäin rankat riffit. 4/5
Lyhyestä virsi kaunis. Tulikin näin Deathista mieleen, mitenkäs sinnepäin menee Mokoma? Tuo Open Caskettihan tulee tuolle tulevalle EP:lle vihdoinkin studioversiona. Ei oikein jaksa enää kelailla sitä kämäistä Tuska-VHS-tallennetta.
Aavaa preeriaa (Tuomari Nurmio) Vilu työntää viltin alle laihaa polveaan. Työmiehet makaa hiljaa kuuden hengen kopeissaan Taivaasta laaksoon lapsiansa katsoo kylmä pölykuu jossain kaukana takertuu toisiinsa kuumat suut täällä savuun nukahtaa nukkuu ja herää taas vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa Mestari tuo perjantaina kottisalkun parakkiin Hän tuoksuu kuten tuntematon kukka tropiikin viimeisen tilin jotkut saa tukat kammataan pirssillä pakoon pääsee grilli Mustaan mölyapinaan tulilientä tappavaa kuivat kurkut lutkuttaa vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa Velin joku uuvuit joko heitit toivosi väsynyttä kättä leikkaa julma sirkkeli ajatuksen säteellä ei yhtään ystävää hiki haisi, uneen upposi viimein pieni pää silloin villi huuto kaikuu kirveet verta janoaa vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa.
Imperiumin messulaudalta tulikin jo lukaistua tuo (mukava) uutinen. Mokomahan on aivan mainio bändi vaikkei KLK enää aiheuttanut samanlaista intoa kuin aiempi tuotantonsa.
Onkin muuten kova EP tulossa, tuo Avoin hauta tosiaan viimeinkin ja Uusista biiseistä Syvyys on vaiti on ainakin minut keikoilla vakuuttanut!
Mahlerin Maan laulu Boulezin johtamana (DG) 4/5 pistettä -äänitys voisi olla parempi Burzum-Aske 3/5pistettä -alkuvoimaa ja ahdistusta(ehkä liikaakin). Äänitys ei kai voisi olla parempi Tim Buckley- goodbye and hello 5/5 pistettä - kertakaikkisen upeaa musiikkia huh huh
Iron Maiden - Brave New World Heräteostoksena ostin Free Records Shopista 9,90€ hintalapun kera. Oli muitakin Maidenin levyjä samaan hintaan, paitsi tietysti uusi. Ei ollu enempää rahaa mukana niin tuon otin. Entuudestaan oon kuullut muutaman kipaleen, mutta nyt kun yhdeltä istumalta kuuntelin niin pari kommenttia. Aluksi soimaan alkoi tutut biisit: The Wicker Man, Ghost of the Navigator sekä Brave New World. Pari päivää sitten sain pikkusubin ja säädöillä sain levyn kuulumaan varsin mukavalta. Esimerkiksi Ghost of the Navigatorin bassot kuulostivat todella hyviltä. Toki muitakin levyn kappaleita olen kuullut, mutta nimeltä en tunnistanut, riffeiltä suurimmaksi osaksi. Koko levyn ajan meno pysyy sopivan tasapainoisena, eikä hypi laidasta laitaan, joka on varsin hyvä asia. Soolot ovat keskiluokkaa, ei Maidenin parhaasta päästä, mutta eivät huonojakaan. Muut kitaroinnit onkin hoidettu erittäin hyvin. Myös laulu on hyvän kuuloista. Negatiivista sanottavaa levystä ei ole. Levyn nimeä kantava biisi on mielestäni, kaikista loistavista, se kirkkain tähti. Erittäin hyvä levy! Suosittelen, kansikin on mielestäni yksi hienoimmista. :thumbsup: *****
The Cooper Temple Clause - Kick Up the Fire, and Let the Flames Break Loose Vähän heikompi kuin mitä joskus pari vuotta sitten.
The Beatles- White Album **** Aika pläjäys. Eipä tässä voi muutakaan sanoa. Tavaraa on laidasta laitaan, joten ei tätä kuunnellessa ainakaan pitkästymään pääse. Ja mikä hienointa. Löysin taas uuden helmi biisin. While My Guitar Gently Weeps Täytyykin perehtyä George Harrisoniin lähemmin
Dj Shadow - The Outsider Kyseinen levy todistaa miehen lahjat musiikin saralta. Hieno huomata, että kaveri osaa tehdä monenlaista musiikkia. 9+
Angel Witch - Angel Witch: Legendaarinen debyyttipitkäsoitto yhdeltä arvostetuimmista NWOBHM-bändeistä. Hienoja kitarariffejä ja -sooloja sekä upeat vokaalit Kevin Heybornelta. Vaikka arvostettu bändi olikin/onkin niin enpä oikein usko, että täällä Suomessa kuitenkaan kovinkaan tunnettu. Sääli, sillä siinä missä esim Sabbath ja Priest ovat keränneet kannattajia niin Witch ei jää jälkeen oikeastaan yhtään. 5/5
Muse - Black Holes and Revelations. Ehdotonta vuoden 2006 kärkeä. Ensimmäisellä kuuntelukerralla sitä oli ihan kuutamolla kaiken sen "progeilun" keskellä, mutta siitä se sitten lähti. Huonoja kappaleita ei löydy - keskinkertaisia pari - mutta aivan loistavia teoksia sitten loput. Etenkin loppupään kappaleet ovat aikamoisia äänikollaaseja a lá ritari ässä, carmenin habanero, ratsukomppi, vanhempi muse. Tykkää! :thumbsup: