Roger Deanin kansitaide vakuuttaa aina: Tai kaikki Hipgnosiken tekemät kannet: Niin, ja sanomattakin on selvää, että nämä on sitten löydyttävä vinyyliversioina, eikä surkeina CD-painoksina, jossa koko teoksen alkuperäinen idea vesittyy...(avattavat kannet, kohopainatukset jne. jne....)
Onhan noita hienoja kansia montakin ja tässä muutama: Björn Lynne : Colony Infected Mushroom: Converting Vegetarians Enigma: Le Roi Est Mort, Vive Le Roi! Metallica: S&M
Aiheeseen sopien voikin suositella Tampereen Vapriikissa olevaa "Covers Levynkannet" -näyttelyä. Siellä hienoja levynkansia löytyy melkosesti. Näyttelyn sivu
CMX - Isohaara; jostain syystä vain järjettömän komea ja vetoava kuva CMX - Vainajala; vähintäänkin kaunis yleiskuva täysin mitäänsanomattomasta rakennuksesta Children of Bodom - Follow the Reaper; kaikessa mauttomuudessaan ja korniudessaan pirun tyylikäs Children of Bodom - Something Wild; mikäli albumin nimi on Something Wild, niin miten ikinä sille voisi keksiä parempaa kantta
Nämä kaksi jälkimmäistä on mielestäni vielä aika mietoja. Tuossa ekassa taisi levy-yhtiö olla se joka painosti vähän räväkämpään kanteen. Nykyään kun on jo turtunut kaikelle HC-sairastelulle, niin voi vaan kuvitella mitä 70-luvulla on moisesta kannesta funtsittu. Täytyy silti sanoa, että Virgin Killerin originaali on kaikesta huolimatta paras kansi mikä on vastaan tullut johtuen kuvan, tekstin ja särön aiheuttamasta tajunnan räjäyttävästä symbioosista. Se on nerokkuudessaan jopa sairaaloinen, ehkä aavistuksen ahdistava kun ajatellaan kokonaisuutta. Tästä huolimatta (tai siitä johtuen?) annan kympin. Nimim. "Klasu Järvinen"
Varmasti Rautaneitsyen paras levynkansi tähän mennessä: http://www.ironmaiden.com/article.php?section=1&subsection=1&article_type=&article_id=1316
Noh noh. Kaiva jostain vaikkapa Powerslave- tai Somewhere In Time -levyt vinyylinä ja vastaa sitten uudelleen.
En nyt kaikkien aikojen hienoimmista tiedä,mutta tässä muutama: Mars Volta - Frances the mute musasta en tykkää, mutta kansi hieno Monster Magnet - Powertrip Lähes täydellinen rocklevy kansia myöten Ja saman poppoon 'god says no' levy -I-
Muddy Waters: Fathers and Sons Michelangelon maalausta myötäilevä kuva. Mustat blueslegendat ("fathers") antavat ylhäältäpäin taivaasta taitonsa ja oppinsa, jopa koko elämänsä, jota kosketus symbolisoi, uuden polven nuorille ja valkoisille bluessoittajille (sons). Näitähän levyllä kuhisee mm. Michael Bloomfield, Paul Butterfield, "Duck" Dunn. Sisällöltään upea blues-LP ja nätti kansi.