Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas oli aivan loistava. Petelius nyt vähän ärsytti, mutta muuten kaikki toimi erinomaisesti. Mitä tästä enempää jauhamaan, ja pisteitä ei voi antaa kuin 5/5. Oliver Stonen Talk Radio ei yltänyt ohjaajan parhaiden töiden tasolle, vaikka kohtuullinen leffa olikin kyseessä. Pienellä rahalla mutta taitavasti tehty kertomus kohtuullisen suorasanaisesta radiopersoonallisuudesta. Ennalta-arvattava juoni, mutta hyvät roolisuoritukset kaikilta näyttelijöiltä. 4/5 Immortel (ad vitam) on sarjakuvapiirtäjänä paremmin tunnetun Enki Bilalin ohjaama elokuva, joka perustuu herran pariin sarjakuva-albumiin. Juoni elokuvassa on erinomaisen hyvä, siis sopiva sci-fi -leffaan. Elokuvan visuaaliseen ilmeeseen tottui nopeasti, vaikka kieltämättä se aluksi vaikutti hyvin amatöörimäiseltä. En osaa eritellä mitä, mutta jotain tässä oli pielessä, joten arvosanaksi jää 2½/5. Ehkä tilanne muuttuu kun katson joskus uudelleen.
X men III tuli katsottua liikkuvissa kuvissa. Aikamoinen toimintapläjäys joka kuitenkin sekavuutensa ja tapahtumiensa määrän (liikaa) johdosta jää ykkös ja kakkososalle. Trilogia sai loppunsa, ja sitä ennen tapahtui aika korkealentoisia asioita, vähempikin olisi riittänyt. Pisteitä 2.5 / 5
Ei elokuva, mutta kuriositeetti tapaus kuitenkin Beatles Anthology (1995) :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: Olipas kerrastaan hienot 11 tuntia, mitkä sarjan parissa vierähtivät. Upeaa oli aluksikin se, että jäsenet itse kertoivat mielenkiintoisen tarinansa, ei kukaan ulkopuolinen dokumentintekijä. Joissakin kohtauksissa oli osattu hyödyntää loistavasti eri kuvalähteitä, esimerkkinä Shea stadionin konsertti, johon oli kerätty filmiä eri lähteistä; oli "virallinen" kuva, TV-kuva ja yleisön kuvaama kuva sekä still-kuvat. Näitä sitten leikkaamalla yhteen saatiin aikaan jännä fiilis. Hämmästyttävän avoimesti tekijät olivat saaneet selviytyneet Beatlet puhumaan. Lennon tietenkin oli poissa, mutta tämäkin oli korvattu Johnin haastatteluilla. Esille tuli tarinaa vaikeistakin asioista. Ainoastaan Brian Epsteinin kuolema, kaikki tyttökaverit ja Lennonin Hair peace -tempaus ohitettiin harmittavan nopesti. Tarina muutenkin lopetettiin yhtyeen lopettaessa, joten tarinaa yhtyeen jälkeen tekemisistä ei ollut mukana. Ainoa mieleen jäänyt suurempi sivuaskel oli loppu, jossa Free as a Bird soi. Mielestäni se musiikkivideo oli huono. Paremmin olisi käynyt just joku koostettu kollaasityylinen läpileikkaus koko urasta. Jotkut biisit myöskin soivat liian kovalla verrattuna muuhun ääniin ja siksi volumea piti räplätä. Kaikinpuolin kuitenkin maku jäi erittäin positiiviseksi, mutta tuskin sarjaa tulee uudestaan ihan heti kokonaan uudestaan katsottua. Jos Beatlesit yhtään kolahtaa, niin kannattaa katsoa. :thumbsup:
The Weight of Water **** Yhden Hollywoodin parhaimman ellei jopa parhaan naisohjaajan Kathryn Bigelown ohjaama The Weight of Water on varsin mallikelpoinen esitys kahden eri aikatasolla tapahtuvan tarinan yhdistämisestä. Rauhallisesti ja varsin aistikkaasti kerrottu tarina on todellista näyttelijöiden juhlaa. Yksi on kuitenkin yli muiden. En ole ennen pahemmin pistänyt Sarah Polleyn näyttelijänlahjoja merkille, mutta tämän elokuvan jälkeen ei voi muuta kuin ihailla naikkosen lahjoja. Oscarin tasoinen suoritus. Tarinat pitävät myös hyvin otteessaan ja lopussa meininki menee jo aika tiukaksi. Hyvä elokuva.
Dak miu mai shing - The Accidental Spy - Vuonna 2001 ilmestynyt Jackie Chan filmikulutus. Tarinat tuntuvat olevan toissijainen asia näissä uusissa Jackie Chan honkkareissa, sillä niin väkisin väännetyltä ne tuntuvat. Tämä elokuva menee samaan kastiin kuin The Medallion ja The Tuxedo. Toinen asia on kun rinnalla pelleilee Owen Wilsson tai Chris Tucker. En muista oliko tämä dubattu, mutta dubbaus on p**keleen ärsyttävää ja rokottaa tähtiä. Plussaa tulee Jackien taidoista ja legendaarisista mokauksista, joita näytetään lopputekstien aikana. 1+/5 The Presidio - Peter Hyamsin ohjaama rikosmysteeri vuodelta 1988. Mark Harmonin tulkitsema siviilipoliisi joutuu jakamaan murhatutkimuksen kaunan kohteena olevan, vanhan armeijan aikaisen esimiehensä, Alan Caldwellin (Sean Connery) kanssa. Kun soppaan heitetään vielä Caldwellin tytär Donna (Meg Ryan), ei kolmiodraaman seurauksia ole vaikea arvata. Kultaista keskitietä liukuva elokuva ei missään vaiheessa kohota fiiliksiä, mutta ei myöskään liu ojaan. 3/5 Tootsie - Koskaan aikaisemmin en ollut kokonaan tätä Sydney Pollackin mestariteosta katsonut. Nyt katsoin, ja voin ylpeästi sanoa, että se teini-ikäinen "vain-kauhua-ja-toiminta-leffoja-katsova" pikku p*skiainen oli poistunut ruumiistani. Olen toki aikaisemminkin katsonut romanttisia hömppäkomedioita, mutta tästä oli jäänyt jotenkin paha maku suuhun. Nyt sain kurlattua suun kunnolla, ja Dustin Hoffmanin ja Jessica Langen tähdittämä leffa kohotti fiiliksiä kuin uimarannallinen bikini beibejä. 4+/5
Delicatessen. Erinomaisen Le Fabuleux destin d'Amélie Poulainin luotsanneen Jean-Pierre Jeunetin yhteistyö Marc Caron kanssa poiki vuonna 1991 surrealistisen sadun post-apokalyptisestä maailmasta, jossa ruokaa ei riitä kaikille. Erään kovia kokeneen kerrostalon asukkaat ovat päätyneet varsin radikaaliin ratkaisuun vuokraisäntä/teurastaja Clapetin johdolla... Juonesta sen enempää paljastamatta kyseessä on omituinen sekoitus draamaa, scifiä, komediaa, romanttista elokuvaa, toimintaa ja kauhua. Ja kerrankin toimiva sekoitus. Tapahtumat etenevät kuin omalla painollaan eikä mikään ratkaisu tunnu pakotetulta. Visuaalinen tyyli on jo tässä totutulla Jeunetin tasolla. Vinksahtaneita kuvakulmia ja omalaatuisia kamera-ajoja siis riittää. Myös näyttelijät hoitavat homman kunnialla kotiin kenenkään kuitenkaan nousematta sen kummemmin parhaaksi. Kyllä tälle on ensimmäisen katselun perusteella pakko se 4/5 antaa. Jos ranskalainen elokuva ei aiheuta mitään inhonväristyksiä niin suosttelen tutustumaan. Leffaa saakin jo mm. Play.comista halvalla.
Tuntematon sotilas (1985) Suomalaisittain äärimmäisen laadukas sotaelokuva joka jaksoi kiinnostaa koko pitkän kestonsa ajan. Suomalaisissa sotaelokuvissahan yleensä tankit ja lentokoneet eivät paljon kuvissa komeile, joten oli hienoa että tässä niitä oli viljelty hieman tiuhemmin. Tarinakin toimi, vanhaan versioon tai Linnan romaaniin en lähde vertaamaan kun kumpaankaan ei ole tullut tehtyä lähempää tuttavuutta. Vertigo Hitchcock on myös jäänyt vähemmälle mutta Vertigo antaa viitteitä siitä että miehen tuotantoon voisi paneutua hieman enemmän. Asiallinen, joskin jännityselokuvana turhan sivistynyt pätkä joka kyllä jaksaa pitää otteessaan. Ja remasterointi oli tehty esimerkillisellä tavalla, pariin otteeseen ei olisi uskonut että nyt on kyseessä elokuva 50-luvulta.
Undisputed http://www.imdb.com/title/tt0281322/ yllätti täysin. pirun hyvä. vähä rockyn tyylistä nyrkkeilyä alelaarista 3.33euroa makso :thumbsup:
Dead Man tuli tuossa katseltua eräs päivä. Broken Flowersin lisäksi ainut Jarmusch jonka olen nähnyt. Noiden kahden perusteella täytyy kyllä hankkia lisää miehen tuotoksia katseluun. Dead Manista en oikeastaan keksi mitään negatiivista, teki mieli katsella se heti uudelleen ja niiin varmaan täytyykin tehdä suht pian, josko jotain huomauttamisen aihetta vaikka sitten löytyisi. Ennakkotunnelmista sen verran, että hetken epäilin leffan olevan liian taiteellinen meikäläisen makuun, mutta hutiin meni onneksi. Loistava tunnelma tempaisi mukaansa heti alkuminuuteilla ja säilyi loppuun asti. Musiikki oli myös erittäin tyylikästä, siitä voisi melkein antaa lisäpisteitä. Ja Johnny Deppistäkään nyt ei koskaan voi sanoa mitään negatiivista. Koko casting oli kyllä Iggy Poppia myöten loistava. Annetaan nyt varauksella sellaiset 4½/5. :thumbsup:
Unforgiven Maikkarin innoittamana tuli kaivettua kiekko hyllystä ja katseltua leffa muutaman vuoden tauon jälkeen. Mitään pahaa sanottavaa ei tästä elokuvasta löydä etsimälläkään ja kuluu ehdottomasti kaikkien aikojen top 3 westerneihin. Osoitus myös siitä, ettei western genre ole läpikäynyt kaikkea mitä sillä on annettavanaan jo 40-60-lukujen aikana vaan pystyy edelleen kehittymään. Jokaista osa-aluetta en tässä yhteydessä jaksa alkaa erikseen suitsuttamaan, pisteet puhukoot puolestaan, 5/5.
Der Undergang (2004) Tokihan yleissivistykseen kuuluu katsoa tämä elokuva. Hitlerin lopusta kertova leffa saksalaisten tekemänä ja muiden kehumana aiheutti jo suuresti odotuksia elokuvaa kohtaan. Osa odotuksista täyttyikin, mutta... Elokuva oli hyvin realistinen, kerronnaltaan kuitenkin perinteinen. Jonkinlainen "vanhuus" tai nostalgisuus olisi ollut plussaa koko elokuvalle, siis esim. esineistä huomattava "käytön jälki", minkä yleensä huomaa vanhemmista leffoista. Kaikki kikkailut kameran kanssa oli jätetty vähemmälle, mikä oli hyvä ja huonokin. Tälläisenään tiivistämisen mahdollisuutta olisi ollu hieman ja ehkä lisää olisi voinut olla pieniä tarinoita/kohtaloita mukana. Schindlerin lista toimi tässä hyvänä esimerkkinä ja on siksi elokuvana parempi ja mielenkiintoisempi. Perikato kestää kyllä useampia katselukertoja. Pitää sitä ennen kuitenkin vielä extrat katsoa.
Humphrey Bogart Collection on nyt katsottu, ja tässä mielipiteitä: Casablanca **** Mukavan romanttinen pätkä, mutta ei tää nyt mikään elämää suurempi kokemus ollut. Ingrid Bergman on kyllä kaunista katseltavaa. Key Largo ****½ Tiivis, tiukka paketti loistavilla näyttelijöillä. Juoni pysyi hyvin kasassa eikä rönsyillyt joka paikkaan. Bogartin ja Bacallin välillä on sitä kuuluisaa kemiaa. The Maltese Falcon ***½ Mielenkiintoisesti alkava Film-Noir pätkä rullaa hyvin aina loppusuoralle asti, missä tapahtuu paha hyytyminen. Muuten erittäin tunnelmallinen ja sujuva pätkä. Näyttelijät ovat hyvässä vedossa ja varsinkin Peter Lorre on vallan mainio. The Big Sleep ***½ Tämän mukana en meinannut pysyä ollenkaan. Juoni oli niin kiharainen, että tuskin tätä olisi pelastanut edes suomitekstit. Sekin kertoo jo paljon, että tarinan kirjoittakaan ei tiennyt kuka murhasi erään hahmon. Pysy siinä sitten mukana. Muilta osin elokuva oli varsin laadukasta katseltavaa. Kun Bogart ja Bacall ovat yhdessä ruudulla, niin kyllä siinä on selvästi aistittavissa elokuvan taikaa. Vaatii pikaista uudelleen katsomista!
Maanantaina. ^^ Pulp Fiction Aina vaan niin loistava leffa. En tiedä miten tämän jaksaa katsoa aina vain uudestaan kyllästymättä mitenkään? Huippunäyttelijät pelaa mahtavasti yhteen, mikä on jonkun sortin yllätys. 5/5
There's Always Tomorrow Fred MacMurrayn ja Barbara Stanwyckin toinen kohtaaminen, tällä kertaa ilman peruukkia. Muutenkin aika eri tunnelmissa ollaan tässä Sirkin melodraamassa, jossa MacMurray näyttelee elämänsä tyhjäksi havaitsevaa onnellisen perheen isää. Kiinnostavan aiheen lisäksi hienosti ohjattu ja hyvin näytelty kokonaisuus. 4/5 The Asphalt Jungle Edelleen Asfalttiviidakko pysyy yhtenä lempinoireistani ja samalla muodostaa mielenkiintoisen heist-leffojen kolmikon aikalaistensa ranskalaisen Rififin ja Kubrickin Killingin kanssa. Junglen ehdoton vahvuus on kerrassaan erinomaiset hahmot, jouhevasti ilman suvantovaiheita etenevä tarina ja ennen kaikkea sen alusta loppuun viehättävä tunnelmansa. Sterling Hayden syö sata jackbaueria aamupalaksi. 5/5 Millions Eipä nyt oikein vakuuttanut tämäkään Danny Boylen leffa. Kai se on uskottava ettei mies pysty enää Trainspottingin tai varsinkaan Shallow Graven kaltaisiin huippusuorituksiin, vaikka tässäkin oli idea otettu suoraan jälkimmäisestä. Boylen trainspottingmainen kuvaus ja leikkaukset tällaisessa lasten maailmaa kuvaavassa elokuvassa ei kertakaikkiaan toimi. Samalla tarina jäi jotenkin etäiseksi eikä temmannut mukaansa. Harmi sinällään sillä tästä olisi saanut hyvänkin leffan rauhallisemmalla ohjauksella. Plussaa siitä, että lapsinäyttelijät olivat hyviä ja kyllä elokuvaan muutama onnistunutkin hetki mahtui (lähinnä loppupuolelle). Musiikki oli kovin danny elfmanmaista. 2½/5
KING KONG (2005) Ei hassumpi elokuva, mutta pituutta on liiaksi. Suhteellisen uskottavia näkymiä 30 -luvun New Yorkista. Vanhempia aiheesta tehtyjä filmatisointeja en ole nähnyt, mutta ilmeisesti tässä on mukaeltu vuoden 1933 versiota melko tarkasti ja siksi etsitty 30 -luvun henkeä myös elokuvateknisesti. Nykyaikaiset erikoistehosteet sopivat silti hienosti elokuvaan. Ennen pääsyä varsinaiseen asiaan kulutetaan ruutuja ja minuutteja kyllä aivan liikaa. Vaikuttaa uskomattoman hölmöltä että elokuvasta on tulossa vielä tätäkin pidempi versio. Pikemminkin sitä kaipaisi tiivistetympää esitystä. Teos ei ole filosofian riemuvoitto tai muun henkisen pääoman spektaakkeli eikä kertomuksella siten ole mitään sellaista annettavaa jota ei voisi mahduttaa pienempäänkin minuuttimäärään. Pitääkö tämäntyyppisessä elokuvassa kaikki pohjustaa näin perusteellisesti? Mielestäni ei. Hömppää aidoimmillaan,***/*****. Yksi tähdenpuolikas poistettiin liian pituuden vuoksi...
Enpä taida edes muistaa kaikkia viime aikoina katsottuja, mutta yritetään nyt kuitenkin. Ilmojen kotkat (Twelve O'Clock High) Johtamistavan ja sen vaikutuksen joukkojen moraaliin käsittely teki elokuvasta varsin kiinnostavan ja sen ansiosta Ilmojen kotkat erottuukin edukseen aikakautensa sotaelokuvista. Paljon puhuttua aitoa taistelukuvaa ei tästä tosin lopulta kovin paljoa löytynytkään vaan tapahtumat keskittyivät lähinnä kasarmille. ½ Elää ja kuolla L.A.:ssa (To Live and Die in L.A.) Tämä on yksi lempielokuviani eikä teho ole hivunnut mihinkään useidenkaan katsomiskertojen jälkeen. Juoni on tehokas ja riittävän yllätyksellinen ja audiovisuaalisestikin tarjolla on varsinaista herkkua. Friedkinin paras. Tykkivene Jangtse-joella (The Sand Pebbles) Sotaelokuvaksihan tämä on luokiteltu, mutta varsin vähälle varsinainen sotiminen jää. Tapahtumaympäristö ja -aika ovat mielenkiintoisia ja vaikka varsinainen tarina onkin varsin ohut, pitävät tapahtumat kiinnostuksen yllä ja niiden kuvaukseen käytetään riittävästi aikaa. Tyyliin kuuluen mukana löytyi jopa alku- ja välisoittokin. Pessimismi hieman yllätti, Spoiler lopultahan lähes jokainen isomman roolin saanut hahmo menehtyi. ½ THX 1138 Lucasin varhaistyö osoitti, että vahvan potentiaalin mies nuoruudessaan omasi. Opiskelijaelokuvan kokeilevuutta ja osin kömpelyyttäkin oli vielä selvästi mukana, mutta tarina toimi ja loi varsin kiinnostavan tulevaisuuden maailman. Toivottavasti nyt prequeleistä eroon päästyään Lucas saisi vielä tehtyä Star Wars-maailmasta erilläänkin olevia töitä. + Vihreä oli laaksoni (How Green Was My Valley) John Fordin parhaita. Kaunis ja avoimen sentimentaalinen kuvaus kaivostyöläisperheen elosta. Tunnelma oli läpi elokuvan vahva ja roolisuoritukset osuvia. ½ Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath) Samat kommentit pätevät tähän kuin edelliseenkin, yleistunnelmaltaan elokuva tosin oli selvästi synkempi. Harvinaisen avoin poliittisuuskin pisti silmään. Ärrimurrin arvostelu tästä. ½ Minä, Claudius (I, Claudius) Tämä olikin kiintoisaa katsoa juuri ennen, kuin tuore Rooma-sarja alkaa televisiosta. Rooman keisariperheiden historiaa käsiteltiin Claudiuksen näkökulmasta kamaridraaman keinoin. Tapahtumat olivat mukaansatempaavia ja hitusen ylilyövät näyttelijäsuoritukset erinomaisia. Pienimuotoisuus ja isompien joukkokohtauksien puutekaan ei haitannut. ½ I Heart Huckabees Positiivinen yllätys oli tämä. Usein näillä tähän tyyliin kikkailevilla elokuvilla on tapana etäännyttää katsoja omalla nokkeluudellaan, mutta tällä kertaa homma toimi. Käsikirjoitusta voisi kutsua varsin kaufmanmaiseksi. Eksistentialismin syövereissähän tässä osuvasti seikkailtiin hyvillä roolisuorituksilla höystettynä. Jon Brionin erinomaisille musiikeille erityismaininta.
Enkelin Kosketus (AKA. Angel at My Table) Kohtalainen, mielenkiinnon ylläpitävä leffa. Alkaa erinomaisesti ensimmäisen nuoren pyöreän Janetin näytellessä, taustalla uuden-seelannin hobittimaisemat, mutta kun ensimmäinen näyttelijänvaihdos tulee, katoaa samalla puolet mielenkiinnosta. Teini-ikäinen Janet ei vaan pyöreänenäisen paksun pörröpään jälkeen vakuuta, vaikka muistuttaakin enemmän aikuista Janetia. Leffa pääsee taas pikkuhiljaa jaloilleen Kerry Foxin näyttelemän jo aikuiseksi varttuneen Janetin ilmestyessä ruutuun. Tämä näyttelee roolissa uskomattoman hyvin ja se eristäytyneisyys ja yksinäisyys välittyy kyllä katsojalle, niin että ihan pahaa tekee. Sitten päästään näkemään tämä mielisairaalapuoli, joka ei ole mitään kaunista katseltavaa. Tosin jäi häiritsemään se, että Janet viipyi siellä 8 vuotta, joka ei oikein elokuvasta välity. Sitten mennäänkin loppuun asti tyylillä Janetin matkustellessa muille maille. Odotin reissuissa tapahtuu jotain ikävää, mutta ei nyt sentään. Spoiler Sentään neitsyyden pääsi vihdoin menettämään. Jos jotain leffasta oppii niin sen, että mielisairaaloissa on ajan mittaan varmasti ollut monta ihmistä väärän diagnoosin takia sähköshokkeja ottamassa ja pillereitä syömässä. Lobotomiakin ollut myös monelle turha. Vakuuttavaa jälkeä kaikinpuolin, mutta kokonaisuutena jää kohtalaiseksi. Ensimmäisen nuoren Janetin seikkailuja olisi katsonut toki pitempään kuin sen vaivaiset 20 min. 3 / 5 Julma Maa (AKA. Badlands) Terrence Malickin esikoinen jätti vähän samanlaisen fiiliksen kuin Days of Heaven: Kaunista katseltavaa, mutta noin muuten niin kolkko. Pidin kuitenkin enemmän Days of Heavenista. Näyttelypuoli on toimivaa, Warren Oates liian vähän aikaa ruudussa... Kuitenkin homma jää muuten mitäänsanomattomaksi. Kun lopputekstit ilmestyivät ruutuun oli varsin tyhjä olo: Tässäkö se oli?... Toimii varmaan toisella yrittämällä paremmin. 3 / 5
Aihetta olis, mutta en jaksa suuremmin riepotella. Totean vaan, että Sam Peckinpahin Viheltävät luodit oli todellista ajanhukkaa. Tarina turhista tyypeistä tekemässä turhia asioita. No, maisemat oli ihan jees, mutta uudemmissa leffoissa nekin on kuvattu hienommin! Murnau valistaa tässä ansiokkaassa arvostelussaan https://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1410, että kyseessä olisi jotenkin merkittävä lännenelokuva. Aluetta kun en tarkemmin tunne, niin uskotaan miestä. Meikäläiselle merkitys oli siinä että 1½ tuntia elämästäni kului hukkaan. Arvosanaksi annan 1½/5, sillä onneksi tämä kärsimys oli osattu lopettaa lyhyeen ja sen mummelin haastattelu ekstoroissa oli ihan hassu veto! (Haastateltavana oli itsensä Herra Ohjaajan sisko... eli sukulaisuussuhde tekee elokuvien asiantuntijan!!!!). Arvosana tuli siis elokuvan lyhyydestä ja humoristin valinnasta pistää siskon haastattelu ekstraksi!!! Mutta älkää uskoko minua vaan tsekatkaa itse. Reilua lienee muistuttaa, että en yleensä pidä westerneistä, eikä tämä todellakaan tehnyt poikkeusta! Jaa miksi sitten katsoin? No kun monta hienoa leffaa tehnyt Sam Peckinpah oli ohjaaja...
Tämä tuli korjattua pari viikkoa sitten Anttilan alelaarista kolmella eurolla. Vihdoin tulin katsoneeksi viime yönä. Pelotti kyllä mitä sontaa tämä on vaikka Miikeä onkin. No, leffa vaan pyörimään. Ensimmäiset 30 minuuttia olivat todella mielenkiintoiset, enpä ole tällaista sekoilua ennen nähnyt. Musikaaliosuudet naurattivat kunnolla! :thumbsup: Elokuvan edetessä hommaan jotenkin turtui ja tottui eikä Miike pystynyt vetämään hihasta enää mitään uutta. Elokuva muuttui lähes tylsäksi. Leffasta jäi tyhjä olo "tässäkö tämä sitten oli?". Dead or Aliven ohella heikoin Miike mitä on tullut nähtyä. Puolen tunnin lyhärinä tällainen toimisi mahtavasti. Kauhua oli liian vähän ja musikaalia liikaa. Vaikea arvosteltava. Suunnilleen kolme tähteä viidestä.